Moni pohtii, pitäisikö gluteenin syömistä vähentää tai jättää se kokonaan pois ruokavaliosta. Gluteenin ajatellaan olevan syyllinen epämääräisiin vatsavaivoihin, aiheuttavan ajatusten takkuamista tai olevan jopa haitallista terveydelle. Gluteeni ei kuitenkaan ole mikään outo tai epäluonnollinen ainesosa, vaan varsin tavallinen proteiini.

– Gluteeni on vehnän, rukiin ja ohran luontainen proteiini, jota on syöty vuosituhansia. Useimmilla ihmisillä se sulaa suolistossa samoin kuin muutkin proteiinit eli esimerkiksi liha, maito, kala ja palkokasvit, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti, viljoista väitellyt Reijo Laatikainen.

Suurimmalla osalla ihmisistä elimistö hajottaa gluteenin suolistossa peptideiksi ja aminohapoiksi. Ne imeytyvät verenkiertoon ja rakentavat lihaksiamme ja kudoksiamme.

– Proteiinia tarvitaan elämän ylläpitoon. Gluteenin aminohapot kelpaavat edistämään terveyttä ja voimavaroja siinä missä lihankin.

Gluteenia sisältävät viljat, etenkin täysjyväviljat, ovat myös monin tavoin terveydelle hyödyllisiä. Niissä on erityisesti ravintokuitua, joka pitää suoliston kunnossa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Jotkut ihmiset kokevat saavansa gluteenista esimerkiksi vatsavaivoja, väsymystä ja niin sanottua aivo­sumua, vaikkei heillä ole diagnosoitu keliakiaa. Tällöin puhutaan gluteeniherkkyydestä – mutta tilan määrittelyssä ja tutkimisessa on monta ongelmaa.

– Pitkään on tiedetty, ettei gluteeni pilkkoudu kaikkien ei-keliaakikoidenkaan suolistossa kunnolla, mistä voi periaatteessa tulla vatsavaivoja. Asiaa on kuitenkin vaikea tutkia, sillä kukaan ei syö puhdasta gluteenia, vaan se on luontaisesti mukana tietyissä viljoissa, sanoo keliakiatutkija, lasten ja nuorten terveyden edistämisen professori Kalle Kurppa Tampereen yliopistosta.

Viljoissa taas on paljon muitakin aineita, jotka voivat aiheuttaa oireita. Näistä tunnetuimpia ovat fodmapit eli tietyt hiilihydraatit, jotka saattavat aiheuttaa vatsavaivoja monille herkkävatsaisille. Voi myös olla, että oireiden syy onkin viljan sisältämien aineiden cocktail eli gluteeni yhdistettynä fodmapeihin tai muihin viljan yhdisteisiin. Harvoin viljaa myöskään syödään täysin yksin. Se on usein osa ateriaa, ja mukana voi olla jokin muu ruoka, jota vatsa protestoi.

Gluteeniherkkyyden diagnosointiin ei ole tutkimusta, joten asia selviää vain kokeilemalla, kunhan keliakia on ensin suljettu asianmukaisesti pois.

– Gluteenin vähentäminen voi auttaa vatsavaivoihin. Se voi joskus olla hyväkin toimintatapa, sillä se on helpompi toteuttaa kuin fodmap-dieetti. Silloin gluteenin rajoittamisessa ei kuitenkaan tarvitse olla tarkka, Laatikainen sanoo.

Tällaisessa tilanteessa voi siis syödä välillä vaikka pullan tai tavallista kauraleipää ja pahimmillaan saa vain hetkellisiä vatsanväänteitä.

Gluteenia on leipäviljojen lisäksi mannasuurimoissa, speltissä, kuskusissa ja kamut-vehnässä. Sitä saattaa myös löytyä lähes mistä tahansa elintarvikkeesta: kastikkeista ja majoneeseista, muroista ja mysleistä, eineksistä, suklaasta ja oluesta.

Gluteeni on siis varsin yleinen ainesosa, ja sen täydellinen välttely voi olla yllättävän hankalaa. Ilman pätevää syytä sille polulle ei välttämättä ole viisasta lähteä.

Osalle gluteeni ei sovi lainkaan. Noin kaksi prosenttia suomalaisista sairastaa keliakiaa, joka on ihmisen puolustusjärjestelmän häiriö, autoimmuunisairaus.

Keliaakikon elimistössä gluteeni saa aikaan vasta-­aineita, jotka alkavat tuhota ohutsuolen suolinukan pintasoluja.

– Nämä solut liittyvät ravintoaineiden imeytymiseen. Kun suolinukka menee huonoon kuntoon, ravintoaineet eivät enää imeydy kunnolla, Reijo Laatikainen sanoo.

Keliakia voi puhjeta missä iässä tahansa, ja sen syntysyyt ovat monimutkaiset. Yli kolmanneksella suomalaisista on geeni, joka altistaa sairaudelle, mutta silti vain harva heistä sairastuu. Samalla ihmisellä voi nimittäin olla keliakian riskiä lisäävän geenin lisäksi myös siltä suojaavia geenejä.

– Riskigeeni ei tarkoita, että keliakia puhkeaa. Jos lähisuvussa on keliakiaa, riski sairastua on kuitenkin jopa 5–10 kertainen, joskin tässä on suuria yksilöllisiä eroja, Kalle Kurppa sanoo.

On epäilty, että keliakian puhkeamiseen vaikuttaa gluteenin lisäksi muita ulkoisia tekijöitä, kuten viruksia.

– Esimerkiksi tietyt niin sanotut enterovirukset saattavat edesauttaa keliakian puhkeamista. Kun sitten on tarpeeksi monta osumaa eli perimä, virus ja gluteeni, tauti puhkeaa, Kurppa sanoo.

Enterovirukset ovat lapsilla yleisiä ja aiheuttavat muun muassa suolistosairauksia ja enterorokkoa.

Varmaa on se, että keliaakikolle gluteeni on myrkkyä. Jos ihminen ei saa lainkaan gluteenia, hän ei myöskään sairastu keliakiaan.

– Gluteeni aiheuttaa ja ylläpitää keliakiaa. Niin kauan kun keliaakikko saa gluteenia, elimistön virheellinen ”puolustusreaktio” pysyy käynnissä.

Sairautta voidaan etsiä verikokeella, josta näkyy, onko veressä keliakiavasta-aineita. Diagnoosi varmistetaan joko riittävän korkeilla vasta-ainetasoilla tai selvittämällä tähystyksellä, missä kunnossa suolinukka on.

Keliaakikon pitää välttää gluteenia kokonaan ja koko eliniän. Siksi itselleen ei kannata diagno­soida keliakiaa oireiden perusteella, vaan vatsavaivaisen on parempi suunnata lääkäriin.

Keliakian oireet vaihtelevat. Usein ne ovat samanlaisia kuin ärtyvän suolen oireyhtymässä: ripulia, ilmavaivoja, turvotusta, ummetusta, pahoinvointia ja vatsa­kipua. Joskus keliakia näkyy vain iholla. Silloin tyypillisesti kyynärpäissä, polvissa ja pakaroissa on kutisevaa ihottumaa.

Yhdelle oireita tulee pienestä gluteeninhippusesta, kun taas toinen voi sietää suuriakin määriä gluteenia ainakin jonkin aikaa. Osa keliaakikoista voi sairastaa vuosikymmeniä ilman oireita. Jopa 70 000 suomalaista saattaa sairastaa keliakiaa tietämättään.

Keliakian diagnosointi on tärkeää, koska hoitamattomana siitä voi seurata isojakin terveysongelmia myös oireettomilla. Huonokuntoinen suolinukka heikentää muun muassa raudan, D-vitamiinin ja kalsiumin imeytymistä. Hoitamattomasta keliakiasta voi seurata raudanpuuteanemia, nuorilla keliaakikoilla luumassa ei välttämättä kehity normaalisti ja aikuisilla osteoporoosin riski kasvaa. Paino voi pudota ja lapsen kasvu hidastua, kun elimistö ei saa tarpeeksi ravintoaineita.

Keliakialla on yhteys myös hedelmättömyyteen, vaikka syy tähän ei ole aivan selvä.

– Periaatteessa mikä tahansa krooninen, hoitamaton sairaus tai elimistön tulehdustila saattaa vaikuttaa hormonien säätelyyn ja heikentää hedelmällisyyttä, Kurppa sanoo.

Kun ihminen sairastaa hoitamatonta keliakiaa, hänen suolistonsa on heikommassa kunnossa kuin terveellä ihmisellä.

– Silloin suolen pinnan soluista saattaa päästä molempiin suuntiin enemmän aineita kuin olisi tarpeen, Reijo Laatikainen sanoo.

Suoli on siis yliläpäisevä. Kansankielessä tätä kutsutaan vuotavaksi suoleksi. Tämän taas epäillään lisäävän autoimmuunisairauksien, kuten tulehduksellisten suolistosairauksien, riskiä. Gluteeni ei kuitenkaan ole syyllinen suolen yliläpäisevyyteen.

– Hoitamattomassa keliakiassa ohutsuoli voi huonosti ja on alttiimpi kaikille häiriöille. Samoin kävisi, jos maitoallerginen käyttäisi maitotuotteita.

Samasta syystä keliakia on yhteydessä myös laktoosi-intoleranssiin. Kun suolen pinta on rikki, laktoosin sietäminen heikkenee. Jos keliakia hoidetaan, monesti myös laktoosi-intoleranssista päästään.

Keliakia liittyy moniin muihinkin autoimmuuni­sairauksiin.

– Riski sairastua esimerkiksi tyypin 1 diabetekseen ja kilpirauhassairauksiin on lisääntynyt keliaakikoilla selvästi. Sama pätee myös toisinpäin, Kurppa sanoo.

Näillä sairauksilla on yhteisiä perintötekijöitä. Gluteenin roolista ei kuitenkaan ole varmuutta. On siis epäselvää, voitaisiinko muita autoimmuunisai­rauksia ehkäistä, jos keliakia diagnosoidaan varhain ja gluteeniton ruokavalio aloitetaan heti.

Asiaa on alettu tutkia. Vuonna 2019 tehty suomalaistutkimus antoi viitteitä, että runsas viljojen syönti voi lisätä tyypin 1 diabeteksen esi­asteen syntymistä lapsilla, jotka kuuluvat perinnölliseen riskiryhmään. Tätä pitää kuitenkin tutkia lisää.

Jos sairastaa keliakiaa tai haluaa jättää gluteenin pois muusta syystä, on tärkeää opiskella asiaa. Jotta gluteeniton ruokavalio olisi terveellinen, se on koostettava oikein.

Kun jättää gluteenin, täysjyväviljan kuori poistuu lautaselta. Tämä taas tarkoittaa, että tietyt terveydelle välttämättömät ravintoaineet voivat vähentyä.

– Näistä keskeisin on ravintokuitu. Sen vähäinen saanti on yhdistetty tyypin 2 diabeteksen ja sydänsairauksien riskiin, Laatikainen sanoo.

Kuitu on myös suolistomikrobien ruokaa, jota ne tarvitsevat voidakseen hyvin. Lisäksi pulaa voi tulla B-ryhmän vitamiineista, magnesiumista, raudasta ja sinkistä.

– Kun haluaa varmistaa, että gluteenittomasta ruokavaliosta saa runsaasti kuitua ja suojaravinto­aineita, kannattaa syödä papuja ja käyttää pastana linssi- tai kikhernepastaa. Lisäksi kannattaa valita gluteeniton leipä, jossa on vähintään kuusi prosenttia kuitua, sekä lisätä pähkinöiden ja kasvisten käyttöä monipuolisesti, Laatikainen sanoo.

Riisi kannattaa syödä täysjyväisenä tai käyttää sen sijaan gluteenittomia kaurasuurimoita tai kvinoaa. Tattarissakin on enemmän kuitua kuin riisissä. Gluteenittomia lisukevaihtoehtoja ovat myös hirssi ja amarantti.

– Kun syö lisäksi 1–2 ruokalusikallista gluteenitonta kuitulisää päivässä, saa varmasti tarpeeksi kuitua. Pähkinöitä ja siemeniä kannattaa myös syödä pari ruokalusikallista joka päivä. Niistä saa kuidun lisäksi magnesiumia ja sinkkiä, Laatikainen sanoo.

Myös kasviksia, marjoja ja hedelmiä on hyvä syödä runsaasti.

Leipurille on valitettavasti hieman huonoja uutisia. Eräs gluteenin mukava ominaisuus on, että se muodostaa leivottaessa sitkon. Kun gluteeni otetaan pois, sitko katoaa. Tästä syystä gluteenittomat leipomukset pysyvät usein vähän huonommin kasassa. Makuun gluteenittomuus ei välttämättä vaikuta.

Asiantuntijat: laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja keliakiatutkija, lasten ja nuorten terveyden edistämisen professori Kalle Kurppa, Tampereen yliopisto.