Sillä ehkäistään erilaisia jalkaongelmia, kuten kipua, kovettumia, haavoja ja kutinaa.

Pahimmillaan jalat voivat mennä niin huonoon kuntoon, että kävely on tuskallista tai ei pääse lainkaan liikkeelle. Siitä taas voi seurata monenmoista terveyshaittaa, kuten liikakiloja.

Tupakointi lisää jalkavaivoja, koska se heikentää verenkiertoa.

Jalkojen hyvä hoito tarkoittaa sopivia kenkiä, päivittäistä pesua ja huolellista kuivausta sekä säännöllistä rasvaamista rasvaisella perusvoiteella. Näin iho ei kuivu ja halkeile. Se on tärkeää, koska kuiva iho haavautuu helpommin.

Pienetkin haavat toimivat portteina infektioille, kuten sienitulehduksille ja ruusulle.

Jalkasieni eli -silsa alkaa tavallisesti rikki hautuneen pikkuvarpaan välistä leviten jalkapöydän puolelle. Iho punoittaa, hilseilee ja kutiaa. Silsaa on joskus jalkapohjassakin rakkuloina, hilseilynä ja halkeiluna.

Jos sientä ei hoideta heti, se kroonistuu.

Vaivan toinen muoto on niin sanottu mokkasiinisilsa. Siinä koko jalkapohja on toista paksumpi, punaisempi ja hilseisempi, mutta rakkuloita tai halkeamia ei ole.

Kynsisieni ilmaantuu yleensä isovarpaan kynteen, josta se voi levitä jopa sormiin. Vaurioitunut kynsi on sienelle hyvä kasvualusta. Vaiva näkyy usein kellertävän rusehtavana värimuutoksena. Kynsi alkaa paksuuntua, mutta sen rakenne muuttuu höttöiseksi. Se voi olla kipeä.

Molemmat sienet tarttuvat helposti yleisissä pesutiloissa, kuten uimahalleissa. Siksi olisi hyvä käyttää suihkutossuja. Joka toisella ikääntyvällä miehellä on jalkasieni. Naisilla se on harvinaisempi. Kynsisientä on kahdeksalla prosentilla.

Jalkasieni hoituu usein ilman reseptiä saatavilla lääkevoiteilla, jos ne aloittaa, kun oireet ilmaantuvat. Kynsisienessä tarvitaan yleensä lääkärin määräämä sisäinen lääkitys.

Jalkaterapeutti voi poistaa sienen saastuttaman kynnen osan hiomalla. Toinen vaihtoehto on ureapasta-haudehoito, joka irrottaa kynnen.

Hoitoprosessi kestää niin kauan, että tilalle kasvaa terve kynsi. Se voi viedä jopa vuoden.

Kynsisienen ohella liian pienet kengät, jotka hankaavat kynttä, saavat sen paksuuntumaan. Jos potkaisee varpaansa pahasti ja kynnen kasvualue vaurioituu, kynsi alkaa kasvaa paksuna. Lisäksi kynnet paksuuntuvat ikääntyessä, koska ääreisverenkierto heikkenee.

Kynnet voi käydä ohentamassa jalkaterapeutilla muutaman kuukauden välein.

Kovettumat ja kuivat ja halkeilevat jalkapohjat johtuvat ihon liikasarveistumisesta. Se on ihon luonnollinen reaktio hankaukseen ja paineeseen. Jos iho on kuiva, se kovettuu nopeammin.

Kesällä kantapään kovettumien taustalla voi olla liian pienet sandaalit. Jos kantapää on jatkuvasti kengän reunan päällä, ihoon tulee painetta ja se alkaa paksuuntua. Kun paine jatkuu, syntyy kovettuma ja iho voi alkaa halkeilla.

Kovettumat hoituvat usein pesulla, päivittäisellä rasvauksella sekä sopivilla kengillä. Jos kovettuma on kipeä tai rasva ei imeydy siihen, kannattaa varata aika jalkojen hoitoon.

Jalkapohjan ihoa ei tarvitse kuoria esimerkiksi kuorintasukilla. Ne saattavat myös aiheuttaa allergisia reaktioita. Iho kuoriutuu monen päivän ajan, eikä vaikutusta voi keskeyttää, jos allergiaa tulee. Sukkia ei suositella diabeetikoille.

Syitä turvotukseen on monia. Lievä molemminpuolinen turvotus voi johtua esimerkiksi rasituksesta, kesähelteestä tai ylipainosta. Sitä voi hoitaa tukisukilla, kylmällä ja nostamalla jalat ylös.

Myös laskimoiden vajaatoiminnasta johtuva turvotus on tavallista. Normaalisti veri kulkee laskimoissa varpaista kohti sydäntä. Tämä voi häiriytyä laskimoiden laajenemisen ja läppämekanismin rappeutumisen vuoksi. Turvotus syntyy, kun veren kulku laskimoissa hidastuu. Laskimopaine nousee, ja nestettä tihkuu hiussuonista kudoksiin. Turvotus yleensä vähenee nukkuessa.

Toispuoleinen pohkeen turvotus, joka ei helpota parissa päivässä, on huolestuttava merkki. Syy voi olla laskimotukos. Lääkäriin pitää mennä, koska siihen liittyy keuhkoveritulpan vaara.

Myös nopeasti tuleva molemminpuolinen turvotus on hälyttävää. Se voi johtua sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta.

Ruusu on vakava ihon ja ihonalaiskudoksen bakteeri-infektio. Se voi saada alkunsa esimerkiksi pienestä haavasta varvasvälissä tai hoitamattomasta ihottumasta, joka on rikkonut ihon. Tavalliset oireet ovat äkillisesti alkanut korkea kuume ja vilunväristykset sekä tarkkarajainen, liekehtivä ja kuumoittava punoitus ja turvotus. Myös pahoinvointia, päänsärkyä ja yleistä huonovointisuutta voi olla.

Hoitoon pitää mennä viivyttelemättä. Pahimmillaan ruusu voi johtaa jopa kuolemaan. Sitä hoidetaan antibiooteilla, joita annetaan usein sairaalassa suonensisäisesti.

Arviolta puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetesta. Heille jalkaongelmia syntyy herkemmin kuin muille. Syynä ovat diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet: hermosto- ja verisuonimuutokset. Korkea verensokeri lisää tulehdusriskiä.

Jalkojen tuntoaistin heikkeneminen johtuu yleensä neuropatiasta. Se tarkoittaa korkean verensokerin ja heikentyneen verenkierron aiheuttamia hermovaurioita. Niitä todetaan noin puolella pitkään diabetesta sairastaneista.

Kun tuntoaisti heikkenee, jalka ei tunne esimerkiksi sopimattomien kenkien aiheuttamia hiertymiä tai haavoja. Jalat voivat tulehtua ennen kuin asiaan osaa kiinnittää huomiota, ja tulehdus voi ehtiä edetä syvemmälle kudoksiin.

Neuropaattisiin jalkoihin tulee herkästi virheasentoja, jotka aiheuttavat kovettumia. Jalkahaavat ja tulehdukset ilmaantuvat usein juuri niihin. Joskus jalkaan voi syntyä krooninen haava, mikä voi johtaa jopa jalan amputaatioon.

Hermovaurioita voi ehkäistä, kun hoitaa diabetesta hyvin, tutkii jalat päivittäin ja hoitaa niitä ohjeiden mukaan.

Yli puolet meistä käyttää vääränkokoisia kenkiä. Se johtaa niin haavojen, rakkojen kuin kovettumien syntyyn.

Lisäksi siitä voi seurata varpaiden virheasentoja, esimerkiksi vaivaisenluu, jossa ukkovarvas kääntyy muihin varpaisiin päin. Kyse ei ole vain esteettisestä haitasta. Jos vaivaisenluuta ei hoida, se voi johtaa varpaan sijoiltaan menoon tai uudisluun kasvuun.

Asiantuntijat: jalkaterapian lehtori Mona Liljegren/Metropolia ammattikorkeakoulu, yleislääkäri Toni Vänni/Terveystalo Kamppi ja ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka/Diabetesliitto. Lähteet: Diabetesliitto, Terveyskirjasto ja Terveyskylä.