Hiivatulehduksen aiheuttaja on yleensä emättimessä muutenkin tavattava Candida albicans -hiivasieni, joka on jostain syystä yltynyt liikakasvuun. Esimerkiksi hormonaaliset tekijät, kuten raskaus tai e-pillerit, voivat aiheuttaa hiivan villiintymisen. Hiivatulehdus iskee myös herkästi antibioottikuurin yhteydessä. Osa naisista on perimän vuoksi alttiimpi saamaan sen.

Erityisessä riskissä ovat immuunivajeiset ja diabeetikot, joiden sairaus on huonossa tasapainossa. Myös sokeria verestä virtsaan siirtävät diabeteslääkkeet sekä runsas sokeristen herkkujen syönti altistavat hiivalle.

Joskus uusi kumppanikin voi saada hiivan villiintymään: emättimen bakteerikanta saattaa mennä sekaisin vieraista bakteereista tai runsaasta pesemisestä seksin jälkeen. Tilanne rauhoittuu, kun tottuu uusiin bakteereihin.

Tavallisin oire on kutina, joka voi olla hyvin voimakasta. Lisäksi voi olla kirvelyä ja runsaampaa kokkareista valkovuotoa, joka ei yleensä haise. Emättimen aukolle ja ulkosynnyttimiin, häpyhuulien alueelle, saattaa tulla pieniä haavaumia. Syy voi olla, että on raapinut alapäätä kutinan vuoksi, mutta niitä voi tulla ilmankin. Tulehtunut limakalvo on ohuempi ja rikkoutuu helposti.

Erään tutkimuksen mukaan ainakin 75 prosentilla nelikymppisistä naisista oli ollut hiiva. Vaiva on siis hyvin tavallinen, mutta kaikki eivät siitä kärsi. Etupäässä hiiva on hedelmällisessä iässä olevien naisten ongelma. Vaihdevuosien jälkeen se on harvinaisempi.

Jos hiiva iskee useammin kuin kolme kertaa vuodessa, puhutaan kroonisesta hiivatulehduksesta. Siitä kärsii muutama prosentti naisista.

Aiemmin puhuttiin paljon myös hiivasyndroomasta, jolla viitattiin kokoelmaan oireita, joita hiivan väitettiin aiheuttavan. Tällaista oireyhtymää ei ole kuitenkaan pystytty todentamaan.

Kaikki kutina ja polttelu ei suinkaan ole hiivaa. Lievien oireiden taustalla voi olla myös sytolyysi. Se on normaali tila, jossa valkovuoto on hyvin hapanta ja runsastunutta, mikä aiheuttaa kutinaa ulkosynnyttimissä.

Iho voi myös ärtyä jostain mekaanisesta asiasta, kuten ihokarvojen ajelusta tai alapään liian tiheästä pesemisestä. Etenkin pesuaineet kuivattavat limakalvoja ja saavat ne kutiamaan.

Iäkkäillä naisilla kutina saattaa johtua estrogeenin vähyydestä tai valkojäkälästä, joka on tulehduksellinen ihosairaus. Valkojäkälässä kutinaa on lähinnä häpyhuulissa, klitoriksen seudulla ja välilihassa, kun taas hiivatulehduksessa sitä on yleensä myös emättimessä.

Näissä tilanteissa hiivalääkkeistä ei ole apua. Sen sijaan emättimen limakalvojen rasvaamisesta perusvoiteella tai ihoöljyllä on usein hyötyä sytolyysissä ja mekaanisessa ärsytyksessä. Estrogeenin puutetta hoidetaan paikallisestrogeenilla ja valkojäkälää vahvalla lääkärin määräämällä kortisonivoiteella.

Jos kärsii kutinasta eikä hiiva­tulehdusta ei ole ollut aiemmin, suositus on mennä lääkäriin, jotta tiedetään varmasti, mistä on kyse. Jos oireet ovat hankalat ja lääkäriin on vaikea päästä, voi hyvin kokeilla itsehoitolääkkeitä. Suositeltavia ovat emätinpuikot. Ne voivat sisältää esimerkiksi klotrimatsolia, mikonatsolia ja tiokonatsolia. Puikkoja käytetään iltaisin ennen nukkumaan menoa. Hoito kestää 1–6 päivää.

Jos oireita on ulkosynnyttimissä, ne pitää hoitaa puikkojen mukana tulevalla tai erikseen ostettavalla emätinvoiteella. Sitä kannattaa käyttää, kunnes oireet ovat kokonaan hävinneet. Tässä voi joskus mennä jopa kolmekin viikkoa.

Toinen vaihtoehto on suun kautta kerta-­annoksena otettava flukonatsolia sisältävä tabletti. Usein paikallisvalmisteet tehoavat kuitenkin nopeammin, koska ne laitetaan suoraan sinne, missä oireet ovat. Flukonatsoli ei sovi esimerkiksi veren hyytymisen estoon tarkoitetun varfariinin kanssa. Myös jotkin sairaudet ovat käytölle este. Lue siis pakkausseloste huolella.

Mikäli tabletti ei auta, kannattaa kokeilla paikallisvalmisteita – tai päinvastoin. Valmistetta kannattaa vaihtaa myös, jos hiiva uusii muutaman kuukauden päästä hoidosta.

Paikallisestrogeeni ei hoida tai ehkäise hiivaa, vaan se on tarkoitettu estrogeenin puutteen aiheuttaman kuivuuden hoitoon. Itse asiassa sen käyttö voi jopa joskus altistaa hiivalle, koska hiiva ”tykkää” estrogeenistä. Myöskään emättimen pH-tasapainoa parantavista hoitotuotteista ei yleensä ole apua, vaan hiivaa on aina hoidettava hiivalääkkeellä.

Lääkäriin on syytä mennä, jos itsehoitolääkkeet eivät tehoa tai oireet ovat hyvin voimakkaita tai pitkittyvät. Jos kyse on kroonisesta hiivasta, lääkäri voi tarvittaessa määrätä pitempikestoisia hoitoja, joilla hiivakierre voidaan katkaista.

Vesipesu kerran päivässä riittää. Jos valkovuotoa tai muuta eritettä on runsaasti ulkosynnyttimissä, eritteet voi halutessaan pestä pois vessakäyntien yhteydessä. Saippuaa ei pidä käyttää, koska se tappaa myös emättimen hyviä bakteereja. Lisäksi pesuaineet kuivattavat emättimen limakalvoja. Jos kuitenkin haluat käyttää niitä, muista rasvata alapää perusvoiteella jälkikäteen. Samoin kannattaa tehdä, jos jostain syystä peset ulkosynnyttimiä tavallista useammin.

Ihokarvojen ajelussa on syytä olla varovainen. Karvat pitävät intiimialueen ilmavampana. Jos ne ajetaan täysin pois, alueella on kosteampaa, koska alushousut painuvat ihoa vasten tiiviimmin.

Seksin harrastamiselle hiivan aikana ei ole periaatteessa estettä, sillä hiiva tarttuu kumppaniin vain hyvin harvoin. Toisaalta jos limakalvot ovat arat, seksi voi sattua. Siksi on suositeltavaa hoitaa hiiva ensin pois ja harrastaa seksiä vasta sitten. Jos kuitenkin kärsit kroonisesta hiivasta, kumppanikin on hyvä hoitaa.

Hengittävät tekokuituiset tai silkkiset alushousut ovat parhaat hiivan ehkäisyssä. Stringien käyttöä on syytä välttää, koska ne pureutuvat ihoon ja hautovat intiimialuetta. Yöllä kannattaa nukkua pylly paljaana.

Vältä pikkuhousunsuojien turhaa käyttöä, koska ne hautovat häpyhuulia. Valkovuoto on harvoin niin runsasta, että suojia tarvitsisi sen vuoksi. Pikkuhousunsuojia ei ole tarkoitettu virtsankarkailuun. Sitä varten on omat suojansa, jotka on suunniteltu pysymään kuivempina.

Kuukautissuojista herkästi hiivatulehduksia saavan kannattaa valita tamponi tai kuukuppi.

Ei pidä, kyse on urbaanista legendasta. Ravinnossa ainoastaan runsas sokerin syönti voi altistaa hiivalle. Kaikki karkkihiiret eivät kuitenkaan hiivasta kärsi.

Ei ole myöskään näyttöä, että vanhan kansan konsteista, kuten jogurtin tai laimean etikkaliemen laittamisesta emättimeen, olisi hyötyä. Hiiva­tulehduksessa emätin on valmiiksi hapan.

Asiantuntija: naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eeva Kajalo, Terveystalo