Elämme poikkeusaikaa. Juuri loppukeväällä ja alkukesällä linnut saattavat tehdä hyökkäyksiä ihmisiä kohti. Kyseessä on käytännössä ainoa hetki Suomen vuodenkierrossa, kun linnut käyttäytyvät aggressiivisesti. Syynä on tarve suojella poikasia.

Tilannetta helpottaa se, että vain hyvin harvat linnut toimivat uhkaavasti. Lisäksi ihmiselle ikävän käytöksen aiheuttava poikasaika on pian ohi.

Mitkä lintulajit voivat suojella pesiään tai poikasiaan aggressiivisesti?

– Varikset, lokkilinnut, kuten kalalokki ja sekä kala- että lapintiira. Myös räkättirastaat voivat lennellä kohti ihmisiä ja kyhmyjoutsen voi uhata sähisemällä ja kohottamalla siipiään, lintujärjestö Birdlifen tiedottaja Jan Södersved luettelee.

Siis hyvin pieni osa reilusta parista sadasta Suomessa pesivästä lintulajista. Luetelluista linnuistakin vain pieni osa yksilöistä uskaltaa tehdä hyökkäyksiä ihmisiä kohti.

– Esimerkiksi varikset ovat kaupungeissa tottuneet ihmisiin. Silti kaupunkivariksistakin vain pieni osa hyökkää kohti ihmisiä. Vuosittain tällaisia ilmoituksia Helsingistäkin kyllä tulee.

Varikset, kuten myös lokit ja räkättirastaat, voivat tehdä syöksyjä ihmisiä kohti silloin, kun poikaset ovat jättäneet pesän, mutta eivät vielä osaa lentää. Sitä aikaa eletään Etelä-Suomessa juuri nyt.

Kohti syöksyvä lintukaan ei juuri koskaan kosketa ihmistä. Södersvedin mukaan jotkut varikset ovat kyllä käyneet ihmiseen kiinnikin. Linnut ovat yksilöitä, ja samankin lajin edustajat käyttäytyvät kovin eri tavoin.

Ihminen ei monesti huomaa vaikkapa puistossa tai sisäpihalla piileskelevää variksen- tai lokinpoikasta.

– Yleensä tilanteen huomaa, kun jokin lintu alkaa tuntua liian tungettelevalta, Södersved sanoo.

Siinä vaiheessa viisainta on ottaa rauhallisesti etäisyyttä.

– Kannattaa poistua paikalta. Lintujen hyökkäävyys vähenee nopeasti. Ne pysyttelevät poikasten lähellä.

Joskus linnunpoikaset saattavat kyyhöttää vaikkapa kotioven vieressä. Silloin niistä on kuljettava ohi. Ja vaikka esimerkiksi lokit eivät oikeastaan koskaan vie syöksyjään loppuun, metrin päästä huutaen ohi viuhahtava kohtuullisen kokoinen lintu tuntuu monesta varmasti ahdistavalta.

– On hyvin poikkeuksellista, että lintu oikeasti koskettaisi. Mutta ymmärrettävästi tilanne voi tuntua pelottavalta. Suojaksi voi ottaa vaikka sateenvarjon, tai nostaa jotain muuta pään yläpuolelle. Silloin lintu ei lennä niin läheltä ohi.

Tilannetta on pakko sietää, sillä luonnonsuojelulain mukaan lintujen pesintää ei saa häiritä. Siten pesiä tai poikasia ei saa siirrellä vain sillä perusteella, että ne haittaavat ihmiselämää. Poikasia voi Södersvedin mukaan kuitenkin siirtää hiukan, jos ne ovat vaarassa, vaikkapa keskellä ajorataa.

Ihmiselle hankalin aika on kuitenkin ohi päivissä tai viimeistään parissa viikossa. Kun variksen ja lokin poikaset nousevat siivilleen, ne alkavat itsenäistyä ja pääsevät itse pois vaaranpaikoista. Samalla vanhempien syyt hyökkäillä häviävät.

Valkoposkihanhilla on ärhäkkä maine, mutta esimerkiksi puistoissa liikkuessaan hanhiperheet pyrkivät Södersvedin käsityksen mukaan lähinnä väistämään liian lähelle tulevia ihmisiä.

Ihmisiä kohti hyökkäävistä linnuista on syytä mainita vielä pöllöt, vaikka niihin törmääminen vaatii jo huomattavaa sattumaa.

Suomalaisista pöllöistä erityisesti viirupöllö voi puolustaa poikasia ärhäkästi.

– Moni rengastaja on sen saanut tuta, kun viirupöllö on iskenyt takin selkämykseen tai kypärään.

Myös jotkin lehtopöllöt ja huuhkajat voivat puolustaa pesäänsä tai poikasia. Muut kuin rengastajat toki harvoin joutuvat pöllön kanssa vastakkain.

– Emo voi käyttäytyä aggressiivisesti ihan pesän lähellä. Mutta jos vaikkapa mökkitontilla sattuu olemaan pöllöpoikue, on emoa syytä kunnioittaa.

Myös pöllöjen poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä, minkä vuoksi vanhemmat voivat niitä joutua puolustamaan. Nytkin maastossa voi olla lehto- tai viirupöllön poikasia, mutta pesiminen etenee eri puolilla maata hyvin eri tahtiin. Myöskin eri pöllöyksilöt voivat pesiä eri aikoihin.

Muuten kuin poikasaikana suomalaiset linnut eivät ihmisten kimppuun hyökkää. Ainoana poikkeuksena Södersvedille tulevat mieleen niin sanotut hullut metsot, siis metsokukot, jotka kevään soidinkiihkossa hyökkäävät lähelle tulevan ihmisen tai jopa ajoneuvon kimppuun.

Metson outoon käytökseen voi olla syynä se, että se on jäänyt vaikkapa hakkuiden vuoksi pirstoutuneelle soidinpaikalleen yksin, eikä löydä toisia ukkometsoja tai koppeloita.

Päivitetty 8.6.2023 – Julkaistu 3.6.2022