Jos olet hedelmällisessä iässä oleva nainen, on hyvin mahdollista, että joko itse kärsit alhaisesta ferritiinistä eli varastoraudasta tai tunnet jonkun, jolla on rautavajetta. Arvioiden mukaan joka viides suomalainen nainen kärsii raudanpuutteesta jossain vaiheessa elämäänsä. Varastoraudan vajeesta kärsiviä yhdistää myös se, että ferritiinimittaukseen on usein vaikea päästä eikä alhaista arvoa pidetä vakavana tai nostamisen väärtinä.

Ferritiinistä on kirjoitettu paljon. Jutuissa lääkärit ovat puolustaneet passiivista hoitolinjaa epäspesifeillä oireilla, mikä tarkoittaa, että niiden syytä on vaikea määritellä tarkasti, ja sillä, että alhaista ferritiiniä ei pidetä vaarallisena. Kliinisen hematologian professori Kari Remes on jopa kuvaillut rautakuurin tuomaa apua oireisiin plasebovaikutukseksi (Turun Sanomat 15.2.2018).

Suomessa on kuitenkin kourallinen lääkäreitä, jotka ovat tarmokkaasti puhuneet siitä, että alhainen ferritiini on siitä kärsiville todellinen ongelma ja että Suomen linjaa pitää muuttaa. Yksi heistä on sisätautiopin dosentti, sisätautien erikoislääkäri Esa Soppi. Hänen mielestään rautavajeesta voi puhua jo kansantautina.

– Jos ajatellaan, että Suomessa ehkä 40–90 000 ihmistä kärsii raudanpuutteesta ja ainakin reilulla 300 000 ihmisellä on raudanpuute ilman anemiaa, kyllä se jo kansantautia lähentelee.

Soppi kertoo, että koska rauta häviää ensin varastoista ja puute näkyy vasta sen jälkeen anemiana, raudanpuutteen ilman anemiaa arvioidaan kansainvälisestikin olevan kahdesta kolmeen kertaa yleisempää kuin anemia.

Silti Suomessa tuijotetaan yleensä vain hemoglobiinia ja ferritiinimittaukseen on usein vaikea päästä, etenkin ilman anemiaa. Soppi arvioi sen johtuvan siitä, että alhaista ferritiiniä pidetään muoti-ilmiönä. Sen seurauksena sen merkitystä vähätellään ja puhutaan jopa "ferritiinivillityksestä".

– Ferritiinin merkitys raudanpuutteen diagnostiikassa on kuitenkin tunnettu 50 vuotta, Soppi kuittaa.

Ongelma näkyy yksilön arjen lisäksi myös kansantaloudessa. Soppi arvioi, että Suomessa ongelma raudanpuutteen diagnostiikassa ja hoidossa maksaa vähintään 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Raudanpuute ja toinen viime vuosina kovasti keskusteltu terveysaihe eli kilpirauhasen vajaatoiminta liittyvät Sopin mukaan sikäli yhteen, että Suomessa 100–150 000 potilasta käyttää tyroksiinia niin sanottuun subkliiniseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Subkliininen tarkoittaa vähän tai piilevästi oireilevaa.

– Heistä vähintään kolmasosalla ei ole mitään vikaa kilpirauhasessa, vaan raudanpuute, koska thyroideaperoksidaasientsyymi, joka säätelee kilpirauhashormonien tuotantoa, on rautapohjainen. Kun potilaalla aloitetaan kilpirauhaslääke, raudanpuute jää hoitamatta.

Soppi varoittaa, että jos tyroksiinia käyttää isolla annoksella turhaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä, potilaalla voi sen jälkeen olla kilpirauhasvika.

– Ongelma on, että tyroksiini voi parantaa raudanpuutteessakin vointia joksikin aikaa, kuukaudesta jopa vuoteen. Kilpirauhasannosta pitää kuitenkin usein nostaa jatkuvasti, jotta vaste säilyisi.

Sopin mukaan ferritiinin suhteen ei voi tuijottaa viitearvoja toisin kuin vaikkapa kaliumin kanssa.

– Vaikka ferritiini olisi viitearvoissa, jos on oireinen ja ferritiini on alle 30, on varmasti raudanpuutteinen. Ferritiini on vekkuli molekyyli, ja potilas voi olla vakavasti raudanpuutteinen, vaikka ferritiini olisi 100 ja hemoglobiini 150. Tulosten tulkinta on vaativaa.

Soppi sanookin, että vaikka ferritiini on sinänsä hyvä mittari, siihen liittyy erittäin paljon sudenkuoppia.

– Ei voi olettaa, että jos ferritiini on vaikka 40, että kaikki on hyvin. Korkeaan ferritiiniin on yleisiä syitä. Yksi yleisimmistä lienee rasvamaksa, jossa ferritiini voi olla 200–300, mutta ihminen on silti raudanpuutteinen. Muita syitä ovat infektiot ja erilaiset tulehdussairaudet – esimerkiksi covid-rokotuksissa ferritiini nousee kahdeksi kolmeksi viikoksi.

Jos covidin vuoksi joutuu tehohoitoon ja on vakavia kudosvaurioita, ferritiini voi olla koholla viikkoja.

Osa Sopin luo hakeutuneista potilaista on kokenut, että kun oireille ei löydy testeissä syytä, apua ei saa.

– Potilailla on oireita, mutta mitään ei löydy, koska ei oteta oikeita testejä, ja sitten luovutetaan, Soppi kuvailee.

Raudanpuutteeseen liitettyjä oireita nimitetään usein epäspesifeiksi, mikä on yksi syy joidenkin lääkäreiden haluttomuuteen hoitaa sitä. Sopin mukaan oirekuvaston moninaisuus johtuu siitä, että rautaa tarvitaan niin moneen, peräti 100–200 entsyymivalkuaisen toiminnassa. Käyttökohteita ovat esimerkiksi hemoglobiinin ja myoglobiinin tuotanto, aineenvaihduntajärjestelmä, energian tuotanto, aivojen toiminta, hermoimpulssien kulku ja muu aineenvaihdunta.

– Käytännössä raudanpuutteesta voi tulla mitä oireita tahansa. Esimerkiksi väsymys on epäspesifi oire, ja aivosumun aiheuttajana raudanpuute on ylivoimaisesti yleisin.

Soppi listaa mahdollisiksi oireiksi myös rytmi-, muisti- ja lämmönsäätelyhäiriöt.

– Tilanne voi olla niin paha, että potilas ei pysty huolehtimaan itsestään, käymään töissä tai tekemään mitään, joskin se on onneksi harvinaista. Raudanpuute on kuitenkin kova tauti, ja mitä kauemmin sen kestää, sitä vaikeampi sitä on hoitaa. Minulla on sellainen käsitys, että jos se on kestänyt tarpeeksi kauan, kaikki eivät enää siitä toivu. Se on onneksi kuitenkin harvinaista.

Kun lääkäristä oireille ei saa apua, moni päätyy kokeilemaan omin päin rautakuuria. Soppi ei suosittele sitä, vaikka ymmärtääkin potilaan dilemman.

– Omatoiminen raudankäyttö vaikeuttaa diagnostiikkaa ja voi peittää alleen vakavan sairauden. Oireet voivat johtua suolistoverenvuodosta tai kasvaimesta, ja diagnoosi saattaa viivästyä ja potilas pahimmassa tapauksessa menehtyä.

On myös tiettyjä sairauksia, kuten hemakromatoosi eli raudankertymäsairaus, jossa lisärauta voi aiheuttaa esimerkiksi elinvaurioita.

Sopin mukaan ennen hoitoa pitäisi olla diagnoosi ja selkeä käsitys siitä, mikä raudanpuutetta aiheuttaa.

– Aina syy ei selviä, mutta usein syy on tietysti verenmenetys, esimerkiksi naisilla runsaat kuukautiset.

Muiden tavanomaisten rautaa kuluttavien tekijöiden, kuten raskauden tai synnytyksen, lisäksi ferritiinin laskuun voi liittyä myös vaarallisempia syitä helikobakteeri-infektiosta keliakiaan, tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja pahimmassa tapauksessa paksunsuolen syöpään.

Raudanpuute ilman anemiaa voi olla äärimmäisen vaikea tauti, Soppi korostaa. Jos äiti on raskauskauden aikana raudanpuutteinen, lapsi saattaa potea raudanpuutetta jo syntymästä asti.

– Se johtaa monta kertaa siihen, että raudanpuute kestää pitkään. Osa voi oireilla nuorena jo, se voi alkaa kouluiässä tai erityisesti murrosiän jälkeen, kun tulee kasvupyrähdys ja kuukautiset ja verimäärä lisääntyy.

Raudanpuute vaikuttaa myös aivojen kehitykseen. Eikä siinäkään vielä kaikki: Sopin mukaan ei ole mitenkään mahdotonta, etteikö huonolla ferritiinitilanteella olisi yhteyttä nuorten naisten joukossa yleistyvään loppuunpalamiseen.

– Potilaat ovat nyt lievästi sanottuna heitteillä. Raudanpuutteeseen liittyy myös alavireys ja masennus, eläkkeelle joutuvista nuorista ihmisistä huomattava osa on nuoria naisia, joilla on burnout ja masennus. Ne ovat raudanpuutteen oireita, ja rauta saattaa olla tämän ilmiön yleistymisessä tärkeä syy.

Kiintoisaksi lääkäreiden haluttomuuden hoitaa raudanpuutetta tekee se, että joukko nimekkäitä hematologian eli veritautien asiantuntijoita julkaisi vuonna 2019 Lääkärilehdessä artikkelin, jossa todettiin, että pelkkää raudanpuutetta on hyödyllistä hoitaa, vaikka siihen ei liittyisikään anemiaa. Artikkelissa todettiin myös, että rautahoito suun kautta on helppo, vaaraton ja halpa tapa hoitaa varastoraudan puutetta.

Tämä viesti ei monien kokemuksen mukaan kuitenkaan toteudu terveydenhuollossa.