Verenpaineen kohoamista ei yleensä tunne, ennen kuin paine on hyvin korkea. Silloin voi tuntua päänsärkyä, huimausta ja huonoa oloa. Jonkin verran kohonnut paine ei oirehdi, mutta on yhtä vaarallista. Siksi säännöllisistä verenpaineen mittauksista kannattaa tehdä hyvä tapa jo kolmekymppisenä. Jos paine on normaali, mittaus parin vuoden välein riittää.

Korkean ylä- eli systolisen paineen raja on 140 mmHg:tä (elohopeamillimetriä) ja ala- eli diastolisen paineen 90 mmHg:tä. Lukemat ylittyvät noin kahdella miljoonalla suomalaisella aikuisella.

Kohonnut paine vaikuttaa monin tavoin: Sepelvaltiot vaurioituvat, mikä edistää valtimotaudin kehittymistä. Sydänlihas paksuuntuu, mikä johtaa sydämen vajaatoimintaan ja lisää rytmihäiriöiden vaaraa. Aivojen verisuonet kuormittuvat, mikä altistaa aivoinfarktille ja aivo­verenvuodolle ja ennen pitkää muistisairauksille. Munuaisten vajaatoiminnan riski kasvaa.

Geenit vaikuttavat jonkin verran alttiuteen sairastua korkeaan verenpaineeseen, mutta elintavoilla on isompi merkitys. Tosin tunnetaan eräitä verenpainesairauksia, joissa verenpaine voi kohota jo nuorena geenimutaation vuoksi, vaikka ihminen olisi hoikka ja liikunnallinen. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia.

Joskus paineen kohoamisen taustalla voi olla jokin sairaus, kuten munuaistauti tai kilpirauhasen toimintahäiriö.

Useimmilla paine kohoaa iän myötä. Syitä on monia, esimerkiksi valtimoverisuonten kyky säädellä painetta heikkenee.

Suola on verenpaineen suurin yksittäinen kohottaja, vaikka muuten söisi terveellisesti. Aikuisella suolan saantisuositus on enintään 5 grammaa päivässä. Se tarkoittaa vajaata yhtä teelusikallista. Valtaosa suomalaisista ylittää suositusrajan reilusti: miehet saavat päivässä keskimäärin 9,5 grammaa ja naiset 7 grammaa suolaa.

Päivittäisestä suolasta noin 80 prosenttia tulee elintarvikkeista piilosuolana. Suolaa on runsaasti monissa leivissä, leivänpäällisissä, eineksissä ja mausteseoksissa. Suolan määrää voi vähentää, kun valitsee Sydänmerkki-tuotteita. Leivissä Sydänmerkkiä on harvoin, mutta tuoteselosteessa näkyy suolan määrä. Mitä vähemmän leivässä on suolaa, sitä parempi.

Käypä hoito -suosituksessa todetaan tutkimustiedon perusteella, että jos vähentää suolaa 6 grammaa päivässä, koholla oleva paine laskee keskimäärin 7/4 mmHg:tä. Makuaisti tottuu vähäisempään suolaan muutamassa viikossa.

Suolan vähentämisen lisäksi kannattaa syödä paljon juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sekä valita täysjyväviljatuotteita ja rasvattomia maitovalmisteita. Näissä on runsaasti kaliumia, joka on natriumin eli suolan vastavoima.

Lakritsiuutteen sisältämä glykyrritsiini voi nostaa verenpaineen hyvinkin korkeaksi. Vaikutus saattaa kestää viikkoja. Kaikilla lakritsista ei koidu haittaa, mutta osa on sille hyvin herkkiä. Lak­ritsiherkällä pienikin päivittäinen lakritsi- tai salmiakki­annos voi kohottaa painetta.

Myös alkoholin kanssa on syytä olla varovainen. Mitä enemmän juo, sitä haitallisempi on vaikutus verenpaineeseen. Lisäksi se vaikuttaa mutkan kautta ylipainona, koska se sisältää runsaasti energiaa.

Myös kaikki nikotiinituotteet, tupakka, nuuska ja sähkösavukkeet, nostavat veren­painetta, koska nikotiini supistaa verisuonia.

Liikkuessa verenpaineen kuuluu nousta, mutta rasituksen jälkeen se laskee lähtötasoa alemmaksi tuntikausiksi. Parhaita tuloksia syntyy, kun liikkuu vähintään puoli tuntia lähes joka päivä. Liikkumisen ei tarvitse olla yhtäjaksoista, mutta sen tulisi olla kohtuullisesti kuormittavaa, kuten reipasta kävelyä, pyöräilyä tai uintia.

Kohtuukuormitteisen kestävyysliikunnan verenpainetta alentava vaikutus on keskimäärin 8/5 mmHg:tä. Vaikutus on suurempi niillä, joilla paine on jo päässyt kohoamaan.

Koko ikänsä liikuntaa harrastaneella ja muuten terveellisiä elintapoja noudattavalla verenpaine voi olla normaali yhdeksänkymppisenäkin.

Stressi voi kohottaa verenpainetta, joskus jopa kroonisesti. Pitkäaikaisessa stressissä sympaattinen eli aktivoiva hermosto on vallalla enemmän kuin rauhoittava eli parasympaattinen hermosto. Tämän seurauksena verenpaine nousee.

Lisäksi stressihormoni kortisolin tason nousu kohottaa painetta. Stressaantuneena elintavat voivat olla verenpaineelle haitalliset: ei jaksa tai ehdi liikkua ja ruoka­valiokin voi olla epäterveellinen, kun ei ole voimavaroja panostaa siihen.

Jännitys nostaa verenpainetta tilapäisesti. Siksi lääkärin vastaanotolla mitatut verenpaine­lukemat ovat usein todellista korkeammat. Tästä puhutaan valkotakkiverenpaineena. Siksi korkean verenpaineen diagnoosi perustuu kotimittauksiin. Suositus on tehdä niitä olkavarsimittarilla sarjana 4–7 päivän ajan. Hyvä hetki mitata on aamulla esimerkiksi ennen kuin ottaa verenpainelääkkeen, jos sellainen on jo määrätty. Aamulla paine pomppaa ylös, kun hermosto aktivoituu. Mittaus kannattaa tehdä myös iltapäivällä, jotta näkee paineen vaihtelun päivän mittaan.

Se on mahdollista, mutta ylipaino, etenkin vyötärölle kertyvät liikakilot, on yksi verenpaineen riski­tekijöistä. Yli 15 kiloa ylipainoisilla kohonnut verenpaine on kolme kertaa yleisempää kuin normaalipainoisilla. Painon pudottaminen on tärkeä osa verenpaineen hoitoa. Jo viiden kilon karistaminen näkyy arvoissa.

Elintapojen korjaaminen terveellisemmiksi on hoidossa ensisijaista. Vaikutuksia saatetaan jäädä tarkkailemaan puoleksi vuodeksi. Jos muutokset eivät tuota tulosta, aloitetaan lääkitys. Jos paine on alun perin hyvin korkea tai valtimotaudin riskitekijöitä on runsaasti, lääkitys alkaa heti.

Yleensä tarvitaan useampi lääke. Näin haittavaikutuksiakin on vähemmän, kun annokset voidaan pitää maltillisina. Tavallisimpia lääkehaittoja ovat kuiva yskä ja jalkojen turvotus. Jos haittaa ilmaantuu, lääke voidaan vaihtaa toiseen.

Kun sopiva lääkekombo on löytynyt, siirrytään usein yhdistelmävalmisteisiin. Se tarkoittaa yhtä pilleriä päivässä. Tavoitteena on saada verenpaine kotimittauksissa alle 135/85 mmHg:n ja sepelvaltimotautia sairastavilla vielä alemmas.

Lääkkeiden teho paranee, jos tekee samaan aikaan muutoksia elintavoissa. Joskus lääkitystä voidaan ajan myötä keventää tai se voidaan jopa lopettaa, jos paine saadaan elintavoilla kuriin.

Asiantuntija: sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, ­ylilääkäri Anna-Mari Hekkala, Sydänliitto