Samppanja kuplii lasissa ja meikkaaja Raili Hulkkosen puuterihuiskasta leviää hurmaava tuoksu. On itsenäisyyspäivän aamu, joka tällä kertaa on erilainen kuin koskaan aikaisemmin: osastonylilääkäri Anna-Maija Korhonen on menossa illalla Linnan juhliin puolisonsa, sairaanhoitaja Jyri Usvarannan kanssa.

– On tosi mahtava fiilis. Jännitti hieman ja heräilin yöllä muutaman kerran, mutta ehkä se on ihan luonnollista, Puuterihuoneella kaunistettavana ollut Korhonen kertoo.

Hän käy erittäin harvoin ammattilaisen ehostettavana.

– Muistelin juuri, että olisiko edellinen kerta ollut noin 25 vuotta sitten kun valmistuin lääkäriksi. Menimme porukalla kampaukseen ja meikkiin, silloin taisi olla limusiinikin. Tänä päivänä päällimmäinen tunne on kiitollisuus itsenäisyydestä ja siitä, että oman työn tuloksena on mahdollisuus päästä Linnaan. Olemme myös kiitollisia, että Raili tiimeineen on tehnyt tästä aamupäivästä ikimuistoisen meille.

Viikot ennen Linnaa jännittivät pariskuntaa eniten siksi, ettei mikään tauti olisi iskenyt.

– Aloimme molemmat käyttää maskia julkisissa liikennevälineissä uudelleen pari viikkoa ennen itsenäisyyspäivää. Nyt ehkä ajatuksena tuntuu jännittävimmältä kättely ja presidenttiparin tapaaminen. Se on niin ainutlaatuinen mahdollisuus. Lisäksi jännittää televisiointi, vaikka kaikki eivät ruudussa välttämättä näykään, Korhonen sanoo.

Linnan juhlissa nähdään tänä vuonna paljon viime vuonna kutsuttuja terveysalan ammattilaisia. Korhonen ja Usvaranta saivat myös kutsun Linnaan jo viime vuonna, mutta juhlat peruttiin koronatilanteen vuoksi viime hetkellä. Nyt käsillä on odotettu hetki.

– Linnan juhlat on iso juttu meille itsenäisyyden vuoksi ja olemme seuranneet tätä paljon vuosien varrella. Arvostan itsenäisyyttä upseerin poikana valtavasti, Usvaranta kertoo.

– Isoisäni kuoli sodassa kun isäni oli alle vuoden ikäinen, joten sota-aikaan liittyvät tunnelmat ovat Ukrainan myötä jälleen aktivoituneet ikäihmisten joukossa. Isäni onkin sanonut, ettei olisi edes osannut kuvitella todellista sodan uhkaa minun perheeni ja lapseni kohdalle, Korhonen lisää.

Linnassa pariskunta aikoo nauttia tunnelmasta, kierrellä ja katsella ympärilleen kaikessa rauhassa.

– Rouva on ilmoittanut, että tanssilattialla pitää käydä pyörähtämässä. Myös boolia täytyy maistaa, siitä kaikki kuitenkin kysyvät, Usvaranta naurahtaa.

Korhonen ja Usvaranta olivat yhdessä työskentelemässä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin teho-osastolla keväällä 2020.

– Olimme vielä hiihtolomalla viikolla kahdeksan, mutta melko pian meille kirkastui tilanteen vakavuus, Korhonen muistelee.

Henkilökunta alkoi harjoitella suojavarusteiden ja maskien pukemista, sitten alkoikin jo ensimmäinen aalto.

– Emme ehkä osanneet pelätä omaa tartuntaa hirveästi, koska teho-osaston suojavarusteet ovat niin hyviä. Ensimmäisten kuukausien aikana oli hyvä ja huono juttu, että olimme samalla osastolla. Teimme ympäripyöreitä päiviä ja ajantaju hävisi sen vuoksi. Toisaalta toiselle ei tarvinnut selitellä mitään, koska kumpikin ymmärsi mistä on kyse, Korhonen kertoo.

– Muistan miten ajoimme illalla kotiin drive in -kaistan kautta ja äkkiä suihkuun, nukkumaan ja sama aamulla uudestaan, Usvaranta miettii.

Pariskunta päätti tehdä melko pian keväällä 2020 myös sellaisen ratkaisun, että heidän kahdeksanvuotias poikansa sijoitettiin Usvarannan veljen perheen luokse Seinäjoelle turvaan.

– Silloin oli vielä epäselvää kuinka pitkiä päiviä joudumme tekemään emmekä halunneet ottaa riskiä, että sairastumme ja tuomme taudin kotiin. Luulimme, että lapsi on sukulaisten luona kaksi viikkoa, pahimman yli, Korhonen miettii.

Lopulta ero venyi seitsemään viikkoon Uudenmaan sulunkin vuoksi.

– Ehkä eniten koronassa pelotti oman terveyden sijaan se, että lapselle käy jotain. Tuntui hyvältä, että hän sai olla serkkujen luona turvassa ja soitimme paljon videopuheluita, vaikka olikin kova päätös olla erossa, Usvaranta sanoo.

Pariskunta sanoo, että korona laittoi heilläkin arvot uuteen uskoon.

– Viisi vuotta sitten emme olisi millään uskoneet, että koko maailma voi sulkeutua näin nopeassa aikaikkunassa. Uuden pandemian uhka väijyy pienenä omassa takaraivossa – että mitä vaan voi tapahtua, Usvaranta miettii.

Jos uusi tuntematon virus aiheuttaisi jälleen maailmanlaajuisen pandemian, kumpikin olisi valmis kohtaamaan uhan uudestaan.

– En olisi missään nimessä halunnut nytkään olla pois. Koronasta on tullut sukupolvikokemus, josta tullaan puhumaan kymmenien vuosien päästä. Jos on mahdollista antaa oma, vuosikymmenien ammattitaito käyttöön ihmisten hyväksi, ehdottomasti uskaltaisin palata teho-osastolle, nykyään muualla työskentelevä Korhonen sanoo.

– Korona opetti miten hienoa on yhteinen tekeminen kelloon tai ammattiryhmään tuijottamatta. Ihmisistä huolehdittiin tavalla, jossa oli jotain uskomatonta. Saimme nähdä suomalaisen terveydenhuollon ja tehohoidon voiman. Ehdottomasti olisimme jälleen valmiita auttamaan – aina, kun hätä on suurin, Usvaranta lisää.

Ja sen vuoksi tämä tehokaksikko pyörähtelee illalla Linnan parketilla, ansaitusti. Skool!