Paras päätökseni on ollut rakentaa itseäni ja uraani sisäiselle luottamukselleni. Koen, että kenenkään tehtävä ei ole kannatella minua. Luottamus itsenäisyyteen tuo suuren vapauden tunteen. En voisi tehdä työtäni ilman sitä tunnetta.

Viimeksi nauroin makeasti, kun olin työmatkalla ­Lappeenrannassa ja päätin poiketa Imatran kylpylässä. Valitsin monitorilta virtuaalivalmentaja ”Janin”. Olin aivan tohkeissani. Hyppelehdimme assistenttini Kirsin kanssa altaassa 40 minuuttia. Kun on oikein hauskaa, näkee itsensä jostain kauempaa. Vähän kuin olisi irti omasta kehostaan.

Minun olisi pitänyt syntyä Vääksyssä, mutta synnyin Helsingissä. Äitini Laura jäi pois bussipysäkillä Vallilassa ja käveli lokakuussa 1967 takki auki Kätilöopistolle. Sinne hänet oli ohjattu Vääksyn terveysasemalta ­vaikeaa synnytystä varten.

Jos olisin mies, nimeni olisi Pontus. Synnyin ­Helsingissä Kätilöopiston sairaalassa todella pulskana vauvana. Koska olin tyttö, nimekseni valikoitui Nanna. Miehenä olisin varmasti aika samanlainen kuin ­naisenakin. Tällainen ihminen.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla runoilijaksi. Sanat ovat olleet minulle suuri valaistuminen, loputon maailma loputtomilla mahdollisuuksilla. Päädyin nuorena kerran vahingossa ennustajan kotiin. Minulla ei ollut rahaa, mutta hän ennusti minulle ilmaiseksi. Hän sanoi, että minulla on sellainen lahja, että minun ei tarvitse kuin ottaa kynä käteeni, niin kaikki virtaa lävitseni. Ei tullut sanoja, mutta tuli kuvia.

Ystäväni ihmettelevät, miksi minulla on viisi keittiötä, vaikka rakastan syödä ulkona. Missä tahansa on onnellista ruokailla, ja erityisesti paikoissa, joissa on valkoiset pöytäliinat. Olen remonttifriikki, ja kotonani on kaksi keittiötä. Toisen puuhailin korona-aikana ­vanhoista lankkutuoleista ja kaikesta puumateriaalista. Kotini on yhdistetty kahdesta asunnosta. Olen myös Helsingin Kalliossa sijaitsevan Majatalo Artist Apartment Susi emäntä. Ateljeessani on keittiö, samoin ­Rooman-kodissani ja työhuoneellani. Aika paljon ­k­attiloita, paistinpannuja ja astioita.

Sen päivän haluaisin nähdä, kun ihmiset oppisivat ­virheistään. Olisi tervejärkistä olla toistamatta historian virheitä. Ehkä meiltä puuttuu mielikuvitus, kun maailma tallustaa aina samoja uria.

Suomen olisi jo aika luopua ajatuksesta, että olemme ujo tai hiljainen kansa. Minusta suomalaiset ovat huumorintajuisia, seurallisia, puheliaita ja persoonallisia. Ristiriita piilee siinä, että olemme myös kuuliaisia, ja Suomi on varsinainen sääntöjen helvetin viidakko.

Liikutun aina kyyneliin, kun olen yliväsynyt ja ikävöin italialaista ruokaa. Tai jos katson mitä tahansa ABCDE-luokan draamaa televisiosta. Varsinkin, jos siihen liittyy lapsia tai kyseessä on Disney-kanava.

Juuri nyt odotan, että saan kunnolla keskittyä työhöni. Olen tehnyt vuosia museoihin isoja näyttelyitä. Viimeiset kolmekymmentä vuotta olen ollut todella kiireinen.

Ensimmäiseksi ­poistaisin maailmasta ennakkoluulot, oletukset, syyllistämisen, kateuden ja koston­himon. Maailmasta tulisi kertaheitolla parempi paikka elää.