Pertti Karppisen yhteystiedot löytyvät hierontayrityksen alta. Hieronnalla hän on elättänyt itsensä pian 30 vuotta.

– Asiakkaita käy laidasta laitaan. Joskus oli enemmän urheilijoita, mutta korona muutti tilanteen. Vanhempaa ikäluokkaa jäi pois, muistelee Karppinen ja sanoo, ettei aio vielä lopettaa yrittäjänä, jos terveys vain kestää. Toistaiseksi kestää. Parhaimpina päivinä hän treenaa kahdesti.

– Toki eläkkeellä ehtisi kuntoilla enemmänkin. Omaksi iloksi treenaan, mutta olen varmasti suhteellisen hyvässä kunnossa ikäisekseni. Tälläkin viikolla on tullut tehtyä viisi harjoitusta. Usein punttipäivänä käyn vielä illalla sauvakävelyllä. On tärkeää pitää itsensä kunnossa monipuolisella treenillä. Niin selviän paremmin töistäkin, olympiavoittaja sanoo.

Soutu on ollut osa Karppisen elämää aktiiviuran päättymisen jälkeenkin. Molemmat lapset ovat kilpailleet soudussa. Tytär Eeva Karppinen on viime vuosina hallinnut naisten yksikkösoutua Suomessa. Hän karsiutui Tokion olympiakisoista, mutta jatkaa uraansa edelleen. Myös poika Juho on menestynyt. Takavuosien Suomen mestarina hän on osallistunut MM-kisoihinkin.

Isä oli pitkään mukana lastensa harjoitusleireillä. Sittemmin hän on antanut panoksensa huoltojoukoissa ja toiminut urheilijoiden hierojana.

Viime vuosina kotimaisen kilpasoudun tila on alkanut huolestuttaa mestaria.

– Suomessa ei ole onnistuttu houkuttelemaan junioreita lajin pariin, ja juuri se olisi tärkeää, sillä sieltä ne uudet lahjakkuudet löytyvät.

Yksi syy ongelmaan voi olla, että soutu on kallis harrastus. Karppinen kertoo, että häntä tukivat aikanaan isot yritykset.

– Kaluston hinta on iso rajoittava tekijä. Huoltajistakin on pulaa. Heitä pitäisi saada mukaan enemmän.

Karppinen pitää urheilu-uransa hienoimpana juttuna olympiavoittoa Montrealissa vuonna 1976. Menestyksensä hän uskoo perustuvan perimään, mutta sinnikkyydelläkin on ollut suuri merkitys.

– Huipulle nouseminen vaatii antautumista ja itsensä jatkuvaa kehittämistä. Jos en päässyt soutamaan avoveteen, piti tehdä jotakin muuta ja luottaa, että pärjään silti. Minua ei tarvinnut koskaan pakottaa harjoittelemaan.