Viholaiseksikin sanottua pisteliästä kasvia tavataan Suomessa yleisesti pihoilla, puutarhoissa, seinustoilla, tienvarsilla, laitumilla, pientareilla, hakkuuaukioilla, joutomailla ja lehtokorvissa. Se kukkii heinä-syyskuussa.

Nuoria nokkosentaimia voi käyttää keiton, muhennoksen ja lettujen raaka-aineena. Sitä voi myös sirotella kuivattuna yrttinä smoothien joukkoon tai käyttää teenä, uutteena ja puristeena.

Polttavat pihamaan pusikot voi kitkeä ja käyttää laadukkaana lannoitteena vihannesmaalla tai kukkapenkissä. Varret voi panna veteen likoamaan pariksi viikoksi ja kastella kasvimaata ravinteikkaalla vedellä.

Ravintoarvoltaan parhaimpia ovat nuoret nokkosentaimet. Ne sisältävät proteiinia, ravintokuitua, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia, rautaa sekä C- ja B-vitamiineja.

Nokkonen on yksi vanhimmista ihmisen tuntemista kuitukasveista. Alun perin sana pellava tarkoitti nokkosta. Nokkosesta on tehty verkkoja jo kivikaudella ja myöhemmin myös vaatteita.

Lähde: Luontoportti.fi ja Martat.