Yleisin syy jalkojen turvotuksen on ­pitkittynyt seisominen tai kävely. Turvotustaipumukselle altistavia syitä ovat ­esimerkiksi suonikohjut, ylipaino, helle, imunestejärjestelmän toiminnan häiriöt ja tietyt lääkitykset, kuten eräät verenpainelääkkeet.

On varsin yleistä, että jalat turpoavat, kun seisoo tai kävelee kauan. Pitkäkestoinen ja muuttumattomassa asennossa tapahtuva kuormitus rasittaa verisuonia ja laskimoläppiä, minkä seurauksena laskimopaine kasvaa, läpät ylikuormittuvat ja veri kiertää hitaammin. Hidastunut verenkierto suonissa edistää kudos­nesteen tihkumista ja turvotusta jaloissa. Usein jalkojen turvotus on ohimenevä ja vaaraton ilmiö, mutta jatkuvampi jalkojen turvotus voi heikentää ravinteiden kiertoa kudoksissa ja aiheuttaa ajan myötä kudosvaurioita, kuten värimuutoksia, suonikohjuja, ihottumaa ja muita ihomuutoksia. Jos jalkojen turvottelutaipumukseen liittyy hengenahdistusta rasituksen yhteydessä, poikkeavaa väsymystä, yöyskää tai lisääntynyttä virtsaamis­tarvetta, tilanne vaatii jatkoselvityksiä.

Kävelyn jälkeinen jalkojen turvottelu kuulostaa vaarattomalta. Kenties turvotukseen ei kiinnitä liikkuessa huomiota. Toisaalta laskimoläppien kuormituksesta johtuva kudosnesteen tihkuminen tapahtuu vähitellen, ja turvotus ilmaantuu usein vasta reippailun jälkeen.

Suosittelen kokeilemaan kompressio­säärystimiä kävelylenkeillä. Vaihto­ehtoisesti vanhat kunnot tukisukat ajavat saman asian ja auttavat laskimoläppiä pumppaamaan verta oikeaan suuntaan. Myös viilentävä jalkakylpy heti kävelyn jälkeen voi vähentää turvotustaipumusta ja edesauttaa myös lihasten elpymistä ­liikuntarasituksesta. Kylpyveden on hyvä olla mahdollisimman kylmää, ja jalat ­kannattaa upottaa veteen polviin saakka. Jalkakylvyn pitäisi kestää noin viisi minuuttia, jotta siitä on hyötyä. Jos sairastaa sydäntautia tai verenkiertohäiriötä, kannattaa kysyä hoitavan lääkärin mielipidettä ennen kylmähoidon aloitusta.