Haastava kysymys! En ole törmännyt asiaan ikinä ennen. Nokkosen on sanottu auttavan esimerkiksi etu­rauhasen liikakasvun oireisiin, virtsa- ja munuaiskiviin sekä alituisesti vuotavaan nenään (allerginen riniitti). Tutkimusnäyttöä on heikosti, mutta jos hyötyä ­tuntuu olevan, ei näyttäisi olevan juuri mitään estettä nokkosen säännölliselle käytölle. Ennen syömistä nokkonen ­kannattaa kiehauttaa tai kuivata, jotta poltinkarvojen pistävyys poistuu.

Tuoreessa nokkosessa on verrattain runsaasti kalsiumia (300 mg/100 g), C-­vitamiinia (60 mcg/100 g), folaattia eli B9-­vitamiinia (190 mcg/100 g), seleeniä (10 mcg/100 g), magnesiumia (90 mg/100 g) ja kuitua (7 g/100 g). Nämä vitamiinit ja hivenaineet ovat niitä, joita on eniten saantisuosituksen alarajaan nähden. Mainitut määrät kattavat kunkin vitamiinin ja mineraalin tarpeesta noin 20–50 prosenttia, kun huomioidaan keittämisen aiheuttama hävikki. Jos siis söisi 100 grammaa nokkosta päivässä, näitä vitamiineja ja kivennäisaineita ei tulisi liikaa. Nokkosessa on lisäksi polyfenoleita ja antosyaaneja, joilla voisi olla joitain ­hyödyllisiä terveysvaikutuksia teoriassa.

Ongelmana nokkosessa ja monessa muussakin villikasvissa on se, että villikasveista ei ole tehty kattavia turvallisuustutkimuksia. Siksi ei ole varmuutta, voisiko nokkosessa (tai muissa villikasveissa) olla jokin muu teoreettisesti vaarallinen aine, jonka vuoksi pitäisi olla erityisen valpas tai varuillaan. Joskus nokkosen sanotaan sisältävän merkittävästi oksalaatteja, mutta en löytänyt tästä kunnollisia todisteita. Tieteellisen kirjallisuuden mukaan nokkosen oksalaattipitoisuus on itse asiassa vähäinen.

Nokkonen kerää ­maaperästä pinaatin ja punajuuren tapaan ­nitraatteja. Kasviksista saatavat nitraatit eivät ole yleensä aikuiselle ongelma. Nokkosessa on myös jonkin verran fytaatteja, saponiineja ja joitakin muita teoreettisesti vähemmän terveellisiä aineita. Siksi ehkä kannattaa varmuuden vuoksi pysytellä vaikkapa tuossa 100 gramman päivä­annoksessa tuoretta nokkosta.

Kun nokkosta keitetään ruoaksi pidempään, C-vitamiinin ja folaatin alkuperäisestä määrästä voi hävitä 20–50 prosenttia. Hävikistä huolimatta nokkosessa on jäljellä keittämisen jälkeenkin ihan mukava annos sekä folaattia että C-vitamiinia – molempia noin kolmannes päivän tarpeesta, jos syö 100 grammaa nokkosta. Keittäminen vähentää usein epäterveelliseksi mielletyn nitraatin määrää noin 40 prosenttia.

Kuivatuissa nokkosen lehdissä on luonnollisesti paljon enemmän ravintoaineita painoyksikköä kohden, mutta niitä tuskin voi syödä likimainkaan yhtä paljon kuin keitettyä nokkosta. Arvioni mukaan 20 grammassa kuivattuja nokkosen lehtiä olisit samat ravintoarvot kuin 100 grammaa tuoretta nokkosta. Tosin lehtien ravintopitoisuus voi olla erilainen kuin nokkosen varren, jota voi siis keitettynä käyttää ravinnoksi. Marttojen nettisivuilla on hyvät ohjeet nokkosen ­keräykseen ja ruoaksi valmistamiseen.