Luulin itsestäni liikoja, kun …ei mulla ole hommat oikeastaan koskaan tyssänneet. Onnistun aina kaikessa.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla jalkapalloammattilaiseksi ja pelata Mestarien liigassa. Ei realistinen tavoite. Pelasin useassa joukkueessa, mutta en ollut lainkaan hyvä. Jossain vaiheessa tajusin jättää homman.

Teini-iässä ihailin erityisesti jenkkiräppäreitä, heidän musiikkiaan ja asennettaan. He edustivat minulle ­jonkinlaista miehenmallia.

Teini-iässä inhosin erityisesti kaikkea kouluun liittyvää. Ainoastaan liikuntatunnit olivat jees. Kyse ei ollut auktoriteettikammosta, vaan siitä, etteivät jutut yksinkertaisesti kiinnostaneet. Lopulta homma muuttui mahdottomaksi.

Viimeksi nauroin makeasti, kun tajusin, että liput ­keikalleni Helsingin jäähallissa 15. huhtikuuta olivat lähes loppuunmyyty. Etukäteen vähän jännitin, miten homma tulisi menemään.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun asiat menevät kunnolla päin persettä. Silloin saattaa tulla raivoitku. Mutta kyllä mua saa vituttaa aika huolella, että niin tapahtuu. Ilosta tai onnentunteesta en pillitä.

Vihaan sydämeni pohjasta epäoikeudenmukaisuutta, kohdistuu se sitten muihin ihmisiin tai minuun itseeni. Triggeröidyn ­sellaisista tilanteista tosi pahasti. Se on mulle vähän sellainen harrastuskin.

Kateellisena katson, kun kaverini pystyvät kuntoilemaan monta kertaa viikossa, eikä ­heidän tarvitse tehdä sen kummempaa lihashuoltoa. Olen kärsinyt useita vuosia pahoista selkävaivoista. Se on valitettavaa, sillä liikunta on rakkain asia elämässäni.

Join pääni täyteen varmaankin joskus teinivuosina. Nykyisin haluan pitää jutun sivistyneenä ja välttää juopumasta. En nauti sellaisesta tilasta. Tänä vuonna olen juonut alkoholia ehkä kerran.

Hermoni menevät, kun ihmiset eivät hoida velvollisuuksiaan ja kanna vastuutaan. Olen itse hyvin tarkka sen suhteen, että pidän lupaukseni. Jos satun töppäämään, pahoittelen aina asiaa ja korjaan virheeni. ­Muutoin homma kaatuu jonkun muun syliin.

Jos olisin nainen päivän ajan, varmaankin katselisin itseäni peilistä alastomana ja tunnustelisin kehoani. Mutta jos olisin ollut nainen syntymästäni saakka, olisi minulla varmasti omanlaisensa naisidentiteetti.

Annoin viimeksi lahjan eilen, kun tarjosin kaverilleni lounaan. En ole kovin hyvä hankkimaan syntymäpäivälahjojen kaltaisia juttuja, mutta ostan mielelläni spontaaneja lahjoja ystävilleni. Kuittaan vaikkapa laskun.

Aion vielä opetella hierojaksi, osteopaatiksi, ­kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi tai muuksi kehonhuollon ammattilaiseksi. Olen joutunut käymään niin monesti hoidettavana, että juttu on alkanut kiinnostaa.

Häpeän syvästi… En oikeastaan häpeä mitään syvästi. Jotkut asiat saattavat kaduttaa, mutten jää koskaan märehtimään mitään kovin pitkäksi aikaa. Ei ole tullut töpänneeksi vielä niin pahasti.