Vietän aamuni yksin. Toimin hiljaa ja hitaasti. Aamiaiseni on aina samanlainen: kaksi paistettua kananmunaa, ruisleipää ja tomaattia. Juon paljon vettä. En avaa puhelinta, radiota tai televisiota. Istun hämärässä. En ajattele juuri mitään, vaan rutiinit kuljettavat minua.

Oli sää mikä tahansa, kävelen töihin. Rakastan näitä aamulenkkejä heräävässä Helsingissä. Kävelen 3,5 kilometriä meren rannalta Käpylän puutaloalueen läpi ja joskus kurvaan Taivaskallion vanhalle ilmatorjunta-asemapaikalle. Jos aurinko on noussut ja sää kirkas, sieltä näkee joka suuntaan. Välillä kuuntelen äänikirjoja. Herään työmatkalla pikkuhiljaa.

Pidän luksuksena sitä, että työpaikallani on siistit ja toimivat sosiaalitilat. Minulla on oma lukittu pukukaappi, jossa on valmiina kaikki tarvitsemani.

Tapaan neuropsykologin työssäni lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka tarvitsevat lääkinnällistä kuntoutusta. Parasta työssäni ovat ihmiset ja se, ettei ole keskeytyksiä tai päällekkäisiä vaatimuksia. Puhelimeni on äänettömällä, ja huone äänieristetty. On työrauha.

Tavallisimmin syön lounaaksi purkillisen maitorahkaa ja ananasmurskaa omassa huoneessani. Tarvitsen yksinäisen lounaan, koska olen työssäni jatkuvasti ihmisten kanssa. Nautin yksinolosta. Joskus kuitenkin käyn syömässä lounas­ravintolassa. Silloin valitsen paljon kasviksia ja hyvää proteiinia.

Muutin ruokavalioni muutama vuosi sitten, kun luin biologi David Sinclairin kirjan Elinkaari. Sinclair käsittelee kirjassaan ikääntymistä sairautena, jota voi hidastaa niukkaenergisen ruokavalion avulla. Olin jo aiemmin ymmärtänyt, että syön liikaa proteiinia. Se varastoitui rasvaksi. Vähensin proteiinia ja aloin syödä vähänenergistä, mutta ravinteikasta ruokaa viisi kertaa päivässä. Ruokavaliooni kuuluu paljon raakoja kasviksia, ja voin nykyisin hirveän hyvin.

Ohjaan säännöllisesti muita ammattilaisia. Nautin, kun saan auttaa heitä kehittymään, jaksamaan ja onnistumaan. Työhöni kuuluu myös koulutusten pitämistä.

Välipalaksi juon smoothien, johon laitan muun muassa hamppurouhetta. Aiemmin minua väsytti iltapäivisin. Kun paransin ruokavaliotani, väsymys hävisi. Nyt jaksan erinomaisesti koko päivän.

Jos menen salille tai ystävän kanssa lenkille, syön banaanin tai omenan.

Kotimatkalla tunnen usein aivojen väsymystä, glutamaatin kertymiä. Glutamaatti on aivojen aineenvaihduntatuote, joka heikentää ajattelua. Sitä kertyy, kun käyttää paljon aivojaan. Raskaan aivotyön jälkeen tuntuu, ettei jaksa enää ajatella. Syvä uni huuhtoo glutamaatin, ja yön jälkeen aivot toimivat taas kunnolla.

Työni vuoksi joudun joskus treenaamaan varsin myöhään. Käyn jokaisella kunto­salikerralla läpi kaikki päälihasryhmät.

Syön ruhtinaallisen bowlin eli kerään isoon kulhoon kasviksia ja jonkin proteiininlähteen. Koska kävin salilla, syön vielä kupillisen sokeritonta, vähärasvaista mysliä. Luen samalla uutisotsikoita ja tietojuttuja. En juurikaan lue varsinaisia uutisia, sillä kaikki informaatio kuormittaa aivoja. Lisäksi uutiset keskittyvät kielteisiin asioihin ja antavat vääristyneen kuvan maailmasta.

Koska joudun heräämään aikaisin, menen myös nukkumaan aikaisin.