Kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttaa yleisimmin autoimmuunitulehdus, joka johtaa kilpirauhasen hormonituotannon hiipumiseen. Kilpirauhanen säätelee muun muassa aineenvaihduntaa, kehon lämpötilaa, mielialaa ja yleistä vireystilaa. Tavallisia vajaatoiminnan oireita ovat väsymys ja jaksamattomuus. Väsymys pahenee hiipien, jolloin ihminen usein sopeutuu siihen eikä lähde lääkäriin. Monia myös palelee.

Pakkaa sekoittaa se, että väsymystä ja virran puutetta voi toki esiintyä muulloinkin. Yleisin syy niihin on huonolaatuinen, virkistämätön tai liian vähäinen uni. Jos nukkuu huonosti, autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto menee helposti epätasapainoon. Kun elämä on hektistä ja stressaavaa, autonomisen hermoston sympaattinen eli kiihdyttävä vaikutus lisääntyy. Tällöin on vaikea nukahtaa tai uni on katkonaista ja pinnallista – ja taas väsyttää. Syntyy noidankehä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan selvittelyssä on otettava huomioon myös muut sairaudet ja lääkitykset. Esimerkiksi tietyt epilepsia- ja psyykenlääkkeet häiritsevät kilpirauhasen toimintakokeiden laboratoriodiagnostiikkaa, vaikka ne eivät vaikuta kilpirauhasen toimintaan.

Painon nousu on yleisimpiä syitä hakeutua lääkäriin. Kilpirauhasen vajaatoiminnan täytyy kuitenkin olla vaikea-asteinen, jotta se aiheuttaisi merkittävää painon nousua. Joillakin kilpirauhaspotilailla paino palautuu normaaliksi, kun tyroksiinikorvaushoito aloitetaan.

Paino voi toki nousta muistakin syistä. Lääkärin tehtävänä on selvittää, onko kyseessä niin sanotusti muna vai kana. Etenkin huonolaatuinen tai riittämätön uni kerryttää kiloja, sillä se vaikuttaa hormoneihin, jotka säätelevät muun muassa nälkää ja kylläisyyttä. Joskus rikkinäistä unta selittää uniapnea. Aivolisäkkeen erittämän kilpirauhasen säätelyhormonin TSH:n taso palautuu usein normaaliksi, kun unirytmi korjaantuu.

Painonhallinnassa myös ateriarytmi on tärkeä. Jos ateriavälit venyvät liian pitkiksi, se kostautuu herkästi ahmimisena.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kolesteroliarvot voivat nousta. Tavallisesti elimistö pyrkii palauttamaan LDL-kolesterolia eli ”pahaa”, verisuonten seinämiin kertyvää kolesterolia maksaan. Maksassa on reseptoreita, jotka vastaanottavat LDL-kolesterolia.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa näiden reseptoreiden muodostuminen ja aktiivisuus kuitenkin vähenevät, jolloin LDL:n pitoisuus verenkierrossa nousee. Tämä lisää tunnetusti sydän- ja verisuonisairausriskiä. Jos korkean kolesterolin syynä on kilpirauhasen vajaatoiminta, niin tyroksiinihoito tyypillisesti normalisoi arvot.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa potevilla on anemiaa lähes kaksi kertaa enemmän kuin muilla. Sairaudessa punasolujen koko kasvaa, jolloin ne eivät enää pysty kuljettamaan happea yhtä vikkelästi kuin aiemmin. Anemia oirehtii esimerkiksi väsymyksenä, heikotuksena ja sydämentykytyksinä. Näihin oireisiin voi jossain määrin tottua. Lisäksi hiukset saattavat ohentua ja kynnet lohkeilla.

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi oireilla mielialan mataluutena ja alakulona. Tauti voi selittää myös muistin heikkenemistä, ja siksi muistisairautta epäiltäessä tarkastetaan aina myös TSH-arvo.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosoiminen on sinänsä helppoa, sillä potilaalla täytyy aina olla poikkeavat laboratoriolöydökset. Pelkkien oireiden perusteella diagnoosia ei voi koskaan tehdä. Jos kertaalleen lievästi poikkeava arvo palautuu viitearvoihin, se on normaalia fysiologiaa, ei kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Joskus kilpirauhasen vajaatoiminnan esiasteessa voidaan aloittaa tyroksiinihoito. Jos oireet eivät asianmukaisella hoidolla hellitä 6–12 kuukauden kuluessa, niiden syy ei ole kilpirauhasessa. Jos todetaan selkeä vajaatoiminta, jossa TSH-arvo on yli viitealueen ja T4-V eli vapaa tyroksiini matala, tyroksiinikorvaushoito on aina tarpeen tiettyjä erityistilanteita lukuun ottamatta.

Tyroksiini pitää ottaa tyhjään vatsaan noin 15–20 minuuttia ennen aamupalaa. Erityisesti rauta-, magnesium- ja kalsiumvalmisteet täytyy ottaa eri aikaan, sillä ne heikentävät tyroksiinin imeytymistä. Joskus sopivaa tyroksiiniannosta joudutaan hieman etsimään.

Jos oireet jatkuvat tyroksiinilääkityksen aloittamisen jälkeen ja kilpirauhasarvot ovat normaalit, pitäisi entistä huolellisemmin miettiä, mitkä muut seikat tai sairaudet voisivat aiheuttaa oireita.

Asiantuntija: sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Lassi Nelimarkka, VSSHP/TYKS ja Turun yliopisto

Lähde: kilpirauhasliitto.fi