Keliakiani diagnosoitiin parikymmentä vuotta sitten, kun hemoglobiiniarvo oli laskenut hälyttäviin lukemiin. Vatsani muistutti jalkapalloa. Tähystyksessä selvisi, että ohutsuoleni suolinukka oli tuhoutunut täysin. Kaltaisiani on Suomessa yli satatuhatta. Tosin kaikkia ei ole vielä diagnosoitu, eivätkä he edes tiedä sairastavansa tätä parantumatonta autoimmuunisairautta.

Keliakia ei ole allergia tai muotivillitys, eikä sitä ole keksitty kokkien kiusaksi. Kyse on vakavasta geeniperäisestä ja elinikäisestä taudista, jonka puhkeamista ei voi ehkäistä ja jota ei voi parantaa. Hoitamattomana keliakia aiheuttaa pahimmillaan suolistosyöpää. Hyvä puoli on, että sen saa oireettomaksi välttämällä kokonaan vehnän, ohran ja rukiin sisältämää gluteenia.

Gluteeniton elämä on kallista, ruokavalio aiheuttaa lisäkuluja keskimäärin 700 euroa vuodessa. Esimerkiksi gluteenittomat jauhot maksavat neljä kertaa enemmän kuin tavalliset jauhot. Ette muuten usko, millaisia summia esimerkiksi leivonnaisista saa kaupassa pulittaa.

Keliaakikoille maksettiin ruokavaliokorvausta vuoteen 2016 asti, kunnes valtion punakynä viuhui. Nyt vaalien alla Keliakialiitto kannustaa ehdokkaita palauttamaan sen. Ruoka on muutenkin kallista ja keliaakikoille se on vielä kalliimpaa. Esimerkiksi Norjassa ja Kreikassa keliakiaa sairastaville maksetaan ruokavaliokorvausta noin sata euroa kuussa. Ehdotus 38 euron korvauksen sisällyttämisestä Suomen hallitusohjelmaan kuulostaa maltilliselta, eikö?