Kuumina kesäpäivinä kyyt saattavat lekotella kivikasoissa, halkopinoissa, pensaiden juurella tai ruohikon seassa. Kyyt ovat taitavia uimareita, mutta on hyvin epätodennäköistä, että kyy tarttuisi ihmiseen vedessä. Yleensä matelija lähtee kaksijalkaista pakoon, mutta uhattuna se puolustautuu. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun ihminen astuu huomaamattaan kyyn päälle tai koskettaa sitä vahingossa puolukkamättäällä.

Myrkkyään kyy kuitenkin säästelee viimeiseen asti. Aluksi se saattaa vain sähähtää ja tömäyttää tunkeilijaa päällään. Välttämättä tämän kummempaa ei edes tapahdu. Joskus kyy saattaa purra ruiskuttamatta myrkkyä, jolloin puhutaan kuivapuremasta.

Vanhan kansan poppakonsteja olivat muun muassa puremakohdan viiltäminen ja myrkyn pois imeminen, erilaiset kiritystaitokset ja sokeripalaan imeyttäminen. Niihin ei pidä turvautua, sillä niistä ei ole mitään hyötyä. Pahimmillaan ne saattavat vauhdittaa myrkyn leviämistä ja johtaa puremakohdan tulehtumiseen.

Kyyn purema aiheuttaa saman tien paikallisen tulehdusreaktion. Myrkky kulkeutuu verenkierron ja imunesteiden mukana elimistöön ja hajottaa soluja ja valkuaisaineita, mikä johtaa veren hyytymishäiriöihin ja anemiaan. Yleensä kahden ensimmäisen tunnin aikana puremakohtaan ilmaantuu turvotusta, kipua, rakkuloita ja verenpurkaumaa. Päänsärky ja oksentelu ovat tavallisia oireita.

Joskus voi tulla vakaviakin oireita, kuten verenpaineen ja tajunnan tason laskua sekä kouristelua. Pahimmillaan sydän voi pysähtyä. Purema voi aiheuttaa myös vakavan allergisen reaktion, anafylaktisen sokin, mikä ilmenee nielun turvotuksena ja hengenahdistuksena. Kyyn puremaan kuoleminen on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Suomessa kyy on vienyt ihmisen hengen viimeksi tiettävästi vuonna 1998.

Mietoa kortisonia eli hydrokortisonia sisältävästä kyytabletista ei tutkimusten mukaan ole hyötyä pureman hoidossa, joskaan ei haittaakaan. Jos tabletteja on, sellaisen voi ottaa. Mökin lääkekaapista löytyneiden vanhentuneiden tablettien ottaminen ei ole suositeltavaa, mutta tavallisesti niistä ei ole haittaa.

Sen sijaan tulehduskipulääkettä, kuten ibuprofeenia, ei pidä ottaa, sillä se kuormittaa munuaisia ja lisää verenvuotoalttiutta. Kipua voi lievittää parasetamolilla.

Koska myrkky leviää imuteitä ja verisuonia pitkin, puremakohdan liikuttelu voimistaa verenkiertoa ja nopeuttaa myrkyn leviämistä. Siksi purtua raajaa pitäisi pitää mahdollisimman paikallaan. Pieniä määriä myrkkyä voi levitä elimistöön jo ensimmäisinä tunteina pureman jälkeen.

Kyyn purema pelästyttää, sillä se saattaa aiheuttaa myös voimakasta kipua. Silti olisi tärkeää pysyä rauhallisena. Pureman jälkeen pitäisi hakeutua aina vikkelästi lääkäriin. Purema voi olla vaarallinen varsinkin lapsille, ikäihmisille ja monisairaille, ja he voivat tarvita ihan sairaalahoitoa. Jos olet yksin, soita apua. Kännykkään kannattaa ladata hätäkeskuksen sovellus, jonka avulla ensihoitajat pystyvät paikantamaan olinpaikkasi esimerkiksi syvällä metsässä.

Lääkärissä puremahaava puhdistetaan ja annetaan kipulääkettä. Samalla seurataan peruselintoimintoja, kuten tajunnantasoa, hengitystä, sydämen rytmiä ja verenpainetta. Jos oireet ovat voimakkaita, annetaan vastamyrkkyä.

Vapauta puremakohta kiristävistä vaatteista ja koruista, sillä se saattaa turvota. Vältä puremakohdan käsittelyä ja koskettelua. Jos purema on jalassa, riisu kenkä.

Kyyn puremasta voi saada jäykkäkouristuksen, joten rokotussuojan tarkistaminen on paikallaan. Puremasta voi joskus jäädä ohimeneviä tai jopa pysyviä haittoja, kuten lihasjäykkyyttä, liikerajoituksia, tuntohäiriöitä, turvotustaipumusta tai tummaa väriä raajaan.

Asiantuntija: Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halonen, Terveystalo.

Lähde: sey.fi