Kihtikohtauksia estävän ruokavalion tarkoitus on vähentää ruoasta saatavien puriinien määrää, jotta uraatin eli virtsahapon määrä elimistössä vähenisi. Puriinit ovat eläin- ja kasvisolujen DNA:ssa ja RNA:ssa esiintyviä yhdisteitä, ja niistä muodostuu aineenvaihdunnassamme uraattia. Se puolestaan kiteytyy raajojen niveliin, erityisesti varpaisiin, piikikkäiksi kristalleiksi, jos sen pitoisuus veressä ylittää tietyn raja-arvon jatkuvasti. ­Piikikkäät uraattikristallit aiheuttavat nivelessä tulehdusta ja voimakastakin kipua. Kihtiä voidaan hoitaa ruokavalion lisäksi uraattia vähentävällä lääkityksellä ja kipulääkkeillä.

Myös oma kehomme tuottaa purineeja. On arvioitu, että noin kaksi kolmasosaa puriineista syntyy elimistön aineenvaihdunnassa ja noin yksi kolmasosa on peräisin ruoasta. Joillakin ihmisillä elimistön oma puriinien tuotto on erittäin voimakasta esimerkiksi metabolisen oireyhtymän (MBO) vuoksi. Siksi ­ruokavaliolla ei voi koskaan täysin kontrolloida kihtiä eikä puriinien ja uraatin määrää veressä.

Aina ei edes ole kyse pelkästään puriineista. Jotkin ruoat nostavat uraattiarvoa, vaikka niissä ei ole paljon puriineja. Tällaisia ovat lisätty sokeri (sakkaroosi tai fruktoosi) runsaina annoksina sekä alkoholijuomat. Olut sopii erityisen huonosti kihtipotilaalle. Alkoholi kiihdyttää elimistön omaa puriinituotantoa, mutta yksi alkoholiannos silloin tällöin ei liene pahasta. Runsas lisätyn sokerin käyttö taas heikentää elimistön kykyä erittää uraattia elimistöstä pois ja nostaa metabolisen oireyhtymän riskiä. MBO lisää ­elimistön omaa puriinien tuotantoa.

Sitten itse kysymykseen. Kaura on puriinipitoisuudeltaan keskiluokkaa. Useimmat kihdistä kärsivät voivat syödä annoksen kaurapuuroa tai 1–2 siivua kaura­leipää päivässä. Mielestäni kihti­potilaan ei kuitenkaan ole järkevää syödä kaikkea viljaa kaurana. Ruis, vehnä ja ­gluteenittomat viljat käyvät paremmin.

Marjat ja hedelmät sellaisenaan ovat eduksi kihdissä, mutta sokeroitua hilloa ei voi pitää erityisen hyvänä. Tietenkin on kyse annoksista. Yksi ruokalusikallinen ­hilloa ei liene pahasta, mutta runsas kulutus ei ole suositeltavaa. Jos marjat kaipaavat makeuttajaa, olisi parempi käyttää erytritolia eli karppisokeria. Myös stevia, aspartaami ja muut intensiivimakeuttajat ­sopivat kihtipotilaalle.

Jotkin ruoka-aineet ovat eduksi ­kihdissä sen vuoksi, että ne luultavasti kiihdyttävät hiukan uraatin poistumista munuaisten kautta. Tällaisia ruokia ovat maitotaloustuotteet, kuten maito, jogurtti, viili, piimä ja juusto. Kannattaa valita vähärasvaisia tai rasvattomia maitotaloustuotteita, sillä runsasrasvaisten maitotuotteiden sisältämä ksantiniini­oksidaasientsyymi saattaa lisätä uraatin muodostumista ja siten heikentää maitotuotteiden hyötyjä.

Kihtiruokavalion ongelma on monimutkaisuus. Tärkeintä olisi rajoittaa ­kihdin kannalta kaikkein hankalimpia ruokia eli olutta, lisättyä sokeria, sisäelimiä, pieniä kaloja, äyriäisiä, kanan nahkaa ja vehnänalkioita. Pavuissa, herneissä ja linsseissä on melko paljon puriineja, mutta ne näyttävät sopivan pieninä annoksina kihtipotilaalle paremmin kuin esimerkiksi pienet kalat tai äyriäiset. Punaisen ja prosessoidun lihan määrä on syytä pitää kohtuullisena. Kannattaa ­harkita ravitsemusterapeutilla käyntiä, jos oirehdinta on vaikeaa.

Laihtuminen auttaisi monia lihavia kihti­potilaita todennäköisesti ainakin yhtä paljon kuin puriinien rajoittaminen ruokavaliossa. Sen sijaan usein laihdutukseen käytetty vähähiilihydraattinen ­ruokavalio, jossa on runsaasti naudan, porsaan tai lampaan lihaa ja kananmunia, saattaa nostaa uraattiarvoa, etenkin jos ei samaan aikaan laihdukaan merkittävästi. Monesti on välttämätöntä yhdistää ­ruokavaliohoitoon lääkitys.