Teini-iässä inhosin erityisesti kotiintuloaikoja. Ei meillä kamalan tiukkoja sääntöjä muuten ollut, mutta ärsytti, kun äiti vaati, että tulen arkisin puoli yhdeksältä kotiin. Kilttinä tyttönä tottelin.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun en päässyt katsomaan Rasmusta Laajasalon nuorisotalolle 1990-luvun puoli­välissä. Tämäkin johtui kotiintuloajoista. Asiaa paikkasi hieman, kun pääsin esiintymään F-F-F-Falling-kappaleen musiikkivideolle muutamaa vuotta myöhemmin.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun joku pystyy kertomaan avoimesti tunteistaan ja paljastaa itsestään herkän, itselleen kipeän asian. Sellainen saa mut herkästi itkemään. Liikutun muutoinkin hirveän helposti.

Kateellisena katson, kun mieheni Jori herää aamuisin pirteänä ja lähtee päättäväisesti joogaamaan. Minulta sellainen ei onnistu. Olen hyvin aamu-uninen ja tarvitsen tosi paljon unta. Ja kahvia.

Join pääni täyteen, kun vietimme kesäkiertueen loppukaronkkaa bändini kanssa. Meillä oli tosi kivat bussi­bailut, ja silloin tuli otettua ihan huolella.

Ystäväni ihmettelevät minun… Hmmm… Ehkä sitä, että miksi me emme enää näe toisiamme. Mikä siinä on niin vaikeata? No, ystäväni ovat nelikymppisiä ja elävät keskellä kiireisimpiä ruuhkavuosia, ihan kuin minäkin, eli ei siinä tavallaan mitään ihmeellistä ole.

Sukurasitteeni on toisten keskeyttäminen. Mulla on neljä veljeä, ja me kaikki yritämme tuoda aina omat tärkeät mielipiteemme samaan aikaan esille. Eihän siitä mitään tule. Kaikki vain jauhavat omaa asiaansa ja puhuvat jatkuvasti toistensa päälle.

Hermoni menevät auton ratissa. Mulla on hieman ­taipumusta rattiraivoon.

Minun jumalassani mukavinta on kannattelu. Uskon johonkin sellaiseen voimaan, joka on luonut kaiken tämän. Mutta en ajattele häntä minään kristinuskon jumalana. Sellaisena valkopartaisena miehenä.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, niin ottaisin sen vastaan. Uskon, että siitä voisi olla apua. En ole kylläkään koskaan kokeillut, mutta uskon hyvin ­paljon luontaiseen parantamiseen.

Jos olisin mies, niin tutustuisin feminiinienergiaani. Meissä kaikissa virtaa sekä maskuliinista että feminiinistä energiaa, vaikka jälkimmäinen mielletäänkin ­pelkästään naisten jutuksi. Se ei ole totta. Feminiinissä energiassa piilevät muun muassa herkkyys ja luovuus. Monet miehet voivat juuri siksi niin huonosti, etteivät he anna itselleen lupaa tulla sinuiksi tämän puolensa kanssa.

Annoin viimeksi lahjan miehelleni, koska hänellä oli syntymäpäivä. Hän oli lähdössä Meksikoon, joten ostin hänelle matkalle mukaan hienot aurinkolasit.

Luulin itsestäni liikoja, kun yritin tehdä yhtenä päivänä liian monta eri asiaa. Tämä on minulle hyvin tyypillistä. Innostun ­herkästi ja tulen silloin ­haalineeksi hirveän ­määrän erilaisia tehtäviä. Lopulta sitten huomaan, etten jaksakaan niin montaa ­juttua.

Aion vielä opetella kuuntelemisen taidon. Siinä minulla olisi vielä petrattavaa.