Villiyrttien todelliset terveysvaikutukset tunnetaan melko heikosti. Esimerkiksi Suomen kattavimmassa ravintotietokannassa Fineli.fissä on vain harvoja villiyrttejä. Satunnaistettuja, luotettavia tutkimuksia villiyrttien syömisen vaikutuksista on todella niukasti. Usein villiyrttejä kehutaan jonkin ravintoaineen superlähteiksi tai poppakonsteiksi johonkin vaivaan, mutta valitettavasti väitteet ovat melko usein liioittelua.

Joidenkin villiyrttien säännöllinen käyttö voisi kuitenkin olla terveydelle enemmän hyödyksi kuin vastaavantyyppisen tavanomaisen elintarvikkeen syönti. Esimerkiksi 100 grammassa voikukan lehtiä on 7,7 grammaa kuitua, noin 500 mikrogrammaa A-vitamiinia ja 40 milligrammaa C-vitamiinia. Nämä määrät ovat 2–10 kertaa suurempia kuin tavallisessa lehti- tai jäävuorisalaatissa.

Sadassa grammassa nokkosta on 194 milligrammaa folaattia eli saman verran kuin lehtikaalissa, joka on yksi kasvikunnan parhaista folaatin lähteistä. Nokkosessa on myös runsaasti C-vitamiinia (64 mg / 100 g), saman verran kuin kiivissä ja hieman enemmän kuin appelsiinissa. Toisaalta nokkosessa ja myös ketunleivässä on runsaasti oksaalihappoa, joka ehkäisee kalsiumin imeytymistä. Lisäksi vain säännöllinen, runsas villiyrttien käyttö tuo hyötyjä.

Villiyrttien keruuseen liittyy myös riskejä. Osa kasveista voi allergisoida, monilla on yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Mitä enemmän on sairauksia ja lääkkeitä käytössä, sitä epäilevämmin yrtteihin tulisi suhtautua. Niitä ei suositella myöskään odottaville ja imettäville äideille. Mahdollista on myös, että sattuu poimimaan vahingossa hyvin myrkyllisen kasvin. Esimerkiksi vuohen-, väinön- ja koiranputkea käytetään ravinnoksi, mutta myrkkykoiso, myrkkykatko ja hukanputki ovat myrkyllisiä putkikasveja.