Ilona Chevakova kuikuilee ikkunasta terassille ja päättää käydä tarkistamassa tilanteen, työntelee hetken vaunuja ja astelee takaisin sisälle.

– Meillä on tarkka rytmi, missä pätkissä unet otetaan, hän kertoo.

Vauva jatkaa ikkunan takana uniaan vaunuissa.

Alkuvuodesta toisen lapsensa saanut Ilona on äitiysvapaalla, mutta urallaan nousukiidossa.

Salattujen elämien Sabrina Mustavaaran roolistaan tunnettu Ilona nähdään nyt Ingridinä Netflixin suursuositussa kansainvälisessä The Last Kingdom: Seven Kings Must Die -elokuvassa, ja hän oli mukana myös samannimisen tv-sarjan viimeisellä kaudella. Kun Ilona aikanaan valittiin Ingridin rooliin 2 000 hakijan joukosta, hän soitti Suomessa ilmoituksen jakaneelle roolittajalle.

– Roolittajakin alkoi hihkua riemusta, sillä hän oli ajatellut, että suomalaisen näyttelijän valinnan todennäköisuus oli niin pieni, Ilona kertoo.

Ilonakin oli todella onnellinen, vihdoin hän oli päässyt mukaan suureen kansainväliseen tv-sarjaan ja elokuvaan.

– Viime vuonna tuli kolme muutakin elokuvaa, joissa minulla on rooli, mutta onhan Last Kingdom näkyvyydeltään eri tasolla.

Suomessa Ilonaa on nähty Salkkareiden lisäksi muun muassa Sorjosessa, Ivalossa, Karpissa ja Biisonimafiassa sekä teatteriproduktioissa. Aina ei ole kohdalle tärpännyt, kun rooliin on haettu sopivaa näyttelijää.

– Näyttelijän työhön kuuluu myös, että sanotaan ei kiitos. Joskus minäkin mietin, että mistä kielteinen roolituspäätös on johtunut: siitä, että en ole ollut tarpeeksi sopiva – vai sukunimestäni, Ilona tuumaa.

Stereotyyppisistä rooleista hän on kieltäytynyt jo pitkään. Niitä on ollut tarjolla.

– Minua koekuvattiin jokin aika sitten isoon Hollywoodtuotantoon venäläisagentin päärooliin, kun taas Suomessa on tarjottu huoran rooleja. Se on Suomen ja ulkomaiden ero suhtautumisessa venäläisyyteen. Kirjoitin someenkin julkisen päivityksen, että minulle ei tarvitse tarjota tämän kaltaisia rooleja. Tiedän arvoni tänä päivänä.

Palataan aikaan, jolloin itänaapurissamme oli Neuvostoliitto. Ilona Chevakova syntyi vuonna 1986 silloisessa Leningradissa, nykyisessä Pietarissa. Hänen äitinsä oli inkerinsuomalainen ja isänsä Venäjän juutalainen. Sisaruksia oli kolme.

– En muista lapsuudenkaupungistani muuta, kuin että elämä oli ihanaa ja iloista. Kun presidentti Koivisto päätti, että inkerinsuomalaiset voivat muuttaa Suomeen, äitini ja isäni halusivat lähteä. Meillä oli kaikki hyvin, mutta isä rohkaisi äitiäni, että mennään kokeilemaan. Muutimme Suomeen, kun olin viisi.

Niinpä Chevakovat pakkasivat tavaransa henkilöautoon ja saapuivat rajan yli ilman huonekaluja. Perhe otettiin avosylin vastaan Pyhäsalmella, vaikka Chevakovat olivat kylän ensimmäinen ulkomaalainen perhe. Pyhäsalmi valikoitui asuinpaikaksi, sillä Ilonan kummitäti asui siellä.

– Saimme paljon ystäviä ja alku oli niin ihana, että emme enää haikailleet takaisin Venäjälle. Kielikin oli helppo oppia, sillä äitini on inkerinsuomalainen ja puhuimme hänelle Suomeen tultua suomea. Hän kuunteli paljon suomenkielisiä radiokanavia ja opiskeli kieltä jo ennen muuttoa. Emme kohdanneet kiusaamista tai rasismia, vaikka pikkusiskon kanssa juttelimme päiväkodissa vielä keskenämme venäjää. Olin silloin kuusi- ja hän neljävuotias. Puolessa vuodessa otimme suomen kielen haltuun.

Ilona oli aloittanut baletin jo kolmevuotiaana Pietarin balettikoulussa. Sosiaaliset ja lahjakkaat Chevakovan sisarukset harrastivat Suomessakin paljon. Joka viikonpäivälle oli harrastus: tanssia, kokkausta, kuoroa, sählyä, yleisurheilua.... Vanhemmat veivät tyttäriään systemaattisesti kuoroihin, pianotunneille, sirkukseen ja oopperaan. Musiikkiluokalla opiskelleet tytöt soittivat myös eri soittimia. Ilona toimi ala-asteella luokan bändin solistina ja voitti kuudennella luokalla laulukilpailun.

– Olimme myös mukana näytelmäkerhoissa ja esiinnyimme. Koska olemme tämän luontoisia, sulauduimme hyvin joukkoon. Olemme tänäkin päivänä kiitollisia siitä, ettei taustalla ollut niin väliä.

Äiti puki kolme vaaleaa tytärtään kauniisiin vaatteisiin.

– Meillä oli aina mekot päällä ja hiukset laitettuna. Äitikin oli isosilmäinen kaunis blondi, joten olemme varmasti olleet ihmeellinen näky Pyhäjärven kylällä, Pietarista tullut nuori perhe. Mistään ei ollut pulaa, saimme paljon apua kyläläisiltä. Meillä oli huone täynnä lahjoitettuja barbeja, Ilona nauraa.

Kotona soi aina musiikki, usein rock – ja täysillä.

– Meillä on paljon kotivideoita, joissa me lapset tanssimme ja esiinnymme kylään tulleille vieraille. Meillä siskoilla oli aina esitys pystyssä.

Kun Ilonan vanhemmat erosivat tytön ollessa kahdeksan, hänen isänsä muutti takaisin Pietariksi muuttuneeseen Ilonan synnyinkaupunkiin.

– Vierailin usein isän luona ja hän vei minua ja siskojani eri kulttuuritapahtumiin. Muistan hyvin, miten istuin Pietarin oopperassa tyttönä. Silloin ajattelin, että tämä on ihan normaalia. Isä on aina pitänyt huolta siitä, että olemme saaneet monipuolisen kulttuurikasvatuksen. Isä muuten puhuu vieläkin suomea.

Kulttuurin pariin vei myös Ilonan mieli. Hän ilmoitti viisivuotiaana haluavansa tanssijaksi.

– Seitsemännellä luokalla opetin jo ala-asteikäisiä. Haaveilin ammattitanssijan opinnoista, mutta silloin asuimme Kiteellä ja mahdollisuudet olivat niukat. Päätin hakea Kuopioon lukion tanssilinjalle.

Ilona hyväksyttiin, ja niin hän muutti yksin 16-vuotiaana Kuopioon.

– Äitini itki ihan hirveästi, kun ilmoitin, että nyt minä lähden. Hän yritti estää minua, mutta sanoin, että jos et nyt päästä minua, tulet katumaan sitä koko loppuelämäsi. Paloni esiintyä oli niin suuri.

Kuopiossa Ilona tanssi ja näytteli Ylioppilasteatterissa. Pian oli aika miettiä seuraavaa liikettä.

– Vaihtoehtoina oli silloin Teatterikorkeakoulu tai tanssinopettajan koulutus. Sitten sain opettajaltani esitteen lontoolaisesta musikaaliteatterikoulusta, joka oli tulossa pitämään pääsykokeet Helsinkiin.

Ilona kertoi koulusta isälleen, joka oli aina ollut tytärtään kannustava ja sitä mieltä, että tämä kuuluu lavalle.

– Suomesta valittiin kaksi, minä olin se toinen. Päivittelin isälleni, että enhän minä nyt voi Lontooseen lähteä. Kyllä lähdet, isä kannusti.

Niin Ilona muutti suoraan lukiosta Lontooseen opiskelemaan.

– Valmistuin musikaaliteatterinäyttelijäksi vuonna 2008, jonka jälkeen tulin kesäksi Suomeen. Sitten minulle soitettiin yllättäen Vaasan kaupunginteatterista ja tarjottiin kiinnitystä. En palannut enää koskaan Lontooseen ja tällä tiellä ollaan.

Aloittelevana näyttelijänä hän otti kaiken mahdollisen vastaan. Ilona alkoi saada myös pieniä sivurooleja televisiossa. Suuren yleisön tietoisuuteen Suomessa Ilona nousi viimeistään Salatuista elämistä, jonka lisäksi hän piipahti tv-sarjoissa, kuten suursuosioon nousseen Sorjosen ykköskaudella.

Vuonna 2015 Ilona tapasi nykyisen puolisonsa ja esikoislapsi syntyi parin vuoden perästä. Samoihin aikoihin Ilona otti vastaan kiinnityksen Tampereen teatteriin.

– Lapsi oli puolitoistavuotias, kun ravasin Tampereella, kuvasin Salkkareita ja dubbasin piirrettyjä. Nukuin viisi tuntia yössä. Minulla oli koko ajan syyllinen olo, etten ole läsnä lapselle kuin pari päivää viikossa. Olin ylityöllistetty, mutta en uskaltanut sanoa mihinkään ei. Olin ollut niin pitkään raskaana ja äitiyslomalla. En tiedä, miten minulle olisi käynyt ilman korona-aikaa, Ilona toteaa.

Ilona oli niin väsynyt, että tuijotti vain lattiaa, kun näytökset peruttiin koronasulun aikana.

– Ajattelin, että ehkä selviän tästä sittenkin hengissä. Olen niin kova tekemään töitä, että en olisi itse tehnyt sitä stoppia. En halua leimautua näyttelijäksi, joka peruu työnsä. Mehän menemme lavalle vaikka jalka paketissa.

Ilonan äitikin kehotti tytärtään hakemaan sairauslomaa.

– Vastasin, että en voi, koska sitten saan masennusdiagnoosin. En ollut masentunut, halusin vain nukkua. Se aika opetti paljon. Nykyään priorisoin ja mietin tosi tarkkaan, mihin lähden mukaan, ja mitä itse saan projektista vai teenkö vain palveluksia muille.

Tuolloin Ilona teki myös päätöksen luopua Salkkareista, että ehtisi tehdä paremmin muita töitä.

– Samana päivänä, kun työt tv:n Pihlajakadulla loppuivat, kahdesta tuotannosta soitettiin ja kysyttiin, otanko roolin vastaan. Kolmas tuotantokin oli jo valmiina kalenterissa ja tulevaisuuteni näytti selvältä.

Mutta ei asia ollutkaan selvä. The Last Kingdomin castingit alkoivat ja Ilonaa alkoi houkutella.

– Ensin totesin, ettei ole aikaa, minulla on jo Suomen tuotannot sovittuna. Mieheni rohkaisi: hae silti!

Ja Ilona haki. Kun hänet kutsuttiin uudestaan koekuvauksiin, hän alkoi panikoida ja luonnostella meiliä, että ei voi ottaa roolia vastaan.

– Tässä puhutaan nyt taas tästä muiden miellyttämisestä, sillä olin jo lupautunut näihin muihin tuotantoihin, Ilona sanoo.

Kun Ilona sai elämänsä isoimman roolin, hän itki ja panikoi hetken ajan, että joutuu nyt tuottamaan muiden tuotantojen ihmisille pettymyksen.

– Mutta kun kerroin asiasta, kaikki olivatkin todella kannustavia. Oli ihana tunne, että suomalaiset olivat ylpeitä ja tukivat tässä päätöksessä.

Vuosi sitten Ilona palasi Budapestiin kuvaamaan The Last Kingdom -elokuvaa, jossa nähdään myös toinen suomalainen näyttelijä, Pekka Strang.

– Ehkä nuorena en osannut kuvitella, minne elämäni tulisi viemään, mutta isäni osasi. Nyt hän on todella kova Last Kingdom -fani ja elää kanssani täysillä mukana.

Äidin uuden avioliiton myötä Ilonan lapsuudenperheeseen tuli aikanaan vielä neljäs tyttö, nyt sisarukset ja äiti ovat monin tavoin yhteyksissä toisiinsa. Kolme siskoista asuu Suomessa ja yksi Australiassa. Isä elää yhä Pietarissa, Ilonan synnyinkaupungissa, johon Ilonalla ei ole ollut menemistä pitkään aikaan.

– En ole käynyt Pietarissa kuuteen vuoteen. Pietari on ollut minulle rakas paikka ja se on mielestäni ihana kaupunki. Olen harmissani, jos en pääse sinne koskaan palaamaan. Totuus on, että en uskalla enää lähteä Venäjälle. Näen onneksi isääni säännöllisesti ja hän käy meitä täällä usein moikkaamassa.

Vaikka Venäjän tilanne surettaa Ilonaa suuresti, tärkein maailma on nyt tässä, oman perheen luona.

– Lasten myötä olen huomannut, että uskallan olla entistä rohkeammin oma itseni. Se riittää, hän sanoo ja lähtee hakemaan vauvaa sisälle.

Päiväunien aika on ohi.

Meikki Tiina Willman. Stailaus Maryam Razavi. Pinkki kauluspaita Lalli’s, Paljettihousut Lalli’s, Korvakorut Lindex. Oranssi mekko ja korvakorut Lindex, Kengät Lalli’s. Pitkä kukkamekko ja korvakorut terassilla Lindex.