”Olen kirjoittanut yli 45 vuotta. Kirjoittaminen on olemisen ja elämisen tapa sekä tapani hahmottaa maailmaa. Se on minulle hengissä pysymisen väline. Opin lukemaan neljävuotiaana ja aloin pitää päiväkirjaa seitsemänvuotiaana. Nyt on 103. päiväkirja menossa. Kun luen vanhoja päiväkirjojani, huomaan, että olen oppinut joissakin asioissa, ja joissakin en.

Kun kirjoitan fiktiota, pystyn luomaan omia maailmoja, jotka ovat irti tästä todellisuudesta. Fiktio luo oman todellisuuden. En aina jaksa tätä reaalimaailmaa ja voin fiktiota kirjoittaessani vaikuttaa siihen, mitä tarinan henkilöille tapahtuu. Sanojen löytäminen ja uuden käsikirjoituksen aloittamisen hinku tuottavat minulle suurta iloa. Jos kirjoittaminen ei jonain hetkenä suju, on parasta lähteä hetkeksi pois tekstin ääreltä. Väkisin ei synny hyvää.

Tekniikkani on sellainen, että aamulla ensimmäiseksi muokkaan edellisenä päivänä kirjoittamani tekstin. Normipäivänä aloitan työt ennen aamukymmentä, teen muutaman tunnin töitä ja sen jälkeen käyn ulkoilemassa. Lounaan jälkeen kirjoitan vielä nelisen tuntia.”

”Haluan säilyttää uteliaan mielen, ja onneksi se on toistaiseksi säilynyt. Uteliaisuuden takia olen tehnyt romaanieni lisäksi muita kirjaprojekteja, kuten keihäänheittäjä Antti Ruuskasen elämäkerran.

Oleellinen unelma on, että säilyisin terveenä. Elämäntavoilla on osuutensa, mutta terveys ei ole täysin omassa vaikutusvallassa. Pyrin olemaan kiitollinen, että nyt on juuri tämä hetki, ja iloitsemaan vaikkapa musiikista, hyvästä kirjasta tai pihalla vilahtavasta ilveksestä. Viime vuonna liikutuin taitoluistelun Finlandia Trophy -kilpailussa, että sain nähdä senkin. Pitää iloita pienistä hetkistä. Kun löysin metsästä oranssirouskuja, ajattelin, että toivoa on vielä.

Marssin aikoinaan mielenosoituksissa ydinvoimaa vastaan. On lohdullista, että tieteessä ei ole lopullista totuutta – ei edes ydinjätteen loppusijoittamisesta. Olen ollut 35 vuotta naimisissa luonnontieteilijän kanssa ja näen myös hänen työstään, että tiede kehittyy koko ajan. Siksi en vaivu pessimismiin.”

”Olen rauhanmarssisukupolvea. Marssimme kaikkia aseita vastaan, ja moni ystäväpiiristäni meni siviilipalvelukseen. Olen edelleen rauhan puolella ja teen kaikkeni sen puolesta. On kuitenkin pakko todeta, että jos on armeija, niin on parasta, että se on oman maan armeija. Ei ole takinkääntöä ajatella näin, vaan mielipiteeni on muuttunut vallitsevan tilanteen takia. Elämäni aikana olen oppinut, että mielipidettään ja ennakkokäsityksiään saa, ja voi, muuttaa.

En ole missään nimessä venäläisvastainen, mutta kritisoin maan hallintoa. Venäjällä ei ole koskaan koettu demokratiaa, mikä on kansan kannalta surullista. Vuonna 2009 ilmestyneessä Henkivartija-­romaanissani kritisoin Nord Stream -kaasuputkihanketta. Minulla oli hyviä lähteitä, joiden mukaan putki olisi turvallisuusuhka. Erkki Tuomioja arvosteli silloin minua ja kirjailijakollegaani Ilkka Remestä uhkakuvien luomisesta.

Olen miettinyt myös armeijaa omien poikieni valintojen takia. Vanhempi on siviilipalvelusmies, mutta nuorempi kävi armeijan. Kun olin vuonna 2014 juuri Krimin miehityksen aikaan hänen valanvannomistilaisuudessaan, mietin, miten jylhä vala se on. Rukoilin mielessäni, ettei yhdenkään nuoren miehen tarvitsisi toteuttaa valaa käytännössä.”

”Alan voida huonosti, jos en käy ulkona ja saa raitista ilmaa. Asuminen luonnon lähellä on minulle tärkeää. Työhuoneeni on metsään päin, ja siellä näkyy harvoin ihmisiä. Peuroja on sitäkin enemmän ja jopa liikaa marjapensaita syömässä. Hirvien ja jänisten lisäksi olen nähnyt pihallamme kolme kertaa ilveksen ja kerran näädän puussa. Elämäntapaani sopii, että sieni- ja marjapaikat ovat aivan lähellä. Sauvakävelen tai juokseen maastossa. Kun saan hikilenkillä happea ja näen ketun, elämys on psykofyysinen kokonaisuus.

Pitkäaikainen harrastukseni on jooga, ja Inkoon kansalaisopiston joogaperhe on kuin toinen perheeni. Käyn kansalaisopiston joogassa kerran viikossa. Kun joogaan kotona työpäivän jälkeen, avaan kropan ja suljen mielen. En tiedä, miten huonossa jamassa olisin ilman joogaa.

Ikä vaikuttaa yhä enemmän sisäänpäin kääntymisenä. Aistiherkkyyteni on lisääntynyt, ja minulla on kaipuu rauhaan. Viihdyn yhä enemmän itsekseni isojen tilaisuuksien sijaan. Ikääntymiseen liittyvät myös ihastuttavat kuumat aallot! Vitsailen, että tuossa se aalto tuli ja sinne se yhtä nopeasti meni. Uni on tässä iässä entistä tärkeämpää. Nukun siedettävästi ja vältän liian aikaisia lähtöjä. On tärkeää tuntea itsensä ja välttää ylimääräistä stressiä.”