”Innostus ja uteliaisuus ovat johtotähteni työssä. Olen aina kiinnostunut ihmisistä. Innostun sekä uusista että vanhoista tutuista asiakkaista, jotka ovat käyneet luonani jopa vuosikymmeniä. En enää valista asiakkaitani niin reippaasti kuin nuorempana, mutta jos joku on miettinyt kymmenen vuotta tekevänsä jonkin asian, sanon kyllä kärppänä, että se kannattaa tehdä heti.

En luonnehtisi itseäni kansanvalistajaksi, vaikka sellaistakin on väitetty. Toivoisin suomalaisille naisille uskoa omaan itseensä, eikä pieni itsekkyys ole pahasta. Kannustan naisia pieniin irtiottoihin, joita voi tehdä ihan arjessakin.

Valmistuin 57 vuotta sitten yksityisestä Ritva Jokelan kosmetologikoulusta. Pääsin heti töihin ­kosmetologiksi Terttu Stenbergin huippusalonkiin. Sain toimia siellä itsenäisesti, ja minun piti luottaa itseeni. Itseluottamus on tärkeää työssä kuin työssä.

Olen vuosien aikana sanonut monta kertaa saman lauseen, että vähennän töitä ja jään eläkkeelle. En ole vieläkään jäänyt, mutta on tärkeää huomata hetki, jolloin työt vähenevät ja oma into hiipuu. Vielä niin ei ole tapahtunut.”

”Sairastin 17 vuotta sitten rintasyövän, jonka jälkeen minulta on leikattu kaksi tyvisolusyöpää. Viitisen vuotta sitten sain pienen aivoinfarktin. Se oli vain parin sekunnin outo tunne. Magneettikuvassa näkyi kuitenkin todennäköinen pieni infarkti. Äidin puolelta olen perinyt korkean kolesterolin. Siihen on lääkitys, jota en todellakaan lopeta. Kokeilin kerran, ja arvot nousivat heti.

Viitisen vuotta sitten nilkkani murtui Aleksanterin teatterin portaissa. Nilkka oli kipsissä kuusi viikkoa. Kamalinta oli, että minun piti perua kaikki keikkani ympäri Suomea. Naurettavaa, kun nyt ajattelen! Nilkka ei vaivaa muuten, mutta autoa ajaessa sitä pitää välillä jumpata. Sormissani on nivelrikkoa, mutta sivellin pysyy yhä kädessä ja viivan vetäminen sujuu hyvin. Koska työasentoni on staattinen ja seison jopa kymmenen tuntia päivässä, tarvitsen kehonhuoltoa. Siksi käyn osteopaatilla ja hierojalla säännöllisesti. Kävin puolitoista vuotta kuntosalilla, mutta en pitänyt siitä. Tärkeintä liikuntaa on kävely."

”En ole koskaan ollut sellainen, joka hullaantuu rakastuessaan, vaan pikemminkin jopa liikaa jalat maassa -tyyppi. Minulle rakkaus merkitsee turvallisuutta ja sitä, että toisen lähellä on hyvä olla. Tämän olen kokenut mieheni Tuomon kanssa. Olemme olleet naimisissa jo 50 vuotta. Avioliitossani olen saanut toteuttaa itseäni, ja Tuomo on aina luottanut minuun. Työni on vienyt minut pois kotoa, mutta yhteisillä matkoilla saamme olla kahden kesken. Tuomo on luonteeltaan rauhallinen, minä taas nopea ja vilkas. Jos hän kieltäytyy jostain suunnitelmastani, en koskaan vingu vastaan!

Ainoa lapsemme, tyttäremme Jonna, on nyt 48-vuotias. Hänellä oli lapsena paha astma, ja toimin tuolloin aktiivisesti allergiayhdistyksessä. Lähdimme joka vuosi siitepölyaikaan Espanjaan. Lämpö auttoi astmaan, ja matkat tiivistivät suhdettamme. Jonna on saanut kolme lasta, Juuson, Lotan ja Inkan. Kun Juuso syntyi, ajattelin, että jään hoitamaan häntä. Loppu tiedetään – en tietenkään jäänyt, vaikka lapsenlapset ovatkin äärettömän rakkaita.

Jonnan perhe asuu Espoon Nöykkiössä, ja kävelen usein heille. Tiivis perheyhteys on ollut aina minulle tärkeää. Virroilla asunut äitini eli 94-vuotiaaksi. Hän oli toimelias kotiäiti, joka osasi loihtia pöydän koreaksi vähistäkin aineksista. Äiti rakasti kukkia, tunnisti linnut ja osasi niiden latinankieliset nimet.”

"Rakastan aamiaisia ja varhaisia aamuhetkiä. Rakkaalla mökillämme Virroilla menen aina sään salliessa tarjottimen kanssa rantaan. Tarjottimella on maustamatonta jogurttia, marjoja, keitetty kananmuna, kurkkua, tomaattia ja ruisleipää sekä kahvia ilman maitoa ja sokeria.

Kotona teen smoothien aina kauramaitopohjaan. Laitan siihen avokadoa, pinaattia, kurkkua ja lehtikaalia tai sitten kaurahiutaleita, banaania, musta­herukoita, mustikoita ja vähän inkiväärijauhetta tai kurkumaa. Lisään kaikkiin smoothieihin myös minttua, jota kasvatan laatikossa parvekkeellani. Hyvä ruoka on nautintoni. En vastusta lihan syömistä, mutta pidän eniten kalaruoista ja erilaisista pastoista. Tykkään tehdä myös munakkaita.

Nautin ystävien tapaamisista, jolloin otetaan lasi samppanjaa ja käydään pikku shoppailuretkillä. Toisaalta rakastan metsässä kävelyä. Sielunmaisemani on mökillä edessäni aukeava järvenselkä. Katselen lintuja isäni vanhoilla kiikareilla. Yritän aina ottaa poikasten ensilennosta kuvan, mutta harvoin se onnistuu!

Mikään ei ole parempaa kuin mökin savusaunan löylyn pehmeys. Löylyyn voin mennä uudestaankin parin tunnin kuluttua ja vihtoa kasvoja koivuvihdalla. Elämäni suurimmat nautinnot ovat pieniä. "