Kun puhumme iästä, tarkoitamme sillä yleensä kronologista eli kalenteri-ikää. Sitä kertyy kaikille samoilla aikamäärillä, eikä se kerro ihmisten yksilöllisistä eroista.

Ruotsalaisen tietokirjailijan ja fyysikon Bodil Jönssonin mielestä ihmisen ikääntymistä voi verrata puun iän laskemiseen. Kannossa voi havaita vuosirenkaita, joiden lukumäärä kertoo puun iästä.

Myös jokaisessa ihmisessä on eletyn iän vuosirenkaat. Ihminen muistaa, millaista oli olla lapsi ja nuori. Varhaisaikuisuus ja keski-ikä tuovat mieleen erilaisia muistoja.

Olen huojentunut, ettei minun tarvitse olla yhtään nuorempi. En enää jaksaisi nuoruuden tutinaa ja epävarmuutta. – Nainen, 60

On mielenkiintoista vaeltaa eri ikävaiheissa. Vuosirenkaiden tarkastelu voi tuoda myös helpotuksen tunteen.

Jos vanha ihminen tuntee itsensä kronologista ikäänsä nuoremmaksi, se voi johtua siitä, että aiemmat vuosirenkaat ikään kuin vetävät puoleensa. Ne ovat tuttuja, kun sitä vastoin tulevaisuus ja vanhuus ovat vielä tuntemattomia.

Kronologisen iän lisäksi puhutaan myös biologisesta, sosiaalisesta ja henkilökohtaisesta iästä. Biologinen ikä on kehon ikä, joka voi olla huomattavasti vähemmän tai enemmän kuin kalenterin mukainen ikä.

Vanheneminen vaikuttaa kehon rakenteeseen, aistitoimintoihin, keskushermostoon sekä fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn. Näkö ja kuulo heikkenevät. Fyysinen toimintakyky alenee keskimäärin prosentin vuodessa.

Onneksi en aloittanut kuntoilua aiemmin, koska nyt, kun liityin seniorien jumpparyhmään, joudun tekemään tätä loppuikäni. – Nainen, 63

Jotain on tietoisesti tehtävä henkisen ja fyysisen terveyden säilyttämiseksi, mikä ei ehkä ainakaan alkuun tunnu helpolta.

Vanhenemisen fyysiset merkit saattavat myös järkyttää. Nainen katsoo itseään peilistä ja huomaa, että vanha äiti katsoo sieltä vastaan.

Sanotaan, että kaikki iät ovat kauniita, mutta ei se ihan niinkään ole. – Nainen, 70

Usein ihmiset tavalla tai toisella tottuvat sairauksiinsa. Monet myös arvioivat terveyttään suhteessa muihin samanikäisiin. Jotkut jopa välttelevät tapaamasta samanikäisiä ihmisiä, jotka ovat huonossa kunnossa.

Toisaalta naiset kertovat toisilleen viimeisimmät sairauksia ja lääkkeitä koskevat uutisensa. On helpottavaa, jos kanssasisaret osoittavat myötätuntoa.

Miehille fyysinen vanheneminen voi olla hyvinkin vaikeaa, koska siihen liittyy pelko elämänhallinnan menettämisestä. Itkuherkkyys lisääntyy ja virtsaamistarve tihentyy. Kauppakeskuksessa on viisasta ottaa selvää, missä vessat sijaitsevat. Lääkäriin menoa moni mies välttää viimeiseen asti, koska ”kyllä ne sieltä aina jotain löytävät”.

Gerontologian professori Marja Jylhän mukaan sana ikääntyminen tarkoittaa vain iän lisääntymistä. Sitä vastoin vanhenemisessa ihmisille myös tapahtuu jotain.

”Paljon puhutaan siitä, että vanhuus on vain asenne ja että terveellisillä elämäntavoilla kaikki pysyvät kunnossa, mikä ei pidä paikkaansa. Monet sairaudet myös arvotaan meille”, Marja Jylhä toteaa.

Sosiaalinen ikä määrittyy yhteiskunnan, kulttuurin ja ihmisten iälle antamien tulkintojen kautta. Olennaista on, minkä ikäistä kussakin ajassa ja kulttuurissa pidetään nuorena, keski-ikäisenä tai vanhana.

Normit sanelevat, mitä tietyssä iässä kuuluu tai voi tehdä. Sosiaalinen vanheneminen tapahtuu ennen kaikkea toisten ihmisten silmissä – ja siten myös omissamme.

Jos seitsenkymppinen leski rakastuu uudestaan, hänen lapsensa voivat kokea tilanteen suorastaan piinalliseksi. ”Vanha” isä käyttäytyy uuden naisensa kanssa kuin umpirakastunut nuorukainen.

Suomen kielessä ja sen murteissa on paljon synonyymeja sanoille vanha ja vanhus: ikäloppu, elähtänyt, ikäjättö, kulunut ja aikaansa jäljessä. Suurin osa sanoista heijastelee vanhuutta mitätöiviä ja väheksyviä uskomuksia ja asenteita.

Vanhoista naisista puhutaan usein mummoina. Sanat eukko, muija, akka ja muori eivät nekään tunnu erityisen myönteisiltä.

Minusta on tullut aiempaa rohkeampi ja ronskimpi kovismummo. En anna kenenkään enää kohdella minua huonosti. – Nainen, 64

Viime vuosina mummo-sana on laajentanut merkitystään. On olemassa teräsmummoja, kovismummoja ja yritysmummoja.

Vanhaan mieheen liittyviä synonyymeja ovat äijä, ukko, ukkeli ja papparainen.

Pidän äijä-sanasta. Se ei enää tarkoita äijänkäppänää vaan myös kovaa jätkää. Sanotaan, että ’sitä ollaan taas niin äijää’. Niinpä äijä voi aloittaa vaikkapa balettitunnit varttuneenakin. – Mies, 73

Toisaalta nimenomaan ikä ja sen tuoma elämänkokemus ja viisaus voivat herättää kunnioitusta. Kun kahden sodan veteraani, 101-vuotias Hannes Hynönen osallistui Linnan juhliin, hän herätti valtavasti ihailua. Hänelle perustettiin jopa faniryhmä.

Kronologisen, biologisen ja sosiaalisen iän lisäksi puhutaan myös ihmisen subjektiivisesta iästä. Se on yksilöllinen ja henkilökohtainen arvio omasta iästä.

Vanhetessa tietynlainen iättömyyden tunne lisääntyy, kokemus siitä, että yksittäisten vuosien merkitys ei olekaan niin tärkeää.

Tutkija Pirjo Nikanderin mielestä selkeiden rajojen vetäminen nuoruuden ja keski-iän, keski-iän ja vanhuuden välille on vaikeutunut. Ollaan menossa kohti yhden-

ikäisyyden kulttuuria, jossa ihmisen identiteetti määräytyy hänen elämäntyylinsä, kulutustottumustensa ja harrastustensa kautta. Äiti ja tytär voivat pukeutua samantyyppisesti ja käydä samoissa rock-konserteissa.

Kun syntymäpäivävieraat ihastelivat, miten hyvältä ja pirteältä näytin, vastasin, että tämä on minun tapani olla 75-vuotias. – Nainen, 75

Ikä kertoo sukupolvikokemuksista. Muistamme vuosikymmenet tapahtumien, ihmisten ja kulttuuri-ilmiöiden kautta. Numeroikään liittyy mielleyhtymiä, mutta yhtä tärkeää on tarkastella omaa subjektiivista, biologista ja sosiaalista ikää.

Olennainen kysymys on, kenen silmin katson itseäni. Miten minuun vaikuttaa se, miten arvelen muiden näkevän minut?

Yhtä olennaista on, painottuvatko vanhenemisen ajattelussa edessä olevat hankaluudet vai edessä olevat mahdollisuudet.

On tärkeää, ettei määritä liian tiukasti sitä, mikä tietyssä iässä on mahdollista tai mahdotonta. Numeroikä ei siis ole merkittävin tekijä ihmisen arvioidessa omaa polkuaan nyt ja tulevaisuudessa.

On viisasta todeta, että minä annan iälleni merkityksen eikä ikä minulle.

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 4/2018.