Vanhan ajan lääkärit oikaisivat joskus mutkat suoriksi kuin luupäät rallissa. Heillä oli tapana todeta, että potilaalla on laskimoveritulppa, jos toinen jalka turpoaa. Jos taas molemmat jalat ovat paksuina, kyse on sydämen vajaatoiminnasta. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, paitsi lääkärin hyvällä tuurilla joskus. Ainoana oireena jalkaturvotus ei juuri koskaan ole sydänperäistä.

Turvotus on pitkälle edenneen vajaatoiminnan tekosia. Sydämen vajaatoiminta ei ole sairaus, vaan oire, jonka syy tulee selvittää. Pyhä kolminaisuus eli sepelvaltimo- ja verenpainetauti sekä läppäviat selittävät siitä jopa 90 prosenttia. Niitä harvinaisempia syitä ovat muun muassa sydän­lihaksen ja -pussin sairaudet, syöpälääkkeiden haitat, synnynnäiset sydänviat ja oikovirtaukset, keuhkoveritulppa, hallitsematon nopea rytmihäiriö, sarkoidoosi, amyloidoosi, paha anemia, hormonaaliset sairaudet, krooninen paha keuhkosairaus, huumeet, jatkuva runsas alkoholinkäyttö ja sydämen kasvain.

Kun sydän ei jaksa pumpata tehokkaasti hapekasta verta kudoksille, potilas alkaa tuntea väsymystä ja hengenahdistusta rasituksessa. Kun sydämen oikea puoli pettää, nestettä alkaa kertyä jalkoihin ja vatsan alueelle. Hengenahdistus helpottaa nousemalla makuulta istumaan, jolloin maan vetovoima ajaa nestettä keuhkojen ja keuhkopussien alaosiin. Silloin hengitys sujuu paremmin keuhkojen yläosilla.

Potilas tutkitaan perinteisesti. Hänet haastatellaan ja tutkaillaan aistinvaraisesti. Sydän tulee aina kuunnella perusteellisesti. Otetaan EKG ja thorax-röntgenkuva, jossa näkyvät sydän ja keuhkot. Tuon kuvan tulkinta on ylivoimaisesti vaikeinta. Selvät tapaukset ovat helppoja, mutta siihen se helppous tyssääkin.

Onneksi meillä on käytössä natriureettinen peptidi. Täyttöpaineen nousu kammiossa laukaisee sen synteesin ja erityksen. Kyseessä on elimistön kompensatorinen mekanismi nesteen poistamiseksi. Peptidit kohoavat, kun kammiot venyttyvät. Vasen kammio dominoi, mutta kyllä eritystä tapahtuu oikeastakin kammiosta esimerkiksi keuhkoveritulpassa. Jos peptidiarvo on normaali, se sulkee varsin luotettavasti pois sydämen vajaatoiminnan. Kohonneissa arvoissa lääkäriä hämäävät muun muassa eteisvärinä ja munuaisten vajaatoiminta, jotka kohottavat arvoja.

Seuraavaksi edetään sydänlääkärin eli kardiologin suorittamaan sydämen ultraäänitutkimukseen. Joskus sen vahvistaman vajaatoiminnan syyn selvittämiseksi tarvitaan sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Vanhemmilla potilailla esiintyy melko usein aorttaläpän ahtaumaa, joka harvemmin keskivaikeanakaan yksin aiheuttaa vajaatoimintaa. Vaikka vajaatoimintaa ei todettaisi, rasitushengen­ahdistus voi etenkin iäkkäämmällä olla ainoa sepelvaltimotaudin oire.

Jalkaturvotuksellesi on kuitenkin aivan ilmeinen syy: käyttämäsi verenpainelääke amlodipiini. Kalsiumkanavan salpaajat todentuvat erinomaisiksi verenpainelääkkeiksi, mutta niiden vaikutusmekanismiin liittyy verisuonten laajeneminen. Toiset, erityisesti tyyppiäsi edustavat naiset, ovat melko herkkiä saamaan niistä esteettisestikin kyseenalaisen näköistä turvotusta. Neste pakenee maata kohti, joten jalkateriin, se kertyy nilkkoihin ja sääriin iltapainotteisesti.

Tapauksessasi amlodipiini ehdottomasti kannattaa korvata toisella lääkkeellä. Sinänsä tämä on harmillista, koska kyseessä on tärkeä verenpainepotilaan ennusteeseen myönteisesti vaikuttavan lääkeryhmän edustaja. Oma lääkärisi osaa valita Sinulle sopivan lääkearsenaalin. Kyseeseen tulevat muun muassa pieni­annosdiureetti (nesteen/natriuminpoisto) tai aineenvaihdunnallisesti edullisempi spironolaktoni. On myös mahdollista pienentää amlodipiinin annosta tai vaihtaa se toiseen saman ryhmän lääkkeeseen, jolla turvotustaipumus ei ole yhtä voimakas. Pieni annos voisi sopia yhdessä diureettikombinaation kanssa.

Lähtisin selvittämään muita syitä vasta, jos turvotuksesi ei lääkevaihdolla korjaannu. Silloin tutkisin etukenossa munuaisten ja maksan toiminnan ja kaikkein yleisimpänä syynä laskimovajaa­toiminnan ja inaktiviteettiturvotuksen mahdollisuuden.