Venäjä on suuri maa, jonne on aina mahtunut niin hallinnon myötäilijöitä kuin vastustajiakin. Maa, jota hallitsijat keisareista ja kirkosta alkaen ovat hallinneet lupaamalla parempaa tulevaisuutta. Vuosisatoja ihmiset ovat saaneet pettyä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa tulevaisuuteensa. Toivon pilkahdukset ovat olleet kuin hetken valaisevia tulikärpäsiä pimeässä syysyössä.

On ollut helppo valita menneen ja tulevan välistä apaattisuus, keskittyä omiin asioihinsa ja yrittää pysyä niin kaukana hallitsijoiden maailmasta kuin mahdollista.

Mutta aina on ollut myös niitä, jotka ovat halunneet elää toivossa, tunteneet sen velvollisuudekseen. Jotkut harvat ovat uskaltaneetkin.

Sellainen ihminen on Ksenia Thor­­ström.

Suomessa nykyään asuva Ksenia nousi hiljattain kansainvälisiin uutisotsikoihin, kun kymmenet venäläiset paikallispoliitikot vaativat presidentti Vladimir Putinia eroamaan, jotkut jopa syytteeseen valtio­petoksesta.

Ksenia Thorströmista on tullut tuon vastarinnan kasvot. Osaksi siksi, että hän asuu Suomessa, täällä häntä ei voi pidättää.

Turvallisuussyistä Apu ei kerro, missä Ksenia asuu ja missä tapasimme hänet.

On pakko kysyä: mistä Ksenian rohkeus on peräisin?

– En minä ole mitenkään erityisen rohkea, ei tämä ole muuta kuin ihan vain riskien arviointia. Me halusimme tehdä jotakin. Totalitaarisessa järjestelmässä on helppo turhautua ja olla tekemättä mitään.

Ksenia Thorström on syntyisin Venäjän sydänmailta, Tulasta. Hän ehti lapsena elää Neuvostoliiton viimeiset vuodet ja kasvaa aikuiseksi uudelleen syntyneen Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin vuosikymmenellä. Poliittisen vapauden, suurten odotusten, talouskaaoksen ja isojen pettymysten 1990-luku päättyi jätti-inflaatioon, suurkaupunkien mafiasotiin ja juopon ja sairaan hallitsijan vetäytymiseen valtaistuimeltaan vuosi- tuhannen viimeisinä tunteina.

Ksenia opiskeli sosiologiaa yliopistossa Moskovassa. Tuolloin markkinointiala työllisti eniten yhteiskunnan ilmiöiden osaajia Venäjällä, mutta sinne Ksenia ei halunnut töihin. Hän lähti Ranskaan opiskelemaan taidealaa ja päätyi sitten museopedagogiksi Pietariin, opastamaan lapsia ja erityisryhmiä maansa monipolvisen ja värikkään historian pariin.

Pietarissa Ksenia tapasi lapsia opettavan sielunkumppanin. Ei aikaakaan, kun he odottivat yhteistä lasta. Koska mies oli suomalainen, viimeistään viime kevään jälkeen tuntui mielekkäältä valita yhteinen koti pariskuntaa yhdistävän rajan tältä puolelta, Suomesta.

Ksenian ja hänen perheensä suojelemiseksi olemme sopineet, että emme kerro enempää hänen nykyisestä elämästään.

Ksenian kiinnostus yhteiskunnan toimintaa kohtaan ei kadonnut mihinkään. Uudelleen se roihahti Pietarissa, kun hän tapasi Maksim Katzin. Israelilais-venäläinen Katz on Ksenian tavoin Venäjän aikana aikuisuuteen kasvanut ja läntisen maailman toimintatapoja nähnyt aktivisti, joka perusti kaupunkilaisten osallisuutta lisäävän projektin Venäjälle. Katz on myös entinen Venäjän pokerimestari ja ammattipelaaja.

Katz oli myös Jabloko-puolueen jäsen. Jabloko oli suuri ja merkittävä liberaalipuolue 1990-luvulla, mutta kääpiöityi Putinin vallan alla. Turvallisuuskoneisto antoi Jablokon silti toimia piskuisena varjona entisestään.

Vaikka Venäjän 2010-luvun politiikka on ollut yhtä kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien kiristämistä, se on silti tarjonnut ketterille toimijoille mahdollisuutta luovia putinilaisen valtapuolueen, Yhtenäisen Venäjän, katveessa.

Jablokon suhteen turvallisuuskoneisto on ehkä ajatellut, että on helpompi jäljittää toisinajattelijoita, jos nämä kokoontuvat julkisten tunnusten alle. Aina välillä myös Jablokon edustajilta on kielletty asettuminen ehdokkaaksi, ja puolue on tunnettu myös riitaisuudestaan. Se tietenkin palvelee vallanpitäjiä mainiosti.

Maxim Katz kannusti uusia ihmisiä mukaan paikallishallinnon alimmalle tasolle, ehdokkaiksi kortteliparlamentteihin. Ksenia innostui. Ehdolle lähtö oli yllättävän helppoa, ja yllätyksekseen Ksenia keräsi eniten ääniä Pietarin Amiraliteetin kaupunginosan Semjonovin aladuuman vaaleissa vuonna 2019.

– Ihmiset eivät oikein tienneet, mitä kaupunginosavaltuustot tekevät, mutta kun he kuulivat, että ajamme pyöräkaistoja ja parannuksia jätehuoltoon, he innostuivat, Ksenia kertoo kolmen vuoden takaisista tunnelmista.

Listan kahdestasadasta ehdokkaasta puolet oli ääntenlaskun perusteella tulossa valituiksi eri valtuustoihin. Vaali-iltana järjestelmä huomasi, mitä on tapahtumassa. Kun ääntenlaskussa oli kahvitauko, äänestysliput varastettiin.

– Paikalle kutsuttu poliisi tiesi kertoa, että liput oli viety keskusvaalilautakuntaan. Kun ääntenlaskijat kertoivat voivansa esittää videon äänestyslipuista ja tuloksista, poliisi sanoi, että video on laiton, koska laskentapaikka on sotilaskohde, jota ei saa kuvata.

Lopulta Ksenia ja muut valitut valittivat vaalituloksista läpi kaikki Venäjän oikeusasteet aina ihmisoikeustuomioistuimeen asti. Se totesi, että vaalitulokset eivät kuulu sen toimivaltaan. Valtuutetuksi Ksenia lopulta hyväksyttiin tulosten väärentämisen jälkeenkin.

– Ihmiset olivat vihaisia voittomme varastamisesta. Keskityimme sen jälkeen tekemään valituksia eri viranomaisten korruptiosta, mutta turhaan. Onnistuimme saamaan pieniä muutoksia, mutta pääasiassa kaikki aloitteeni tyrmättiin.

Turhautuminen jäi kytemään, mutta myös verkostot jäivät, ja ne toimivat netissä. Venäläisistä internetpalveluista Telegram on pysynyt toiminnassa ja viranomaisten ulottumattomissa myös sodan sytyttyä.

– Minut erotettiin Jablokosta, johon olin myöhemmin liittynyt, mutta meillä pois potkituilla on Telegramissa oma kanava ja keskusteluryhmä. Suojattu some on nyt paikka, jossa ideat syntyvät. Ajatukset myös jalostuvat paremmiksi, kun päästään pohtimaan yhdessä, Ksenia selittää.

Mielipiteenvaihto johti syyskuun puolivälissä maailmanlaajuiseen uutiseen: muutama Ksenian kollega esitti Putinia syytteeseen valtiopetoksesta, jolloin yli 60 kaupunginosavaltuutettua kahdeksastatoista eri paikallisduumasta lähti heidän tuekseen. He vaativat julkisesti Putinia eroamaan, perusteena: "Hän vaarantaa Venäjän tulevaisuuden ja kansalaiset." Muotoilu oli tarkkaan harkittu, jotta myös isänmaalliset paikallispoliitikot voisivat allekirjoittaa vetoomuksen.

Vaatimuksen on allekirjoittanut jo 75 valtuutettua, ei ainoastaan Pietarista ja Moskovasta, vaan myös Samarasta, Novosibirskista ja Nižni-Novgorodista.

– Nimien määrä kasvanee vielä yli sadan. Sodan alussa teimme sodanvastaisen vetoomuksen, joka keräsi 276 valtuutettua taakseen. Idea oikeuteen viemisestä ei ollut minun, mutta olin kirjoittamassa aloitetta. Koska minä olen ulkomailla, eli minua ei voi pidättää, sovittiin, että minusta tulee hankkeen kasvot.

Muutama allekirjoittaja on vetäytynyt, mutta toistaiseksi ketään ei ole pidätetty. Järjestelmän kummallisuuksiin kuuluu, että saman asian välittäminen esimerkiksi Facebook-päivityksenä voitaisiin tulkita rikokseksi.

Putinin julistama osittainen liikekannallepano pani tilanteen taas uusiksi.

– Erittäin monet ovat olleet toivoa vailla, he eivät ole nähneet mahdollisuutta vastustaa. He ovat ikään kuin halvautuneet ja lamaantuneet, olleet sokissa. Nyt on monin paikoin herätty, kun sota tulee lähemmäs ihmisiä, Ksenia pohtii.

– Jopa monien Putinin kannattajien silmät ovat nyt auenneet. Olen saanut viestejä tutuilta, jotka sanovat, että emme aikaisemmin ymmärtäneet, miksi suhtauduit vallanpitäjiin niin kriittisesti.

Onko toivoa siis nyt enemmän?

– Kyllä, ehdottomasti. Putinin kannatus romahtaa. Hänen tukenaan ovat enää silovikit, voimaministeriöt ja turvallisuuspalvelu.

Jos muutos tulee, se tulee valtakeskusten sisältä, Ksenia arvelee, sillä kansalaisjärjestöjen organisoituminen on käytännössä estetty. Hän uskoo, että muutos joka tapauksessa tulee, vaikka sen aikataulusta on mahdotonta sanoa mitään.

Nyt monet, varsinkin nuoret miehet, valitsevat Ksenian tavoin Venäjältä lähtemisen.

– Jokainen heistä on pois sotaväen vahvuudesta. Todella monet ovat kiitollisia Georgialle ja Kazakstanille siitä, että ne ottavat heidät vastaan.

Entä Suomen päätös kiristää venäläisten pääsyä maahan?

– Suurimmalle osalle maasta lähtevistä venäläisistä Suomi on liian kallis maa, ja he suuntaavat ennemmin muualle, vaikkapa Uzbekistaniin, mutta ne, jotka lentävät lopullisiin kohteisiinsa, ovat käyttäneet paljon Helsingin lentokenttää.

Olipa tulevaisuus mikä hyvänsä, on selvää, että Venäjän ja Ukrainan välien palautuminen on raskain koetinkivi.

Millainen on maailma, johon Ksenia Thorströmin lapsi kasvaa aikuiseksi?

– Olen tekemisissä monien ukrainalaisten kanssa täällä, meillä ei ole mitään ongelmia, pyydän heiltä anteeksi hallitukseni toimintaa. He ovat viisaita ja ymmärtävät, että se, mitä tapahtuu, ei ole minun vikani. Me jaamme saman kielen. Ymmärrän, että ilmassa on paljon vihaa. Minäkin vihaan venäläisiä välillä! Myös venäläiset ovat Putinin uhreja. Syntimme oli se, ettemme protestoineet ajoissa riittävästi, mutta meillä ei ollut kokemusta demokratiasta.

Demokratiasta on vaikea saada kokemuksia ilman demokratiaa. Siitä noidankehästä rohkeimmat venäläiset ovat hyvin tietoisia. Ukrainalaiset ovat näyttäneet, että siitäkin voi murtautua ulos – ja Ksenia ihailee ukrainalaisia.

– He ovat nyt edistyksen etujoukoissa. Minullakin on ukrainalaisia juuria. Minusta ukrainalaiset ovat todella siistejä! Heidän kansallislaulussaankin lauletaan vapaudesta. Minusta he voivat olla mallina meille ja valkovenäläisille.

Artikkelin otsikkoa ja ingressiä mukattu 6.10.2022 klo 11:12.