Veritulppia on kahdenlaisia. Kun kansankielessä puhutaan veritulpasta, tarkoitetaan laskimoveritulppaa. Valtimoveritulpat tunnetaan paremmin sydäninfarkteina ja aivoinfarkteina.

Laskimoveritulpassa muodostuu verihyytymä laskimoon, useimmiten alaraajoihin. Tukos syntyy syvällä kudosten sisällä oleviin laskimoihin.

Vaarallisin seuraus on keuhkoveritulppa. Siinä hyytymä tai siitä irronnut kappale irtautuu laskimon sisäseinämästä ja kulkeutuu veren mukana sydämen kautta keuhkoihin, missä se tukkii keuhkovaltimon tai sen haaran.

Keuhkoveritulppa voi syntyä myös paikallisesti keuhkovaltimossa.

Riskitekijöitä ovat yleiset kansantaudit, kuten diabetes, maksasairaudet, munuaissairaudet ja syövät. Muita ovat ylipaino, tupakointi sekä naisilla raskaus ja vaihdevuosi-iän hormonihoidot.

Laskimoveritulpan riski kasvaa myös, jos johonkin kehon alueelle tulee toistuvia vammoja. Ne voivat aiheuttaa verisuonten seinämän vau­rioitumisen ja lopulta suonen tukkeutumisen. Tämä on tyypillistä esimerkiksi kontaktiurheilussa. Kun vamma on parantunut, ei veritulppavaaraa yleensä enää ole.

Koronaan sairastuminen lisää huomattavasti riskiä saada veritulppa. Koronavirus aktivoi poikkeuksellisen voimakkaasti hyytymäjärjestelmää ja aiheuttaa helposti tukoksia. Koronaan sairastuneilla onkin ollut runsaasti vaikeita veritulppia, ja monen koronapotilaan kuolinsyy on lopulta ollut veritulppa.

Koronarokote suojaa tältä tukosriskiltä, joka on huomattavasti suurempi kuin rokotuksen mahdollisesti aiheuttama pieni veritulppariski.

Tyypillinen laskimoveritulpan varoitusmerkki on toispuoleinen ja melko äkillinen pohkeen tai reiden kipu. Myös kuume ja alaraajan turvotus voivat viestiä siitä. Lisäksi leposärky ja arkuus sekä kävellessä tuntuva toispuoleinen kipu voivat kertoa tukoksesta.

Veritulppaa on syytä epäillä, jos oireita tulee ilman, että kehoon on tullut tapaturman aiheuttama vamma.

Keuhkoveritulpan yleisiä oireita ovat hengen­ahdistus, voimattomuus ja yllättävä sydämen tykytyksen tunne. Pahimmassa tilanteessa voi iskeä äkillinen huimaus tai pyörrytys ja ihminen voi menettää tajuntansa. Jos pulssi hakkaa poikkeavasti, kannattaa tilanne käydä tarkistuttamassa lääkärissä.

Keuhkoveritulppa voi olla myös salakavala ja kehittyä hitaasti. Yleinen merkki siitä on suorituskyvyn lasku. Silloin saattaa huomata, ettei jaksa kävellä samaa matkaa kuten ennen.

Päivystyspoliklinikalla diagnoosi varmistetaan verikokeella ja ultraäänitutkimuksella sekä tarvittaessa keuhkojen tietokonekuvauksella. Hoito tukoksia estävällä lääkityksellä aloitetaan välittömästi. Yleensä hoitoa voidaan jatkaa kotona.

Veritulppa voi olla myös oireeton. Joskus se löytyykin sattumalta, kun ihmistä tutkitaan muiden sairauksien vuoksi. Lievissä tapauksissa elimistö pystyy itse liuottamaan veritulpan pois.

Tiettyä riski-ikää ei ole, mutta vaara saada veritulppa kasvaa iän myötä. Yli 60-vuotiailla tukosriski kasvaakin jo merkittävästi. Nuoretkin voivat saada veritulpan laskimoihin. Esimerkiksi nuori nainen, joka on aloittanut e-pillerit ja tupakoi, voi saada sen helposti. Lapsilla veritulpat ovat sen sijaan hyvin harvinaisia.

Osa ihmisistä ei pidä veritulppaa suurena riskinä. Yleinen harhaluulo on, että se on helposti hoidettavissa. Veritulpan sairastanut saattaa kuitenkin joutua käyttämään hyytymistä estävää lääkitystä jopa loppuikänsä. On myös hyvä muistaa, että pahimmillaan veritulppa on tappava.

Liikunta on tehokas ennaltaehkäisevä lääke, koska se pitää kunnon hyvänä ja ehkäisee ylipainoa. Pitkään paikoillaan istumiseen ja makoiluun liittyy riskejä. Siksi tietokoneella työskentelevän on hyvä nousta vähintään parin tunnin välein jaloittelemaan. Samasta syystä ei kannata jämähtää koko illaksi sohvalle television ääreen.

Myös tupakointi on hyvä lopettaa. Sukurasite lisää riskiä sairastua. Jos usealla sukulaisella on ollut veritulppa, asia kannattaa ottaa esille terveystarkastuksissa.

Istuessa laskimoveren paluu alaraajoista heikkenee. Siksi pitkät lento- ja automatkat voivat kohottaa riskiä saada veritulppa. Lentokoneen ahtaista penkeistä ja auton ratista kannattaa nousta ylös vähintään kahden tunnin välein.

Lennoilla on hyvä käyttää myös tukisukkia, jotka parantavat verenkiertoa. Tukisukkia myydään kaupoissa ja apteekeissa. Erikoisliikkeissä ne voidaan valmistaa omien mittojen mukaan. On tärkeää, että tukisukka puristaa nilkasta. Silloin veri kiertää alhaalta ylös. Jos sukka puristaa liikaa ylhäältä, se lisää verenkiertohäiriöitä ja turvotusta. Mittaa pohkeesi ja nilkkasi ympärysmitat ja ota mitat mukaasi ostoksille.

Matkustaessa kannattaa myös juoda riittävästi. Päivittäin suositellaan juomaan 2–2,5 litraa vettä. Kehon kuivuessa veri muuttuu ”sakeammaksi”, mikä kasvattaa veritulppariskiä. Juominen myös pakottaa vessatauoille, jolloin tulee jaloiteltua luonnostaan.

Suonikohjut ovat näkyvä merkki siitä, että verenkierto ei toimi kunnolla. Ne voivat aiheuttaa vaarattomia pintalaskimotukoksia. Tiedetään, että suonikohjut lisäävät myös jonkin verran syvän laskimoveritulpan riskiä, mutta pelkästään oireettomien suonikohjujen vuoksi ei tarvitse kiiruhtaa lääkäriin. Niitä on kuitenkin hyvä näyttää lääkärille rutiinitarkastusten yhteydessä ja silloin, jos ne aiheuttavat kipua tai muuta haittaa.

Jos laskimoveritulppariski on suuri, käytetään yleensä aspiriinia vahvempia lääkkeitä, mutta lievissä tapauksissa aspiriinillakin on sijansa. Sitä ei kuitenkaan kannata popsia veritulpan ennaltaehkäisyyn kysymättä lääkäriltä asiasta. Jos kuuluu veritulpan riskiryhmään tai on aiemmin sairastanut tukoksen, käytetään esimerkiksi pitkien lentojen yhteydessä yleensä muita veren hyytymistä hillitseviä lääkkeitä.

Valtimoveritulpissa korkea verenpaine on riskitekijä, ja sitä tulee seurata säännöllisesti. Usein korkeaan verenpaineeseen sisältyy myös liitännäissairauksia. Kun laskimoveritulppaa hoidetaan hyytymisen estolääkkeillä, on hyvä huolehtia myös siitä, että verenpaine on hyvällä tasolla. Näin hoitoon liittyvät vuotoriskit vähenevät.

Laskimoveritulppaa hoidetaan suun kautta otettavilla lääkkeillä. Joskus harvoin hoidoksi tarvitaan esimerkiksi veritulpan paikallista poistamista leikkaamalla. Valtimoveritulppien kohdalla leikkaukset ovat yleisempiä.

Asiantuntija: erikoislääkäri Mirka Sivula / HUSin hyytymishäiriöyksikkö.