Kutina on hiivatulehduksen tavallisin oire, mutta joskus hiiva aiheuttaa kirvelyä, polttelua ja haavaumia. Ominaista on myös kokkareinen, raejuustomainen valkovuoto. Kutina voi olla hyvin lievää tai todella intensiivistä ja hermoja raastavaa – tuntuu, ettei voi muuta kuin raapia. Kutinan häiritsevyys riippuu hiivatulehduksen voimakkuudesta.

Gynekologi näkee sisätutkimuksessa hiivan yleensä silmin, mutta ei aina. Joskus esimerkiksi lievä hiiva voi vaatia viljelynäytteen tai valkovuodon mikroskooppitutkimuksen.

Sytolyysistä puhutaan, kun emättimen hapan erite hajottaa limakalvon soluja. Sytolyysi on normaali fysiologinen ilmiö hedelmällisessä iässä olevilla naisilla, mutta se voi aiheuttaa joillekin kirvelyä ja polttelua. Jos oireena on myös kutinaa, kyseessä on todennäköisemmin hiiva kuin sytolyysi.

Ulkosynnyttimien iho ja herkät limakalvot voivat kuivua ja ärtyä liian ahkerasta pesemisestä. Samalla normaali bakteerikanta voi huonontua, mikä taas lietsoo hiivan kasvua. Pesuun riittää lämmin vesi: intiimipesuaineet ovat sinänsä turhia. Jos limakalvot eivät ole ärtyneet, pesuaineista ei välttämättä ole aina haittaakaan.

Myös atooppinen ihottuma voi oireilla ulkosynnyttimissä. Joskus kuivan ihon kutinaa ja ärsytystä hoidetaankin vahingossa hiivalääkkeillä. Jos ei ole varma, onko oireiden aiheuttaja hiivatulehdus vai jokin muu, kannattaa varmistaa asia lääkäriltä.

Mikäli hiivan oireet ovat ennestään tuttuja, hiivalääkkeen voi hyvin hakea apteekista. Yleensä hiiva talttuu itsehoitolääkkeillä, mutta joskus tulehdus voi uusia nopeasti.

Jos hiiva piinaa useammin kuin kolme kertaa vuodessa, on järkevää jutella lääkärin kanssa. Lääkäri voi kirjoittaa toistuviin tulehduksiin pidempikestoisen estolääkityksen. Estolääke on useimmiten flukonatsolia, jota saa suun kautta otettavina kapseleina myös ilman reseptiä. Silloin riittää kerta-annos. Hiivatulehduksen hoitoon käytetään myös emätinpuikkoja, jotka sisältävät esimerkiksi klotrimatsolia, mikonatsolia tai imidatsolijohdannaisia.

Varsinkin suun kautta otettavalla hiivalääkkeellä voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, mutta kerta-annoksessa sillä ei yleensä ole merkitystä. Jos kapseli ei tehoa, kannattaa kokeilla paikallisvalmistetta ja päinvastoin. Kun paikallisvalmisteen laittaa iltaisin, se pysyy paremmin emättimessä. Päivällä liikkuessa lääke valuu helposti pois eikä pääse vaikuttamaan. Jos häpyhuulissa on haavaumia ja turvotusta, voidaan tarvita pidempi kuuri.

Hiiva tykkää hautua kosteassa ja lämpimässä. Valitse siis hengittävät alusvaatteet, jotka eivät hierrä. Esimerkiksi bambu ja puuvilla ovat hyviä materiaaleja. Yöllä voi hyvin ottaa ilmakylpyjä ja nukkua ilman alushousuja. Myös kireitä farkkuja kannattaa välttää.

Hiivatulehdus voi parantua itsestäänkin. Jos oireet eivät häiritse, hiivaa ei ole pakko hoitaa. Se ei leviä kohtuun tai munasarjoihin. Esimerkiksi virtsatieinfektio voi levitä munuaisiin asti. Hiivaa kannattaa hoitaa siksi, että olisi parempi olla. Pari päivää voi katsella, laantuvatko oireet, mutta kutinaa ei kannata sietää pidempään.

Kaikenlainen hautominen voi saada hiivan villiintymään. Jos kärsii toistuvista hiivatulehduksista, kuukautiskuppi tai tamponi voi sopia siteitä paremmin. Kuppi on tamponiakin parempi vaihtoehto emättimen mikrobiomin kannalta. Se on myös vaivaton ja saattaa estää läpivuodot paremmin kuin siteet. Kuppia voi käyttää jopa kaksitoista tuntia kerrallaan vuodon määrän mukaan.

Hiivatulehdukselle voivat altistaa immuunipuolustusta heikentävät sairaudet, kuten diabetes, jotkin diabeteslääkkeet, raskaus, e-pillerit sekä estrogeenivalmisteet. Joillakin on perinnöllinen taipumus saada herkästi hiivatulehduksia.

Myös runsaalla sokerin syömisellä voi olla osansa asiassa. Hiiva pitää siitä, että verensokeri on korkealla.

Myös antibiootit altistavat hiivalle, sillä ne tuhoavat emättimen hyvää mikrobikantaa. Jos saa hiivan aina antibioottikuurin jälkeen, hiivalääkettä voi käyttää ennaltaehkäisevästi kuurin aikana.

Asiantuntija: Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eeva Kajalo, Terveystalo.