Tamperelainen Petri Karvonen, 68, on tuttu näky kuntosalilla. Hän treenaa siellä kolmesti viikossa. Lisäksi mies tanssii kansantansseja, nykyisin lähinnä lavatansseissa.

– Jos en pysty iän karttuessa enää polkkaamaan, siirryn rauhallisempiin tansseihin. Liikkumisesta en luovu, vaan aion kuukahtaa vetreänä, hän veistelee.

Terveyden merkitys on ikääntyessä korostunut. Liikunta on Petrille tärkeää, koska se edistää hyvinvointia ja auttaa painonhallinnassa. Lisäksi sillä on sosiaalinen puoli. Petri on tutustunut harrastusten kautta moniin mukaviin ihmisiin.

Kansantansseista Petri innostui jo kaksi­kymppisenä. Hän oli aina nauttinut musiikista. Nähtyään tanssiesityksiä hän ajatteli, että tuo voisi olla hauskaa.

– Lähdin kokeilemaan ja innostuin heti. Minusta on edelleen yhtä hauskaa päästä polkalle tai masurkalle. Tosin nuorena pystyin paremmin pomppimaan.

Myös juokseminen kuului nuoren miehen elämään. Yhdessä vaiheessa hän treenasi maratonille. Silloin harjoittelu oli kovaa ja vei kaiken vapaa-ajan.

– Pieni lenkki tarkoitti minulle 20:tä kilometriä. Pitemmän matkan eli 30 kilometriä pingoin kerran viikossa. Saatoin syödä mitä vain, mutta paino ei noussut kiloakaan. Jalat tosin rasittuivat liikaa.

Petrillä on ajasta ikuinen muisto ukkovarpaissa. Nivelvaivojen vuoksi hän sai niihin keinonivelet joitakin vuosia sitten.

Kuntosalilla Petri alkoi käydä, kun hän sai hammaslääkärin opintonsa päätökseen 26-vuotiaana ja siirtyi työelämään. Harjoittelusta huolimatta vinot ja kumarat työasennot painoivat vuosien kuluessa oikean olkapään virheasentoon.

Petri alkoi harkita alan vaihtoa. Vuonna 1999 hän aloitti lääkärin opinnot Tarton yliopistossa Virossa. Hän oli 45-vuotias.

– Lähdin sinne, koska olin käynyt tanssimassa Virossa ja opiskellut viron kieltä.

Tartossa Petrille alkoi kertyä liika­kiloja. Opiskelu­aikana tuli viikonloppuisin juotua olutta ja syötyä mitä sattui. Kuntosalilla hän kävi vain satunnaisesti, koska piti keskittyä pänttäämiseen.

Kun Petri palasi Suomeen vuonna 2005, hän painoi 102 kiloa. Se oli sokki­herätys 177-senttiselle, ennen normaalipainoiselle miehelle.

– Kun näin itsestäni otettuja valokuvia, mietin, kuka lihava mies tuossa istuu.

Lääkärinä Petri tiesi ylipainon terveyshaitat paremmin kuin hyvin. Hän tarttui itseään niskasta kiinni.

– Ryhdyin kasvissyöjäksi. Ruoka­valiosta lähtivät kerralla kaikki ateria-­ainekset, jotka pitää ensiksi tappaa, jotta ne voitaisiin syödä. Se ei ollut ihan helppoa, koska tykkäsin makkaroista ja kanasta. Niitä tekee edelleen mieli, kun joku paistaa tai syö niitä.

Päätös kuitenkin piti, ja Petri tottui uuteen ruokavalioonsa. Se sisälsi kasvisten ja hedelmien lisäksi muun muassa raejuustoa ja muita juustoja, kanan­munaa, puuroa ja pähkinöitä. Paino alkoi pikkuhiljaa pudota. Kor­jausliike tapahtui kuitenkin yhdessä mielessä liian myöhään. Petrin sepelvaltimoihin oli jo syntynyt kohonneen kolesterolin ­aiheuttamia haitallisia muutoksia. Hän sai sydän­infarktin muutama vuosi sitten.

– Minut vietiin sairaalaan, jossa tukkeutuneisiin suoniin tehtiin pallolaajennus. Lääkärinä en hirveästi säikähtänyt, mutta sain entistä enemmän pontta syödä terveellisesti.

Rasvaiset juustot jäivät, ja suklaan syönti väheni. Lisäksi Petri kiinnitti huomiota siihen, että syö aterioilla riittävästi ja riittävän usein.

– Näin en ole koskaan niin nälkäinen, että söisin holtittomasti.

Työpaikan taukotilassa tulee kuitenkin edelleen herkuteltua vehnäsillä, jos sellaisia on tarjolla.

– Korjattavaa on yhä, Petri myöntää.

Kuntosalitreenin Petri oli aloittanut heti Suomeen palattuaan. Aluksi hän teki liikkeitä sen mukaan, mikä sattui milläkin hetkellä miellyttämään. Hän kuvailee treenin olleen aika lailla ”riuhtomista ja voimajumppaa” isoilla painoilla.

– Kolmisen vuotta sitten palkkasin tuekseni personal trainerin. Halusin saada harjoittelusta enemmän irti. Nyt minulla on ohjelma, jossa on jotain joka lihasryhmälle. Käytän pienempiä painoja, mutta teen harjoitukset oikealla tekniikalla.

Säännöllisen treenin ansiosta liike­radat ovat laajentuneet, notkeus on lisääntynyt ja kestävyyttä on tullut enemmän. Samalla lihasmassa on kasvanut ja rasvakudos vähentynyt.

Muutosten myötä kiloja on karissut toistakymmentä – ilman että Petri on varsinaisesti laihduttanut. Vaaka näyttää nykyään 88 kiloa.

– Haluaisin saada vielä kymmenisen kiloa pois, mutta toisaalta tiedän, että pieni ylipaino voi olla yli 65-vuotiaalle hyväksikin. Tärkeintä on ylläpitää toimintakykyä. Siihen liikunta on paras lääke.

Petri tekee edelleen kolmipäiväistä työviikkoa yleislääkärinä, vaikka on virallisesti eläkkeellä. Hän tuntee itsensä tarmokkaaksi ja energiseksi.

– Joskus kun näen muita samanikäisiä, ajattelen, että onpa vanhan oloinen ja näköinen tapaus. Liikkumattomuus näkyy ulkoisesta olemuksesta. Onneksi asiaan voi vaikuttaa missä iässä hyvänsä. Siksi kehotankin kaikkia ikäihmisiä lähtemään liikkeelle. Yksikin askel vie eteenpäin.