Joulupöydässä tai laivan buffetissa tulee helposti syötyä enemmän kuin oli ajatellut. Se on normaalia ja aika harmitonta. Ahmimisella taas tarkoitetaan syömistä, jossa hallinnan tunne katoaa ja tilalle astuu pakottavuus. Ahmimistapahtuma on eräänlainen sairauskohtaus. Silloin syödään useimmiten ähkyyn asti, vaikka ei olisi nälkä. Ahmimista ei pysty pysäyttämään. Se loppuu vasta, kun ruoka loppuu tai tulee jokin keskeytys, esimerkiksi joku ilmestyy paikalle tai ei kerta kaikkiaan pysty enää syömään. Ahmiessaan ihminen toimii automaattiohjauksella.

Ahmintaruoat ovat hyvin energiatiheitä, usein niin sanottuja kiellettyjä herkkuja. Kun ahmimiskohtaus laukeaa, millään ei ole enää mitään väliä. Siksi usein syödään ruokia, jotka lopullisesti ”pilaavat” kaiken. Syödyt määrät voivat olla valtavia: esimerkiksi perhepizza, jättipussi sipsejä, suklaalevy ja paketillinen jäätelöä – kaikkia yhtä aikaa tai peräkkäin. Makean ja suolaisen vaihtelu nollaa tilanteen, jolloin voi syödä vielä lisää. Julkinen keskustelu leimaa herkut pahiksiksi, mikä voi pahentaa ahmijan oloa. Herkut sinänsä eivät kuitenkaan lihota, vaan niiden määrä.

Ahmiminen tapahtuu nopeassa rytmissä. Toisaalta ahmintakohtaus voi jäädä päälle ja jatkua jopa tuntikausia. Se ei kuitenkaan ole hidasta nautiskelua, vaan itsensä ahtamista pahan olon partaalle. Usein ahmimisella säädellään omaa tukalaa tai hankalaa oloa, vaikeita ajatuksia tai tunteita tai jotain muuta sellaista, jonka hallintaan ei tunnu löytyvän muita keinoja. Kyse voi olla stressistä tai psyykkisestä kuormituksesta, ikävistä elämäntapahtumista tai ristiriidoista ihmissuhteissa. Joskus ahmiminen saattaa täyttää tyhjän hetken. Toisinaan mielihyvän tunnetta maksimoidaan ahmimalla.

Monet harrastavat ”kurinpalautusdieettejä”, jolloin he kontrolloivat ruokavalintojaan tiukasti. Niihin kuuluu usein herkkujen täydellinen kieltäminen tai pyrkimys syödä mahdollisimman vähän. Tällöin halu ahmia kasvaa. Sen vuoksi olisi tärkeää luopua syömisen tarkasta säännöstelystä.

Luo arkeen säännöllisen syömisen rytmi. Näin ainakin nälkään liittyvät ahmimiskohtaukset vähenevät. Ruokailukertoja pitäisi olla riittävästi: aamiainen, mahdollinen välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Aterioiden välit eivät saisi olla liian pitkiä, yli 3–4 tuntia.

Suolistohormonien kaltaisesti vaikuttavat lihavuuden lääkehoidot saattavat tuoda uutta apua myös ahmimisen hoitoon. Ne voivat vähentää pakonomaista suhdetta ruokaan, sillä ne vaimentavat nälän ja voimistavat kylläisyyden tunnetta.

On tärkeää pysähtyä pohtimaan, milloin syöminen lähtee laukalle. Liittyykö siihen jotain säännönmukaisuutta: mätätkö ruokaa esimerkiksi perjantaisin töiden jälkeen tai aina, kun tulee riitaa jonkun kanssa? Juurisyihin pureutumalla pääsee jyvälle siitä, miksi ahmii.

Syömisen kurinpalautus voi onnistua hetken, mutta pysyväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Kun arjessa tapahtuu jotain poikkeavaa, ollaan taas samassa jamassa kuin ennen. Tällöin tuntuu, että peli on menetetty ja kaikki pilalla.

Kirjaa ylös, mitä ajatuksia ja tunteita herää ja mitä tapahtuu juuri ennen ahmimista. Kun opit tunnistamaan tunteitasi, opit myös ymmärtämään omaa syömiskäyttäytymistäsi.

Syömishäiriöt ovat yllättävän yleisiä, ja niiden väliset rajat liukuvia. Anoreksiaa sairastavalla voi olla ahmintakohtauksia. Rajoittava syöminen voi myös muuttua ahmimiseksi.

Jos tuntuu, ettei saa itse pysäytettyä ahmimista tai sen taustalla on huolta, murhetta, ahdistusta tai masennusta, kannattaa hakea apua mielen ammattilaiselta, kuten psykologilta, psykoterapeutilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta tai lääkäriltä. Myös syömisen psykologiaan perehtynyt ravitsemusterapeutti voi auttaa. Terveyskeskus- tai työterveyslääkäriltä voi saada lähetteen psykiatrian poliklinikalle.

Joskus tilanne lähtee purkautumaan, kun pääsee muutaman kerran juttelemaan asiantuntijan kanssa. Tarvittaessa kannattaa pyytää lähete syömishäiriöihin erikoistuneeseen yksikköön. Ahmimisen hoitoon erikoistuneita psykoterapeutteja on valitettavasti liian vähän tarpeeseen nähden.

Jos ahmiminen on jatkunut pitkään tai sen taustalla on ahdistuneisuutta, masennusta tai elämän kriisejä, tarvitaan pitkäkestoista hoitoa. Mielenterveystalossa on ahmimisen omahoito-ohjelma. Bulimiaan on saatavilla myös nettiterapiaa.

Asiantuntija: erikoispsykologi ja psykoterapeutti Katarina Meskanen, Psykat.