Turvotus voi johtua kahdesta syystä: joko elimistössäsi on liian paljon nestettä tai sitten nestettä on väärässä paikassa. Jalkojen turvotuksessa on yleensä kyse jälkimmäisestä. Taustalla on tavallisesti laskimovajaatoiminta. Laskimot huolehtivat, että veri pumppautuu liikkuessasi takaisin sydäntä kohti. Laskimoiden läppäjärjestelmän ansiosta se ei pääse valumaan takaisin varpaisiisi.

Ikääntyessä läpät alkavat heikentyä. Toisin sanoen ne toimivat vajaasti. Heikentymiseen vaikuttavat myös perintötekijät. Lisäksi naissukupuoli, synnytykset ja ylipaino lisäävät laskimovajaatoiminnan riskiä.

Ensiapuna laskimovajaatoiminnasta johtuvaan turvotukseen toimii jalkojen nostaminen seinää vasten. Se vähentää turvotusta välittömästi, sillä painovoima huolehtii nesteen poistamisesta. Voit nostaa sääret vuoteessa tyynyn päälle ja television ääressä rahille.

Paikallaan istuminen tai seisominen huonontaa laskimoverenkiertoa ja pahentaa turvotusta. Siksi olisi tärkeää vaihdella työasentoa päivän mittaan. Liikuttele istuessasi nilkkojasi tai ojenna polviasi vuorotellen suoraksi. Tämä tehostaa jalkojen verenkiertoa. Jos teet seisomatyötä, vaihda välillä paikkaa tai nouse ainakin muutamia kertoja varpaillesi. Mikäli mahdollista, tee töitä vuorovedoin istuen ja seisten.

Voit myös kokeilla apteekin turvotusta vähentäviä jalkavoiteita. Varsinaista näyttöä niiden hyödystä ei ole, mutta jotkut kokevat saavansa niistä apua. Nesteenpoistolääkkeitä ei juuri kannata käyttää jalkojen turvotukseen. Ne on tarkoitettu poistamaan ylimääräistä nestettä koko elimistöstä, ei vain yhdestä paikasta. Lääkkeiden käytöstä voi seurata nestevajaus.

Kenties olet huomannutkin, että lentosukkien käyttö estää jalkoja turpoamasta pitkillä lennoilla? Puristusluokan 1 sukat vaikuttavat samalla tavalla myös työpäivän aikana tai juna- ja bussimatkoilla. Sukat puristavat jalkaa nilkan korkeudelta, jolloin veri puristuu syviin laskimoihin. Niistä veri kulkeutuu paremmin sydämeen.

Kaikkein tehokkaimmin turvotusta estävät mittojen mukaan valmistetut hoitosukat, joita saa erikoisliikkeistä. Tällaisissa sukissa on kolme puristusluokkaa, ja niillä voidaan hoitaa hankalampaakin turvotusta. Tavallisten polvisukkien kanssa kannattaa olla tarkkana. Ne voivat olla suustaan niin kireät, että puristavat pohjetta liikaa, jolloin sääri turpoaa sukan suun alapuolelta.

Jalkojen lihasten käyttö on paras tapa saada veri virtaamaan varpaista takaisin sydämeen päin. Pane jalat töihin esimerkiksi kävelemällä päivittäin. Mitä reippaammin kävelet ja pitempiä askeleita otat, sitä enemmän jalkojen lihakset tekevät töitä. Samalla jalkojen verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastuvat. Myös juokseminen, pyöräily ja uiminen ovat hyviä lajeja. Vedessä liikkuminen tarjoaa myös helpotusta lämpimällä säällä, jolloin jalat turpoavat herkemmin. Tämä johtuu siitä, että lämpimässä verisuonet laajenevat, jolloin raajojen ääreisosiin kulkeutuu enemmän verta. Vedessä turvotusta ei synny, koska vedessä on enemmän painetta kuin kuivalla maalla.

Suolan käytön vähentäminen kannattaa aina, koska liika suola kuormittaa suolanpoistojärjestelmää. Jos saat suolaa tavallisia runsaammin, se pidättää mukanaan vettä, mikä voi osaltaan vaikuttaa turvotuksen syntyyn. Suolan eli natriumin vastavaikuttaja on kalium, jota on paljon kasviksissa. Kun lisäät niiden käyttöä, se ajaa saman asian kuin suolan vähentäminen. Myös runsas alkoholinkäyttö sotkee nestetasapainoa ja voi olla osasyy turvotukseen.

Mikäli turvotukseen liittyy muita oireita, kuten kipua, hengenahdistusta tai rasitusväsymystä, on syytä hakeutua heti lääkäriin. Esimerkiksi sydämen vajaatoiminta sekä maksa- ja munuaissairaudet voivat oireilla jalkojen turvotuksena. Jos turvotus on äkillistä ja toispuoleista, kyse voi olla veritulpasta. Sekin vaatii kiireellistä hoitoa. Turvotukseen liittyvä ihon punoitus, kutina tai ihon muuttuminen rusehtavaksi viestii puolestaan siitä, että iho turvotuksen päällä voi huonosti. Se saattaa altistaa säärihaavoille.

Myös osa lääkkeistä voi aiheuttaa turvotusta. Jos sitä ilmaantuu uuden lääkkeen käytön alettua aiempaa enemmän, kannattaa kertoa asiasta lääkärille.

Asiantuntija yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenvall, Mehiläinen