Suomen vaihtelevissa keleissä lähes jokainen kaatuu joskus vähintään mustelmille. Kun ikää karttuu, on hyvä miettiä kaatumishistoriaansa. Onko minulla tavallista suurempi riski kompuroida? Voisinko tehdä jotain pysyäkseni paremmin tolpillani?

Kun väestö ikääntyy, yhä useampi kaatuu. Vajaa kolmannes yli 65-vuotiaista kellahtaa vuosittain. Vammoihinsa kuolee yli tuhat kaatunutta, ja 80 prosenttia yli 75-vuotiaiden kaatumisvammoista vaatii käyntiä terveydenhuollossa.

Vakava tapaturma voi romahduttikäihmisen kunnon. Etenkin pään kolhaisu voi olla kohtalokas, mutta Suomessa murtuu vuosittain myös reilut 6 000 lonkkaa kaatumisten vuoksi. Lähes puolet lonkkansa murtaneista ei toivu entiselleen, vaan vamma lisää pitkä­aikaisen laitoshoidon tarvetta ja suurentaa kuolemanriskiä.

Naiset kaatuvat useammin kuin miehet, mutta lonkkamurtuma on vaarallisempi iäkkäälle miehelle kuin naiselle. Syytä tähän ei tiedetä.

Kaatumisista pitäisi puhua enemmän, sillä monet niistä olisi mahdollista estää. On­gelma on, että omaa vanhenemistaan on vaikea huomata. Esimerkiksi kaksi kolmesta sairaala­potilaasta ei tiedosta kaatumisriskiään. Monen on myös vaikea myöntää, ettei kroppa toimi kuten ennen.

– Toimintakyvyn lasku on usein pelottava ja hävettävä tabu, josta vaietaan. Kaatumisia selitellään ja vähätellään, vaikka pää olisi kolahtanut. Moni saattaa sulkea tapahtuneen alitajuntaisesti pois mielestään, kertoo dosentti, kansanterveystieteen tohtori Maarit Piirtola UKK-­instituutista.

Vuosikymmenten aikana Suomessa on julkaistu useita kaatumisen ehkäisyohjelmia, mutta niiden viestiä ei ole sisäistetty kunnolla.

Jokaisen kannattaisi miettiä kaatumisen riskitekijöitä, esimerkiksi tasapainoaan, jalkojensa voimia ja jalkineitaan. Jos puutteita on, niitä on syytä korjata. Kaatumisten ehkäisy parantaa toimintakykyä ja lisää siten hyvinvointia.

– Se on itsestä huolehtimista, joka auttaa arjen hallinnassa ja tuo iloa ja energiaa elämään, Piirtola sanoo.

Itsestä huolehtiminen korostuu sitä enemmän, mitä iäkkäämpi ja hauraampi ihminen on. Ikäihmisen kaatuminen on syytä ottaa vakavasti, sillä se on aina tärkeä hälytysmerkki.

– Kaatuminen ei kuulu normaaliin ikääntymiseen, vaan kertoo, että terveys on heikentynyt ja toimintakyky vähentynyt. Hysteriaa ei tarvita, mutta tilanteen pitäisi aina herättää. Pitää selvittää, mistä on kyse, Maarit Piirtola sanoo.

Monet iän myötä yleistyvät sairaudet voivat vaikuttaa tasapainoon ja lisätä kaatumisriskiä. Tällaisia ovat esimerkiksi nivelrikko, muistisairaudet, aivoverenkiertohäiriöt, Parkinsonin tauti, diabetes sekä näköä heikentävät sairaudet, kuten harmaakaihi. Säännöllinen näöntarkastus, mahdollisten sairauksien selvittely ja hyvä hoito ovat tarpeen – etenkin, jos kävely hidastuu ja muuttuu epävarmaksi.

Lääkärin tai apteekin ammattilaisen on syytä tarkista ajoittain myös lääkitys, jottei käytössä olisi turhia tai sopimattomia lääkkeitä. Esimerkiksi eräät psyykenlääkkeet saattavat lisätä kaatumisriskiä.

Maarit Piirtolan mielestä ikäihmisten kaatumisia tulisi kartoittaa vähintään kerran vuodessa, verenpaineen tapaan. Hoitohenkilökunnan pitäisi kysyä, onko potilas kaatunut viimeisen vuoden aikana, ja miksi. Tuntuuko olo huteralta, huimaako, kantavatko jalat? Koska kaatumisia salataan ja unohdetaan, myös mustelmat pitäisi huomata ja selvittää, mistä ne ovat tulleet.

Omaisille Piirtola suosittelee kuitenkin myönteistä hienovaraisuutta kaatumisten selvittelyyn.

– Kaatumiseen pitää reagoida, mutta liika huoli voi säikäyttää ja aiheuttaa kaatumispelkoa.

Pahimmillaan ikääntynyt lopettaa liikkumisen pelon takia, mikä vain lisää kaatumisriskiä. Toisaalta myös kovin neuvova tyyli herättää helposti vastustusta.

Piirtolalla on hyviä kokemuksia esimerkiksi UKK-instituutin kaatumisten itsearviointiseulasta, jonka omainen voi täyttää ikääntyneen kanssa netissä. Jokaisella on omat kaatumisriskinsä. Kun ne selvitetään, kaatumista voi ehkäistä yksilöllisesti.

– Monet ikäihmiset hämmästyvät, kun osallistuvat itse riskiarvion tekemiseen. Mittarin avulla kaatumistekijöiden, kuten liikunnan, vaikutuksista voidaan puhua luontevasti. Tärkeintä on saada ikäihminen itse mukaan.

Paras lääke toimintakyvyn laskua ja kaatuilua vastaan on liikunta. Kestävyysliikuntaa, kuten kävelyä, kannattaa harrastaa joka päivä. Myös jalkojen kantokykyä eli lihasvoimaa ja tasapainoa on syytä harjoittaa päivittäin, mieluusti kahdesti viikossa kuntosalilla.

Venyttely parantaa liikkuvuutta ja auttaa kehon hallinnassa. Jumpata voi kotona tai vaikka kuntien senioriryhmissä, joita ohjaavat ikäihmisten liikuntaan perehtyneet ammattilaiset. Kävelykaveriksi voi kysyä vaikkapa naapuria. Bonuksena mielialakin kohoaa.

Hyvinvointia lisäävät hyvä ravitsemus ja nesteytys. Riittävä kalsiumin saanti ja D-vitamiinilisän käyttö edistävät luuston terveyttä.

Alkoholia on syytä rajoittaa, sillä ikääntyessä elimistö reagoi alkoholiin voimakkaammin kuin nuorena. Samalla kaatumisriski kasvaa. Yli 65-vuotiaan riskiraja on enintään seitsemän annosta viikossa ja kerrallaan korkeintaan kaksi. Määrät koskevat perusterveitä, joilla ei ole pysyviä lääkityksiä.

Moni kaatuu kotonaan tai omassa pihapiirissä. Lyhyillekin ulkokäynneille tarvitaan tukevat ja jalkaan sopivat jalkineet. Liukas keli vaatii liukuesteet tai nastakengät.

Toimiva valaistus, tavaroiden putsaaminen kulkuväyliltä sekä liukuesteet maton alla ja kylpyhuoneessa ehkäisevät kompurointia sisätiloissa. Tukikaiteet tai -kahvat helpottavat toimia kylpyhuoneessa ja käytävillä. Hyvinvointialueen apuvälinekeskuksesta voi tarvittaessa lainata apuvälineitä, kuten rollaattorin.

– Apuvälineet pitää myös säätää itselle sopiviksi, ja niiden käyttö täytyy opetella, Maarit Piirtola muistuttaa.

Asiantuntija: kansanterveystieteen tohtori, dosentti Maarit Piirtola, UKK-instituutti ja Helsingin yliopisto.