Kun Sirpa Issakainen oli kokeillut tovin kirkasvaloa, hän ällistyi. Olo muuttui paljon virkeämmäksi. Hän ei ollut edes tajunnut kärsivänsä kaamosväsymyksestä, vaan oli ostanut kirkasvalolaitteen, koska hänen silloisen työpaikkansa myyntijohtajalla oli sellainen työhuoneessaan.

– Kun ihmettelimme sitä työkaverien kanssa, hän kertoi käyttävänsä sitä kaamosoireisiin. Sain kimmokkeen kokeilla valohoitoa itse. Jospa minäkin saisin siitä uutta tarmoa. Olo oli tuntunut jo jonkin aikaa flegmaattiselta, Sirpa, 54, sanoo.

Tästä on jo parikymmentä vuotta. Ensin Sirpa hankki kotiinsa Espooseen sarastusvalon, joka herätti hänet aamuisin.

– Ennen kuin kokeilin valo­hoitoa, en ollut ymmärtänyt, miten vaikea minun oli ollut saada itseäni kaamos­aikana ylös sängystä. Energiataso nousi huimasti.

Seuraavaksi Sirpa hankki kirkasvalolampun keittiön pöydälle. Hän söi sen valossa aamiaisen ja vei lampun sitten työpaikalleen, jotta saisi nauttia valosta vielä vähän aikaa. Lopulta hän osti työ­paikalle oman lampun.

– Huomasin myös makeanhimon helpottavan. Himoitsin etenkin korvapuusteja, ja kassistani pilkotti vähän liian usein pullapussi. Yritin huijata itseäni laittamalla isot puustit puoliksi, mutta söin silti molemmat puoliskot samana päivänä.

Koska Sirpa söi muuten terveellisesti, kaamospullat eivät näkyneet hänen painossaan. Kaupassa hänen piti kuitenkin tarttua välillä itseään niskasta.

– Vaikka minulla ei onneksi ole taipumusta lihomiseen, en voi syödä ihan mitä tahansa. Keski-iässä ylimääräisistä kiloista on vaikea päästä eroon.

Liikunta on ollut osa Sirpan arkea läpi hänen elämänsä, myös pimeänä vuodenaikana. Siksi hänen on vaikea arvioida sen roolia kaamosoireiden lievittäjänä.

– Olen kuitenkin varma, että olisi katastrofi, jos liikunta jäisi kaamosaikana. Hartiani olisivat niin jumissa, ettei pää kääntyisi. Myös kunto romahtaisi. Lisäksi se vaikuttaisi kielteisesti mielialaani.

Sirpan tyttären koira asuu puolittain hänen luonaan, ja sen kanssa tulee tehtyä pitkiä lenkkejä. Päivittäin voi kertyä jopa 20 000 askelta. Lisäksi Sirpa pelaa tennistä kesät talvet ja käy jumpissa. Viime talvena hän aloitti talviuinnin. Siitä tulee koko päiväksi euforinen olo.

– Olennaisinta lajissa on itsensä voittaminen. Joskus käy mielessä, olenko täysijärkinen, kun pusken pimeässä tuulen tuivertaessa merenrantaan. Sitten näen pirteitä punaposkisia mummoja, jotka ovat harrastaneet talviuintia vuosia. Samalla tiedän, ettei kylmähoito ole mennyt hukkaan.

Sirpa on pyörittänyt omaa PR- ja viestintätoimistoaan vuodesta 2004. Jaksaminen ja hyvä fiilis ovat tärkeitä vuoden jokaisena päivänä mutta erityisesti loppu­vuodesta.

– Syksyllä bisnes on kiireistä, joten on oltava tosi skarppina. Siksi huolehdin myös säännöllisestä unirytmistä.

Arki-iltaisin Sirpa on vuoteessa viimeistään puoli kymmeneltä. Hän lukee hetken ja nukahtaa kuin tukki. Juhlistakin hän lähtee yleensä ennen puoltayötä.

– Vitsailemme ystäväni kanssa, että meillä on Tuhkimo-syndrooma: muutumme kurpitsoiksi, jos jatkamme bilettämistä keskiyön jälkeen. Olen ehdottomasti aamuihminen.

Puoli seitsemältä Sirpa herää linnunlauluun. Sitä ennen sarastusvalo on alkanut kajastaa.

– En havahdu varsinaisesti valoon, vaan vasta herätyskellon viserrysääneen. Olen aina ollut hyvä nukkuja.

Aamupalan Sirpa syö edelleen kirkasvalossa, ja hän käyttää sitä myös ensimmäisen työtunnin aikana. Tällainen annostus on tuntunut hyvältä.

– Voi olla, että vähempikin riittäisi. Mutta mitä valoisampaa on, sitä mukavammalta tuntuu tarttua uuden päivän haasteisiin.

Sirpa aloittaa valohoidon heti lokakuussa, kun päivät muuttuvat harmaiksi ja aamut pimeiksi. Näin nuutuneisuus ei pääse iskemään. Joulun tienoilla hän lähtee usein miehensä kanssa etelän aurinkoon. Sitä hän pitää kaikkein parhaana piristysruiskeena.

– Nelikymppisenä asuin vuoden Australiassa. Siellä kaamosväsymyksestä ei ollut tietoakaan, koska aurinko paistoi koko ajan. Suomessa oloa helpottaa lumi, mutta sitä saadaan pääkaupunkiseudulla yleensä vasta tammikuussa.

Tuleva kaamos ei Sirpaa hirvitä. Hänellähän on toimiva resepti, joka pitää kaamosoireet kurissa. Kirkasvalo ja säännöllinen liikunta kuuluvat tähänkin talveen.

– Työrintamalla on luvassa niin paljon kivoja tapahtumia, etten ehdi märehtiä kaamosta. Toivon mukaan pääsen taas loppuvuodesta aurinkolomalle.