Jaakko Teppo on säilyttänyt terävyytensä. Näin Pohjois-Karjalaan asettunut savolaistaustainen kuplettilaulaja selvittää, mitä eroa kahdella itäsuomalaisella heimolla on keskenään:

– Pohjoiskarjalaiset selviää nokkelasti sellaisista tilanteista, joihin savolaiset eivät ajaudu ollenkaan.

Torstaina 16. helmikuuta 2023 Jaakko Teppo täyttää 70 vuotta.

– Enemmän se 70 on kuin 60, hän toteaa.

– Kyllähän tämä elämä alkaa olla kohta nähty. Mutta katellaan nyt, kauanko ne täällä pitävät. Eikä minulla niin vakavia sairauksia ole, että lähtölaskenta olisi jo päällä.

Jaakko Teppo joutui vuonna 1995 lopettamaan esiintyjän uransa aivoinfarktin takia. Mutta yhä häneltä siis irtoavat kotona keittiönpöydän ääressä äkkiväärät luonnehdinnat, vaikka sitten omasta terveydentilasta.

– Eihän se vointi kovin omenainen ole, mutta ei tässä passaa alkaa mittään sairaskertomuksia tekemään. Jalat ovat huonot. Pääsen minä täällä kotona tupakalle tuohon parvekkeelle. Ja ravistudioon, se on tuossa valkoisen oven takana, hän esittelee.

Tässä elämä on, paljolti muutaman neliön alueella. Iloa tuovat paitsi ravit, myös Irmeli-puoliso, lapset ja lapsenlapset.

Ja vanhojen muisteleminen.

Jaakko Teppo tuli tutuksi suomalaisille 1970-luvun loppuvuosien lama-Suomessa. Hänen kuplettilaulunsa toimivat humoristisena varaventtiilinä suurtyöttömyydestä ja maaseudun autioitumisesta kärsineille ja heitä kohtaan myötätuntoa tunteneille kansalaisille. Elettiin yhtenäiskulttuurin keskellä, ja yksi tv-esiintyminen teki lupsakkaasti Savon murteella vitsailevasta, resuisesta laulajasta suositun.

Pian suomalaiset tunsivat hyvin hänen laulujensa tapahtumapaikan Iisalmen Pörsänmäessä sijaitsevan Ruikonperän, jossa laulujen keskushenkilö Ryynäs-Topi kuvasi elämäänsä ja tarkkaili maailmaa. Siellä tv:stä oli nähty Dallas, jonka kauniille Pamela-roolihahmolle olisi ollut ”mopon tarakalla tilaa”.

– Kaikkea ei passoo julkilaulaakaan, mitä siellä Ruikonperässä on tapahtunut. Sitähän olisi muuten linnassa, Jaakko Teppo sanoo.

Pörsänmäki on oikeasti olemassa, samoin oli Toivo ”Topi” Ryynänen, Jaakko Tepon armeijakaveri. Kaksi vuotta sitten kuollut Ryynänen oli lauluntekijän mukaan ylpeä roolistaan laulujen aiheena. Ryynänen teki työuransa metsätyökonetta ajaen. Yhteys ja ystävyys inttikaverien välillä säilyi loppuun asti.

– Topi kävi kerran vuodessa kylässä ja toi aina lakkoja ja lanttukukon.

Pamela, Rakkaus ja metsärahat, Pilkillä, Hilma ja Onni sekä muut Jaakko Tepon laulut rakensivat Ruikonperästä paikan, jossa ymmärrettiin elämän koomisuutta ja katoavaisuutta, rakastettiin ja ennen kaikkea tultiin vähällä toimeen – paljolti pakon edessä.

Tännään minä onnellinen oon, kun se nuorin poika piäsi kortistoon --- Hiljalla ja minulla on kaksitoista lasta. Kahestoista kortistossa tämän Jahvetti on vasta (Jaakko Teppo: Työttömän laulu)

Tosin, toisilla oli enemmän kuin toisilla:

Ja viereisellä reiällä ongittaa kylän pohatta laiska ja kiero. Onko ihme jos se enemmän kaloja saa. Siiman molemmissa päissä on liero. (Jaakko Teppo: Pilkillä)

– Olen aina pienen ihmisen puolella. Ei välttämättä sitä isompaa vastaankaan, mutta vähän voi nälväistä, jos siiman molemmissa päissä on liero, Jaakko Teppo naurahtaa.

Ulos pakkaseen tupakalle. Sinne könyää Jaakko Teppo, joten huomio voidaan kohdistaa kahvit keittäneeseen Ilja Teppoon, Jaakko Tepon toiseen poikaan. Hän asuu saman paritalon toisessa asunnossa vaimonsa ja 4- ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa. Toinen poika Johannes asuu Kuopiossa ja on neljän lapsen isä.

Yhdessä veljekset vetivät vuosien ajan Kaukolasipartio-yhtyettä, joka esitti omien kappaleidensa lisäksi Jaakko Tepon lauluja. Ja niitä, ”perheen perinnelauluja” esittää myös omilla keikoillaan nyt soolouraa tekevä Ilja Teppo.

– Kodin perintönä on tullut asenne, että kaikilla on sama ihmisarvo. On lähtökohta elämään mikä tahansa tai mikä vain tilanne kukkarossa, presidentti tai kadunmies, Ilja Teppo sanoo.

– Olemme paitsi pienen ihmisen, myös hyvän puolella.

Jaakko Teppo on pistänyt terassillaan tupakantumpin isoon lasipurkkiin muiden seuraksi, riisunut talvitakin tuolinsa selkänojalle ja istunut takaisin kahvipöytään.

– Kun molemmat pojat ovat alalla, niin se on mulle helvetin iso asia. Arvostan sitä, hän sanoo.

– Eihän meikäläisen maine olisi säilynyt näin pitkään, elleivät pojat olisi pitäneet lauluja esillä.

Musiikkia konservatoriossa ja kansainvälistä liiketaloutta yliopistossa opiskellut Ilja Teppo pitää Jaakko Tepon elämäntyötä esillä työkseen. Hän tuottaa isänsä laulujen ympärille rakennetut kiertueet ja teatteriesitykset. Ensi kesäksi Joensuuhun on valmisteilla kirjailija Antti Heikkisen käsikirjoittama Jaska-musiikkikomedia, jossa näyttelevät muun muassa Tuomas Uusitalo, Kaija Pakarinen ja Antti Tuomas Heikkinen.

Ilja Tepolla on tarkka kuva siitä, miten Jaakko Tepon laulut ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Keikoilla ja teatteriesityksissä suurin osa kuulijoista on yli 60-vuotiaita, jotka löysivät ”Ruikonperän Multakurkun” laulut jo aikalaisina 1970- ja 1980-luvuilla.

– Toinen ryhmä ovat sitten minun ikäiset, nelikymppiset, jotka ovat lapsena kuunnelleet Jaakon lauluja auton takapenkillä, hän kertoo.

Ja seuraavaakin sukupolvea kuulemma riittää. Parikymppisiä, jotka ovat ehkä alun perin kuulleet Pamelan isän tai isoisän suosikkilauluina.

Pamelasta Jaakko Teppo voi kiittää vaimoaan Irmeliä. Jaakko Teppo aikoinaan pohdiskellut ääneen, mikä olisikaan hyvä iskulause. Puoliso oli tokaissut saman tien: Pam-Pam-Pamela.

– Minä rupesin siitä sanoittamaan. Mutta hän keksi sen kertosäkeen, Jaakko Teppo muistelee.

– Sehän oli henkinen orgasmi, kun sai jonkun laulun tehtyä. Oli aina mukava lähteä keikallekin, kun tiesi, että rävähtää.

Ja rävähti: Jaakko Teppo kiersi Suomea kiivaimmillaan 300 keikan vuosivauhtia, hänen levyjään on myyty yli 600 000 kappaletta.

Kunnes kaikki loppui aivoinfarktiin ja sen aiheuttamaan työkyvyttömyyteen.

– Reissutyötä tuli tehtyä pitkään. Kun se loppui äkisti, niin olihan sitä jonkun aikaa ihmeissään. Mutta enää en kaipaa mihinkään, Jaakko Teppo sanoo.

– Laulaa en enää jaksa, mutta ei minua vieläkään jännitä nousta lavalle ihmisten eteen juttelemaan. Äänihuolet vioittuivat halvauksessa, joten esiintynyt en ole vuoden 1995 jälkeen. En ole näytellyt muuta kuin selvää. Nykyisin ei tarvitse sitäkään näytellä. Ei maistu enää edes viina.

Ilja Teppo tekee omaa esiintyvän taiteilijanuraansa varsin erilaisessa maailmassa kuin Jaakko Teppo aikanaan. Musiikki leviää pääasiassa suoratoistopalvelujen kautta eikä äänilevyinä, keikat keskittyvät pääasiassa viikonloppuihin – ja niin esiintyjien kuin yleisönkin alkoholinkäyttö on hillitympää.

– Kyllä se alkoholismin uhka on silti koko ajan tuossa olkapäällä. Melkein joka ilta olisi mahdollisuus vetää ilmaiset kännit, noin 140 keikkaa vuodessa tekevä Ilja Teppo sanoo.

– Ilmaisesta viinasta täytyy osata kieltäytyä, Jaakko Teppo toteaa.

– Minulla oli hyvä, kun lähdin harjannostajaisistakin… aina olisi ollut tarjolla saunomista ja ilmaista viinaa. Sanoin, että en jouda jäämään, pitää lähteä asuntoautolla ajelemaan kotiin.

Viinaan liittyne isän ja pojan muistelu laulajatoveri Topi Sorsakoskesta:

– Oltiin jossain samalla keikalla, ja Topi tiesi, että minulla on aina asuntoauton jääkaapissa kossua, Jaakko aloittaa ja jatkaa:

– No, Topi sitten rupesi poikien puistotädiksi. Hän leikki hevosta ja antoi poikien ratsastaa selässään. Ja niin tosissaan Topi otti hevoshomman, että söi ruohoa ihan oikeasti.

– Meillähän oli isän keikoilla lapsenvahtina vaikka ketä, mutta Topi Sorsakosken muistan kyllä hyvin. Hän oli todella lapsirakas, Ilja Teppo kehuu.

Jaakko Teppo hörppää kahvia, hymyilee ja sanoo:

– Kyllähän sitä sellaisen melko vaihtelevan elämän on saanut elää.

Arvostustakin hän on tuntenut saavansa. Laulut elävät. Ja viime vuoden lopulla hänelle myönnettiin kulttuurin Suomi-palkinto, 15 000 euroa.

– Nyt kun sain Suomi-palkinnon, niin nyt tuntuu, että arvostetaan, hän sanoo tavalla, josta ei voi olla varma, miten tosissaan hän on:

– Varsinkin, kun sain rahaa. Aikaisemmin olen saanut jotain kiviä. Niitä voi käyttää verkkopainoina. Mutta rahalla voi ostaa lääkkeitä ja lämmitystä.