Divertikkelit ovat pieniä pussimaisia ”kuoppia” suolessa, ja niihin voi periaatteessa jäädä jumiin ruoantähteitä, siis ulostetta. Jos divertikkelit on löydetty tutkimuksissa sivulöydöksenä, ei välttämättä tarvitse vältellä mitään ruokia. Jos ne aiheuttavat usein kuumetta, kipuja tai muita vatsavaivoja, jotkin muutokset ­voivat olla tarpeen.

On arvioitu, että yli 50-vuotiaista lähes puolella on divertikkeleitä ja yli 80-vuotiaista noin kahdella kolmesta. Valtaosa ihmisistä ei tiedä, että heillä on divertikkeleitä paksusuolessa, sillä ne näkyvät vain suolen kuvauksessa, siis käytännössä paksusuolen kameratähystyksessä eli kolonoskopiassa.

Divertikkelien synty ja erityisesti ruoka­valion vaikutus niiden muodostumiseen tunnetaan valitettavan heikosti. Tiedetään, että kasvisvoittoinen ja hyvin kuitupitoinen ruokavalio vähentää jossain määrin divertikkelien muodostumista suoleen. Toisaalta runsas lihan syönti lisää niiden ­riskiä. Siksi kannattaa suosia kalaa, kanaa, tofua, kasviproteiinituotteita ja kananmunaa sekä muita yleisesti terveellisiksi tunnettuja ruokia, jos haluaa estää divertikkelien kehittymistä. Silti osalle meistä muodostuu näitä umpipusseja suoleen ihan väkisin, vaikka söisi kuinka terveellisesti. Divertikkelien muodostuminen onkin ainakin osittain perintö­tekijöistä kiinni.

Jos divertikkelit tulehtuvat usein ja aiheuttavat vaikeita kipuja ja kuume­jaksoja, voi kokeilla ruokavaliomuutosten tehoa. Ohjeet perustuvat pitkälti järkeilyyn, ei niinkään hyvään tutkimustietoon – se on valitettavan puutteellista myös hoidon osalta.

Siemenet ja muut helposti pikkuriikkisiin pussukoihin kiinni jäävät ruoat jätetään pois ruokavaliosta. Divertikkeleihin mahdollisesti jämähtäviä ruokia ovat huonosti pureskellut pähkinät ja jyvät sekä kasviksien ja hedelmien sitkeät ja kovat osat. Pähkinöitä voi syödä, mutta ne pitää jauhaa pureskelemalla hyvin pieneksi. Kovia kasviksien osia voivat olla esimerkiksi yrttien varret, omenan, päärynän, munakoison ja tomaatin kuoret, maissi ja popcorn sekä hedelmälohkojen sitkeät seinämät esimerkiksi greipissä. Mielestäni ei ole kuitenkaan tarpeen poistaa kaikkia marjojen ja vaikkapa kiivihedelmän pikkuruisia siemeniä ruokavaliosta. Esimerkiksi mustikan siemenet tuskin aiheuttavat ongelmia. Kannattaa suosia hedelmiä, joissa on tasainen koostumus, esimerkiksi meloneja (ilman siemeniä), mangoa, ­kiiviä ja päärynää kuorittuna. Hedelmiä ja marjoja voi syödä myös soseina.

Kasvikset kannattaa kypsentää. Esimerkiksi parsa-, kerä-, ruusu- ja kukkakaalia, porkkanaa, tomaattimurskaa sekä sipulia voi syödä kypsennettynä. Valitettavasti on kuitenkin niin, että osalla potilaista vaiva uusii tiheästi, oli ruokavalio mikä hyvänsä.

Jos ylipainoa on selvästi, laihduttamisesta voi olla apua tähänkin vaivaan. ­Kuidun saanti saattaa vähentyä ruoka­valiomuutosten vuoksi, joten geeliytyvää kuitua kannattaa käyttää 1–2 ruokalusikallista päivässä. Lisäksi on syytä juoda runsaasti vettä. Mitä paremmin suoli vetää ja tyhjenee, sen parempi sen on olla. Geeliytyviä kuituja on esimerkiksi ­psyllium- ja kaurakuituvalmisteet.

Toistuviin divertikkelikohtauksiin ­liittyy usein suolen herkkä reagointi ­kaikenlaisiin olojen muutoksiin. Käynti ravitsemusterapeutilla saattaisi olla ­hyödyllinen. Vastaanotolla voisi pohtia, olisiko aiheellista kokeilla vatsakipujen ja -vaivojen lievitykseen niin sanottua fodmap-rajoitusta tai muita vatsaa yleisesti tasapainottavia ”ravintotemppuja”.