Sappirakossa saattaa olla kymmeniä pieniä sappikiviä. Joskus taas sappikivi voi kasvaa jopa tennispallon kokoiseksi. Todennäköisesti silloin useita sappikiviä on sulautunut yhteen. Ultraäänitutkimuksessa sappikivet on helppo havaita. Jos sappikiviä on joutunut sappitiehyisiin, voidaan tarvita magneettitutkimusta.

Arviolta 15–20 prosenttia väestöstä saa sappikiviä jossain vaiheessa elämäänsä. Tarkkaa määrää ei tiedetä, koska valtaosa sappikivistä on oireettomia. Niille ei yleensä tarvitse tehdä mitään. Sappikivien esiintyvyys lisääntyy hieman iän myötä. Riskitekijöitä ovat muun muassa naissukupuoli, ylipaino ja mahdollisesti perinnölliset tekijät. Joissakin suvuissa useilla on sappikiviä, mutta toisissa ei kenelläkään. Jos sappirakko ei tyhjene kunnolla, sappineste alkaa kiteytyä herkästi. Mikäli rakko tyhjenee hyvin, kiviä ei synny, vaikka olisi alttius niille. Suurin osa sappikivistä on kolesterolikiviä.

Sappea tarvitaan ruoansulatuksessa. Sappirakko supistuu etenkin rasvaisen ja käristetyn ruoan syömisen jälkeen. Jos sappikivi sattuu tällöin kiilautumaan sappirakon suuaukolle, iskee ankara kipu, joka tyypillisesti tuntuu oikealla ylävatsalla tai keskivatsalla, mutta voi säteillä myös selkään ja hartioihin. Usein tavallinen kipulääke auttaa, ja monesti kipu lievittyy itsestään. Jos kipukohtaus ei mene ohi tai toistuu, kannattaa mennä lääkäriin. Noin puolet potilaista saa seuraavan vuoden aikana uuden kohtauksen, mutta noin kolmasosa ei oireile kymmeneen vuoteen. Sappirakkoa ei välttämättä tarvitsekaan poistaa heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen.

Ruokavalio voi helpottaa oireita selvästi. Rasvaisen ja käristetyn ruoan lisäksi sappioireita saattavat pahentaa kaasua muodostavat ruoka-aineet, kuten kaalit, sipuli, sienet, herneet, pavut, linssit ja omena sekä kahvi, tuore leipä ja pulla. Ruoka-aineiden soveltuvuus selviää kokeilemalla, eikä ruokavaliota kannata karsia turhaan. Tasaiset ateriavälit ja maltilliset annoskoot helpottavat muutenkin vatsaoireilua. Kasviksista, marjoista ja hedelmistä saa runsaasti sappihappoja sitovaa kuitua.

Jos sappipotilas tulee päivystykseen, hoitona on perinteisesti käytetty kipulääkkeen ja sileän lihaksen supistusta vähentävän lääkkeen yhdistelmää. Sen käyttöä on kuitenkin rajoitettu, koska lääke laskee joillakin potilailla granulosyyttivalkosolujen määrää. Tarvittaessa voidaan turvautua vahvempiin kipulääkkeisiin. Vahvatkaan opiaatit eivät aina tehoa sileän lihaksen supistuskipuun, ja joillakin lääkkeet saattavat supistaa sappirakkoa entisestään.

Joillakin lääkkeillä voidaan liuottaa sappikiviä. Ne tehoavat pieniin sappikiviin, mutta hoitoajat ovat pitkiä ja sappikivet voivat uusiutua, koska usein sappirakko toimii huonosti. Tautia ei saadakaan nitistettyä lopullisesti lääkityksellä.

Jos kohtaukset piinaavat usein, harkitaan sappirakon poistoa. Sappirakko voi tulehtua, jos kohtaus pitkittyy ja kivi jää pinteeseen sappirakon kaulaan. Aluksi tulehdus on yleensä steriili, mutta jos kipu ei laukea, mukaan tulee bakteereja. Pahimmillaan hoitamaton tulehdus voi puhkaista sappirakon ja johtaa vatsakalvon tulehdukseen tai maksapaiseeseen. Tulehtunut sappirakko poistetaan päivystysleikkauksena. Sappikivi voi juuttua myös pääsapenjohtimeen ja aiheuttaa sappitietulehduksen. Siitä vihjaavat oikealla ylävatsalla tuntuva kipu, kuumeilu ja keltaisuus. Se vaatii pikaisen tähystystoimenpiteen, jossa tukos avataan. Myös antibioottihoito aloitetaan pikimmiten.

Sappirakko varastoi sappea. Yleensä kiviä keräävä sappirakko toimii jo huonosti, jolloin sen poistamisesta ei yleensä koidu ongelmia. Noin 20–25 prosentille potilasta jää kuitenkin jonkinlaisia vatsavaivoja poiston jälkeen. Parille prosentille voi tulla sappiripulia, joka johtuu sappinesteen ylimääräisestä erittymisestä. Tarvittaessa sappihappoja voidaan sitoa lääkityksellä.

Yleensä sappirakko poistetaan tähystysleikkauksena. Vaikeissa tapauksissa joudutaan joskus tekemään avoleikkaus. Leikkauksessa voi aina sattua jotain odottamatonta, mutta se on harvinaista. Kuolemaan johtavia komplikaatioita ei juurikaan esiinny.

Jos sinulla on sappikiviä ja haluat pudottaa painoa, laihduta maltillisesti. Nopea laihtuminen vapauttaa kolesterolia verenkiertoon ja sappeen, mikä voi lisätä kolesterolikiviä. Yleensä lopputuloskin on pysyvämpi, kun laihduttaa rauhalliseen tahtiin eikä pikakuurilla.

Asiantuntija: gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri, dosentti Jukka Harju, HUS Vatsakeskus, Jorvin sairaala