Suomalaiset rakastavat Raili Hulkkosta. Kun hän opastaa meikin tekoa Facebookissa, ruutujen äärellä on tuhansia naisia. Kun meikkitaiteilija saapuu tavaratalon kosmetiikkaosastolle näyttämään, miten luomiväri levitetään raskaillekin silmäluomille imartelevasti, jono Railin tuoliin kiemurtelee tiiviinä lattian poikki.

Silloin ei ehdi miettiä lounasaikoja, mutta ei haittaa. Raili juo aamuisin ravitsevan vihersmoothien, joten syödä voi vasta illemmalla.

– Innostun näistä upeista naisista, ja se into vie minut kokonaan. Saan heiltä enemmän energiaa kuin annan. Moni tarvitsee apua kasvoilleen. Minusta on myös ihanaa paneutua naisten murheisiin – varsinkin, jos ne koskevat avioliittoa! Raili sanoo ja nauraa remakasti.

Maaliskuisena perjantainakin Raililla on vähän kiire. Hän on ajanut aamuvarhain kotoaan Espoon Olarista työhuoneelleen Helsingin Eiraan ja meikannut asiakkaansa. Haastattelun jälkeen Raili kaunistaa vielä pari vakiasiakasta lehtikuvauksiin.

– On tullut sovittua vähän liikaa tapaamisia ja asiakkaita samalle päivälle, hän huokaa.

Railin puhelin piippaa ja pirisee vähän väliä. Silti pöytään on katettu smoothieita, leipäjuustoa, riisipiirakoita, mantelicroissanteja ja kahvia. Tosin Raili itse juo kahvia vain ”kaksi senttiä”, ilman maitoa ja sokeria.

Takana on parin viikon tavaratalokiertue, jolla Raili esitteli omaa kosmetiikkasarjaansa ympäri Suomea. Sen hän kehitti silloisen Naviterin (nykyään osa Berneriä) kanssa neljä vuotta sitten, 73-vuotiaana.

– En ole ollut kahteen viikkoon kunnolla kotona! Olen ajanut tuli persuksissa ja varmasti vähän liian lujaa. Olen aina tykännyt autoilusta. Huomenna lennän ystävieni kanssa Espanjaan. Sain kuin sainkin raivattua viisi päivää vapaata.

Juuri tällainen Raili on. Vauhdikas, valoisa ja täynnä virtaa. Mistä hän ammentaa tarttuvan energiansa?

Alun perin Railista piti tulla lääkintävoimistelija eli nykykielellä fysioterapeutti tai lastenhoitaja, mutta sitten tie vei kosmetologikouluun. Ja hän tykkäsi. Viimeistään nyt, 58 myöhemmin lienee selvää, että ala tuntui omalta.

Kun Raili valmistui Ritva Jokelan kosmetologikoulusta vuonna 1965, hän sai heti alan töitä Terttu Stenbergin salongista Helsingin keskustasta. Hänelle karttui itseluottamusta ja osaamista. Myöhemmin Raili työskenteli muun muassa koulutus- ja pr-tehtävissä Max Factorilla.

Suurimman osan uraansa Raili on kaunistanut naisia meikkitaiteilijana ja valanut samalla heihin sisäistä uskoa. Hän on ollut pitkään mukana Laulu rakkaudelle-, Tanssii tähtien kanssa- ja Vain elämää -televisiosarjojen maskeeraustiimeissä. Lisäksi Raili on monen julkisuuden henkilön luottomeikkaaja. Tosin hän itse ei mielellään tee eroa ”taviksiin” ja julkkiksiin.

– Jokainen nainen haluaa tavallaan pitää huolta itsestään. Mutta kun joku sanoo, että on unelmoinut kymmenen vuotta pääsevänsä meikattavaksi, kysyn kyllä, miksi odotit niin kauan! Toivon, että kauneudesta osattaisiin nauttia joka päivä eikä vain juhlissa.

Railin mukaan meikkaajalle menoa voi hyvin verrata avun kysymiseen lääkäriltä. Hänet tunnetaan suorapuheisena naisena, joka ei pelkää kertoa, mikä kenellekin sopii ja mikä ei.

– Moitin naistenlehtien trendimeikkijuttuja siitä, että moni kokee meikkaamisen vaikeaksi. Oikeasti se on yksinkertaista. Vastaan kuitenkin painokkaasti kyllä, kun joku kysyy minulta, pitääkö se luomiväri nostaa raskailla luomilla todellakin niin ylös. Niin kauan meuhkaan, kun voin sen omin käsin näyttää!

Raili sanoo meikkaavansa omat silmänsä usein tummiksi, koska pitää siitä – ja koska hänelläkin on raskaat silmäluomet. Hän kannustaa naisia luopumaan turhasta armottomuudesta peilikuvaansa kohtaan.

– Moni tuijottaa pikkuvikoja. Minä katson kokonaisuutta. Rypyt kuuluvat elämään, mutta väsynyttä ihoa voi freesata ohuella meikkivoiteella. Meikkauksen jälkeen moni kysyy, eikö tämä ole vähän liikaa päivämeikiksi. Toisaalta ryhti nousee puoli metriä. Kaunis meikki antaa itseluottamusta.

Raili tahtoo osoittaa asiakkailleen, että vaihto­ehtoja on, muuallakin kuin meikkipussissa.

– Jos joku on jämähtänyt elämäänsä eikä ole onnellinen, haluan tsempata eteenpäin ja antaa pontta muutokseen.

Kysyntää neuvoille ja meikeille on, joten Raili ei ole jäämässä eläkkeelle, ainakaan vielä tai kokonaan. Ei, vaikka sormissa on nivelrikkoa ja vasemman käden olkapää on kertaalleen leikattu. Työssä käsi joutuu olemaan pitkiä aikoja samassa asennossa.

– Käteni ovat heikot, mutta toimivat yhä. Jumppaan ja pyörittelen niitä hirveästi kotona joka ilta, Raili sanoo ja kauhistelee sorminivelten ulkonäköä.

Kynsissä on virheetön valkoinen geelilakkaus.

– Ja kyllähän työnarkomaani aina keinot keksii!

Työhuoneen seinällä on keväälle 1964 päivätty diplomi, jonka alareunassa on mustavalkoinen kuva nuoresta tanssijasta sekä arvostetun tanssinopettajan allekirjoitus. Kuvassa on Raili, omaa sukuaan Heikkilä, kirjoittajana Kari Karnakoski.

”Raili Heikkilä on opiskellut balettikoulussani useamman vuoden. Hän on lahjakas ja nuoruudestaan huolimatta omaa tämä nuori neitonen varman balettitekniikan. Raili Heikkilällä on edullinen ulkomuoto sekä erittäin miellyttävä käytös. Suosittelen häntä mitä lämpimimmin”, Karnakoski kirjoittaa.

Liikuntaa Raili on harrastanut lapsesta asti. Kipinän siihen hän sai isältään. Sittemmin baletti, luistelu ja hiihto ovat vaihtuneet kuntosali­kokeilun ja uinnin kautta sauvakävelyyn sekä parveke- ja laiturijumppaan. Joka ilta Raili tekee kyykkyjä ja varpaillenousuja. Hän sauvakävelee Espoon metsissä yksin tai ystävänsä, laulaja Pirkko Mannolan, kanssa 2–3 kertaa viikossa. Kasaan on saatava 10 000 askelta.

– Tykkäisin kävellä mieluummin aamuisin, mutta nykyään lenkit menevät töiden takia iltapäivään. Rakastan luonnossa liikkumista, Raili sanoo.

Hän on myös intohimoinen penkkiurheilija. Raili seuraa televisiosta etenkin hiihtolajeja ja yleisurheilua sekä rallia.

– Koripalloakin on pakko välillä katsoa, kun se yksi on niin hyvä, hän sanoo ja viittaa NBA-sarjan Utah Jazzissa pelaavaan Lauri Markkaseen.

Vuonna 2004 Raililta leikattiin rintasyöpäkasvain, josta on muistona 11 tikin arpi vasemmassa rinnassa. Imusolmukkeita ei kuitenkaan tarvinnut poistaa. Kuukauden kestäneiden sädehoitojen lomassa Raili kävi töissä – missäpä muuallakaan.

Yhdeksän vuotta myöhemmin hän huomasi nenänpäässään ruskean laikun, joka osoittautui basalioomaksi eli tyvisolusyöväksi. Kyseessä on yleisin ihosyöpätyyppi, ja sille altistaa muun muassa koko elämän aikainen runsas auringon ultraviolettisäteily. Railin basaliooma hoidettiin polttamalla pariin kertaan. Kaksi vuotta myöhemmin tyvisolusyöpä leikattiin myös otsasta. Arpea ei edes erota.

Miten kolme syöpää ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa?

– Kauhea sanoa, mutta eivät oikeastaan mitenkään. Käytän sentään korkeaa aurinkosuojakerrointa ja saarnaan sen tärkeydestä kaikille. En murehdi asioita etukäteen enkä märehdi menneitä, koska se ei auta mitään. Menen vain eteenpäin. En suostu ajattelemaan kuolemaa, vaan olen aina työntänyt sen pois mielestäni.

Viitisen vuotta sitten Raili piirsi yhdelle vakiasiakkaalleen huultenrajausta, kun hän huomasi oikean kätensä muuttuvan kummalliseksi.

– Se kesti vain pari sekuntia ja meni ohi. Kun istuin sen jälkeen alas ja nousin ylös, jalkani tuntuivat hirveän raskailta.

Raili ei suinkaan sännännyt suoraan lääkäriin, vaan jatkoi arkisia puuhiaan. Kun hän parin päivän päästä meni neurologille, magneettikuvat paljastivat todennäköisen pienen aivoinfarktin.

– Nyt syön yhden pikkuaspiriinin päivässä.

Lisäksi Raililla on kolesterolilääkitys perinnölliseen korkeaan kolesteroliin.

Niin ikään viitisen vuotta sitten Raili mursi teatterin portaissa nilkkansa, joka oli kipsissä kuusi viikkoa. Syksyllä 2022 tuli toisenlainen jalkavamma. Hän kompastui kuvausten jälkeen nurmikolla kulkevaan koristevaloköynnöksen johtoon ja kaatui.

– Onneksi käsissäni oli meikkipakit, jotka pehmensivät pudotusta, eikä kasvoihin sattunut.

Oikeaan sääreen tuli kuitenkin lampusta iso, syvä haava. Raili kävi kaksikin kertaa lääkärissä, söi antibioottikuurin ja yritti hoitaa jalkaa itse. Lopulta sääreen kehittyi kuolio.

– Sairaalassa reidestä otettiin pala ihoa, joka siirrettiin leikkauksessa haavaan. Sain kotiini mukaan ”mustan surisevan olkalaukun”, josta kulki nestettä poistava piuha haavaan. Harmi, etten tullut ottaneeksi kuvaa siitä kaverista.

Myönteisen elämänasenteen lisäksi Raili luottaa perusasioihin: riittävään uneen ja terveelliseen ravintoon. Hän ei ole luonnostaan aamuvirkku, mutta usein aamuvarhaiseen ajoittuva asiakastyö on tehnyt hänestä sellaisen. Nukkumaan hän menee yhdentoista aikaan illalla.

– Olen tosi onnellinen siitä, että olen hyvä nukkuja. En ole koskaan esimerkiksi joutunut käyttämään nukahtamislääkkeitä.

Railin ruokavalio on luonnostaan terveellinen, joten välillä on varaa hurvitella. Sellaiseksi hän laskee vaikkapa leipäjuuston. Espanjan-matkoilla hänelle maistuvat pienet äyriäiset valkoviinissä ja iberialainen kinkkulautanen.

– Varsinaisen aterian syön arkena vasta illalla, ja se on 90-prosenttisesti kalaa ja kasviksia, joskus perunoita. Välillä teen vaikkapa mustapippuri- tai pestopastaa, mutten ikinä käytä niihin kermaa.

Aamuisin Raili surauttaa smoothien, jossa on paljon vihreitä kasviksia, marjoja, pähkinöitä ja kaurajuomaa. Lisäksi hän syö palan paahdettua tummaa leipää avokadolla tai tomaatilla. Takavuosina hän kärsi pitkään kovasta vatsasta, minkä vuoksi hän suosii kuitu- ja viherjauheita. Päivittäisessä käytössä ovat myös nestemäinen B12- ja C-vitamiini.

– Vatsan vointi on nyt parempi, mutta säännöllinen ruokarytmi olisi tärkeä. Siinä minulla olisi parantamisen varaa, koska päivällä ruokailu jää usein väliin. Joskus silti pyrähdän pikalounaalle ihanien ystävieni kanssa ja otan pienen lasillisen viiniä!

Raili käy ystäviensä kanssa myös hotelliaamiaisilla.

– Se on ihana tapa aloittaa aamu. Nautin ihan hörhöistä ystävistäni ja otan näistä hetkistä ilon irti.

Raili sairastaa astmaa, mutta suihke- ja tablettihoito pitävät sairauden aisoissa. Hän sanoo olevansa sillä lailla vanhanaikainen, että haluaa käydä samoilla lääkäreillä vuodesta toiseen.

– Minulla on esimerkiksi mahtava gynekologi, jolta voi kysyä kaikkia maailman asioita. Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollista yksityisiin palveluihin, mutta toivon, että voin itse pitää niistä kiinni. Minulle on iso ilon aihe, että voin käydä tuttujen lääkäreiden luona.

Raili ja hänen aviomiehensä Tuomo, 81, ovat olleet yhdessä 54 vuotta. Pitkä parisuhde tuo Railille turvaa.

– Suhteemme on turvallinen. Mieheni antaa minulle tilaa ja mahdollistaa höyryämiseni. Lisäksi hänkin hoitaa kotia. Välillä hän kyllä ihmettelee, onko minun pakko tehdä yhä niin paljon töitä. En kuitenkaan puhu töistäni kotona.

Kerran vuodessa pariskunta tekee yhteisen matkan. Kesällä he piipahtavat esimerkiksi Punkaharjulla, Naantalissa tai Lappeenrannassa. Lisäksi he viettävät aikaa Railin ja tämän siskon yhteisellä mökillä Virroilla.

– Touhuamme kaikenlaista ja veneilemme vanhalla puuveneellä. Aamuisin istun kalliotasanteella ja jumppaan laiturilla. Puhun linnuille ja ihailen maisemia. Se on parasta, mitä voi olla.

Raililla on tiiviit välit aikuiseen tyttäreensä Jonnaan ja kolmeen lapsenlapseensa, jotka ovat nyt 22-, 18- ja 13-vuotiaita. Lisäksi hän on paljon tekemisissä sisarensa ja serkkujensa kanssa. Läheiset ihmiset antavat Railille virtaa.

– Yhdessäolo on ihanaa. Tyttäreni on hyvä tyyppi. Vietän tyttäreni perheen kanssa aikaa mökillä, ja käyn lapsenlasteni kanssa myös syömässä ja shoppailemassa. Olen kyllä aikamoinen säkättäjä ja kauhea kyttä, mutta tarkoitan hyvää. Muistutan heitä esimerkiksi ajamaan varovaisesti autolla.

Raili sanoo tulevansa surulliseksi, kun jotkut nuoret ”tekevät kauheuksia” eli luopuvat elämästään oma-aloitteisesti.

– Rakastan elämää ja ajattelen, että se on kaikkinensa elämisen arvoista.

Päivitetty 7.6. – Ilmestynyt 1.5.2023