Suomi on jakautunut. Arvot ovat koventuneet.

Mediasta tutut hokemat eivät saa tukea suomalaisten arvotutkimuksista.

– Polarisoitumisesta on esitetty kauheasti väitteitä. Siitä, että Suomi jakautuu arvokonservatiivien perussuomalaiseen maailmaan ja arvoliberaaliin vihervasemmistomaailmaan. Molemmat ovat kyllä tietenkin jollain lailla olemassa, mutta eivät ne ole tulleet tärkeimmiksi jakotekijöiksi, Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti sanoo.

Ervasti on seurannut suomalaisten asenteiden ja arvojen muutoksia kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän on ollut mukana toteuttamassa European Social Survey (ESS) -tutkimusta Suomessa sen alusta eli vuodesta 2002 lähtien. Kyselytutkimus kartoittaa väestön asenteita ja uskomuksia sekä yhteiskunnan muutoksia yli 30 Euroopan maassa kahden vuoden välein.

Leireihin jakautumisen sijaan suomalaiset kulkevat arvojen osalta Ervastin mukaan edelleen keskilinjalla. Keskilinja puolestaan on hilautunut parissa vuosikymmenessä jatkuvasti arvoliberaalimpaan suuntaan.

Koventumisen sijaan suomalaisten arvot näyttävät siis tutkimuksen valossa pehmenneen.

– Erilaisuutta kohtaan ollaan hyväksyvämpiä ja enemmän sellaisen yhteiskunnan kannalla, joka vähän pehmeämmin huomioi kaikkia.

Jos suomalaisten arvomaailma vuonna 2022 johonkin pitäisi tiivistää, Ervastin mukaan perimmäisiä suomalaisia arvoja ovat turvallisuushakuisuus ja perinteisiin nojaaminen. Elämän kulmakiviä ovat perusasiat: perhe, työ ja toimeentulo sekä oman terveyden vaaliminen.

– Nämä on sellaiset pohja-asiat, joiden pitää olla kunnossa. Silloin suomalainen elää sellaista elämää, mitä tavoittelee.

Elämää halutaan rakentaa varmalle pohjalle. Pikavoittojen sijaan arvostetaan sitä, mikä on itse rakennettu pitkäjänteisellä työnteolla ja oman elämän kehittämisellä.

Myös yhteiskuntarauha ja luottamus instituutioihin halutaan säilyttää. Niiden myötä keskeisiksi arvoiksi nousevat myös yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus. Hyvinvointivaltion kannatus on vahvaa.

– Suomalaiset kannattavat edelleen hyvin vahvasti sitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevista huolehditaan ja palvelut turvataan.

Varsinkin sosiaalisesta mediasta syntyy helposti kuva, että parhaillaan käynnissä on jonkinlainen ennen näkemätön arvojen taistelu ja murros.

Kuva on Ervastin mukaan väärä.

Aikamme ei ole poikkeuksellista arvojen murroksen aikaa. Kärjekkäät tapahtumat ja mielipiteet vain pääsevät aiempaa paremmin esille, ja niitä myös haetaan.

– Keskustelu on muuttunut erilaiseksi, mutta ihmisten arvot ovat yhä vähän jämähtäneempiä. Ei niissä sinkoilla uusiin sfääreihin tuosta vain.

Arvoille on tyypillistä, että ne muuttuvat hyvin hitaasti.

Niiden 20 vuoden aikana, joina Ervasti on ollut mukana toteuttamassa European Social Survey -tutkimusta, suomalaisten arvot eivät ole muuttuneet suuresti monissakaan asioissa.

Arvojen pohjalla vaikuttavat vahvasti esimerkiksi sukupolvikokemukset. Usein selkeä muutos yhteiskunnan arvoissa tapahtuu vasta sukupolvien vaihtuessa.

– Ihmiset tulevat sosiaalistetuiksi tiettyihin asioihin lapsuudessaan ja nuoruudessaan, ja sitten ne ovat yleensä aika pysyviä. Jos ajatellaan, että ihminen muuttaisi perustavia arvojaan tuosta vain, alettaisiin ihmetellä, mitä hänelle on tapahtunut.

Suomessa merkittäviä sukupolvikokemuksia ovat olleet esimerkiksi sota ja jälleenrakentaminen sekä 1990-luvun lama.

Jälkimmäinen näkyi Ervastin mukaan nuorisoaineistossa esimerkiksi työn ja vakituisen toimeentulon arvostuksen nousuna.

– Täytyy kuitenkin muistaa, että väestöryhmien välillä on myös paljon eroja. Joillekin esimerkiksi laman kokemus oli paljon rajumpia kuin toisille.

Sukupolvieroja Suomessa on nähtävissä esimerkiksi suhtautumisessa maahanmuuttoon sekä sukupuolivähemmistöihin.

– Arvokonservatiivisemmat linjaukset ovat tyypillisempiä vanhemmille sukupolville.

Sukupolvien vaihtumisen lisäksi selviä muutoksia arvoissa voivat sysätä liikkeelle myös isojen mullistusten synnyttämät paradigmanmuutokset.

– Tässä suhteessa on hyvin mielenkiintoista katsoa, mihin asioihin esimerkiksi meneillään oleva sota, pandemia sekä ilmastonmuutos ovat vaikuttaneet.

Suomalaisten arvot ovat kulkeneet Ervastin mukaan samaan suuntaan kuin muissa Pohjoismaissa. Erot arvoissa näiden eri maiden välillä ovat vähäisiä.

– Kuulumme kulttuurisesti selvästi pohjoismaiseen rykelmään.

Osassa arvoista Suomi on tullut kehityksessä vähän muita Pohjoismaita jäljessä, esimerkiksi suhtautumisessa sukupuolivähemmistöihin.

– Varsinkin ruotsalaisiin verrattuna olemme olleet pikkuisen uskonnollisempia ja konservatiivisempia.

Selvimmät erot muihin Pohjoismaihin liittyvät kysymykseen yksilön vastuusta. Meillä työttömiin suhtaudutaan muita Pohjoismaita tiukemmin. Suomalaiset myös kannattavat kovempia rangaistuksia.

– Tässä suomalaisilta löytyy vähän itäeurooppalaista twistiä, jonkinlaista kovuutta.

Myös suhtautuminen talouteen on pohjoismaalaisittain tiukkaa. Taloudellisen vastuunkannon periaate on suomalaisille tärkeä.

Suomalaisilla on Ervastin mukaan yllättävänkin paljon valmiutta tinkiä omista eduistaan tilanteen niin vaatiessa.

– Uhrautuminen ja leikkausmentaliteetti ovat tutkimusten valossa Suomessa herkempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Ne hyväksytään helpommin.

Taustalla Ervasti näkee suomalaisten turvallisuushakuisuuden. Valtion talouteen suhtaudutaan kuten kotien tuloihin ja menoihin. Tarvittaessa on laitettava suu säkkiä myöten.

Suurimmat European Social Survey -aineistosta ilmenevät muutokset suomalaisten arvoissa viimeisen kymmenen vuoden aikana liittyvät yksilön oikeuksiin.

– Ennen muuta suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin ja maahanmuuttoon on tapahtunut aivan selkeää muutosta, Ervasti sanoo.

Muutos suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin on suurin suomalaisten arvoissa tapahtunut muutos koko ESS:n historian aikana. Vuonna 2002 suomalaisista 61 prosenttia oli kyselyssä sitä mieltä, että homoilla ja lesboilla tulee olla oikeus elää haluamallaan tavalla. Vuonna 2018 luku oli jo 83 prosenttia.

– Yli 20 prosenttiyksikön nousu. Se on kyllä aika poikkeuksellinen.

Mahdollisina selittävinä tekijöinä muutoksen taustalla Ervasti pitää seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin liittyvien kannanottojen ja tapahtumien nousua julkisuuden ilmiöiksi sekä yleisesti erilaisten elämäntapojen näkemisen ja kokemisen yleistymistä yhteiskunnassa.

Myös suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttoon on Ervastin mukaan muuttunut selvästi positiivisemmaksi.

Varsinkin tämä näkyy kysyttäessä maahanmuuton seurauksista yhteiskunnalle.

Vuonna 2002 noin 30 prosenttia suomalaisista näki, että on Suomelle taloudellisesti eduksi, jos tänne muuttaa ihmisiä muista maista. Vuonna 2018 tätä mieltä oli yli 40 prosenttia.

Tiedusteltaessa, muuttuuko Suomi paremmaksi vai huonommaksi paikaksi asua, kun ihmisiä muuttaa tänne muualta, vuonna 2002 paremmaksi paikaksi Suomen näki muuttuvan 25 prosenttia. Vuonna 2018 luku oli noin 40 prosenttia.

– Tätä voi selittää yleisempi yksilöiden oikeuksien arvostuksen nousu. Ihan viime aikoina varsinkin on korostettu myös työperäisen maahanmuuton merkitystä väestönkehityksen kannalta.

Kolmas merkittävä trendi kymmenen vuoden ajalta on uskonnollisuuden väheneminen.

– Tästä on kaksi kantaa, että onko uskonto oikeasti häviämässä vai muuttumassa joksikin muuksi, kuten että haetaan muista uskontopiireistä ja uususkonnoista mausteita omaan uskonnolliseen ajatteluun. Pohjimmiltaan oltaisiin siis yhä uskonnollisia, vaikkei liitytäkään evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai olla mukana seurakunnassa.

Ervastin mukaan isojen aineistojen, kuten ESS-tutkimusten pohjalta, näyttää siltä, että uskonnollisuus tosiaan on katoamassa, vaikkakin erittäin hitaasti.

– Mistään uususkonnollisuuden buumista ei löydy näyttöä. Sellaista tapahtuu tietenkin, mutta siitä ei ole tulossa mikään valtalinja.

Käytännössä uskonnollisuuden väheneminen näkyy suomalaisten arjessa esimerkiksi kirkossa käynnin ja rukoilemisen vähenemisenä. Kolme prosenttia suomalaisista käy kirkossa kerran viikossa. Ihmiset myös kokevat itsensä vähemmän uskonnolliseksi.

Myös uskonnollisuuden muutoksen taustalla voi Ervastin mukaan nähdä elämäntapojen ja -piirien moninaistumisen. Kaupungistuminen lisää sosiaalista vapautta ja vähentää sitovaa sosiaalista normistoa ympärillä. Uskonnollisuuden vähenemisen trendi näkyy varsinkin protestantismin piirissä maailmalla laajemminkin.

– Luulen, että se uskonnon tarina ei ole niin kiinnostava enää.

Tärkein ESS-tutkimusaineistosta näkyvä kehityskulku 20 vuoden aikana on ollut suomalaisten arvojen hidas muutos konservatiivisuudesta kohti arvoliberalismia.

Mihin suuntaan arvojen kehitys jatkuu?

Pitkien linjojen osalta tilanne jatkunee samansuuntaisena, Ervasti arvioi.

– Nyt 20 mittausvuoden jälkeen olisin kovasti yllättynyt, jos jotain ihan suoranaisia käänteitä tapahtuisi.

Yksi iso arvoihin mahdollisesti vaikuttava tekijä on ilmastonmuutos. Suomalaisten asenteita siihen tutkittiin European Social Surveyssä vuonna 2020. Mahdollisista ilmastonmuutokseen liittyvistä arvomuutoksista ei ESS-tutkimuksessa ole vielä dataa, mutta muihin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin linkitettynä voi Ervastin mukaan sanoa, että ilmastonmuutos on noussut korostuneemmin esiin.

– Eli kyllä se ihmisiä huolestuttaa, ja ihmisillä on halukkuutta ja valmiutta ryhtyä toimenpiteisiin.

ESS–tutkimuksessa yllättävänä asiana nousi Ervastin mukaan se, että toisin kuin julkisessa keskustelussa usein väitetään, vanhemmat vastaajat näyttivät tuntevan ilmastonmuutoksesta voimakkaampaa vastuuntuntoa kuin nuoremmat.

Vastuuntunnolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vastaaja kokee, että ongelman edessä on toimittava ja kannettava henkilökohtaisesti vastuuta omista tekemisistä.

– Käsitys, että nuoret olisivat aiheelle eniten omistautuneita, ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta huolestuneisuuteen ikä ei näyttäisi vaikuttavan ollenkaan. Se on jakautunut väestössä aika tasan eri ikäisten kesken, Ervasti sanoo.