Ryssänkärjessä Helsingin Lauttasaaressa on suojasää. Mereltä tuulee aika tavalla. Vastarannalla matkustajalaiva on lähdössä Länsi­satamasta. Talvi­uintipaikan vieressä vartioi vanha ilmatorjuntatykki.

Seija Herrala, 62, on kävellyt tänne kotoaan parin kilometrin matkan. Hän marssii määrätietoisesti Venäläisten laiturille, riisuu pikkuruisessa uimakopissa toppapuvun ja ilmestyy laiturille uima­pukusillaan. Hän ei arvuuttele hetkeäkään laskeutuessaan rappusia meriveteen, johon pumppu tekee reippaita poreita.

– Vesi on ehkä 1–2-asteista. Jos ilma on kymmenasteista, tulee vedessä ensin vähän kylmä mutta siihen tottuu. Pakkasella vesi tuntuu lämpimämmältä, Seija kertoo.

Hän ui vedessä hyvän kaaren. Aikaa kuluu minuutti tai kaksi. Se on maksimi talvikelissä.

– Mutta syksyllä uin tuonne aallonmurtajalle asti. Kun vesi on kymmenasteista, siellä voi uida kymmenenkin minuuttia.

Nyt meri ei ole jäässä. Seijasta tuntuu kivalta, kun jäät ovat ympärillä. Toisaalta, kun jäätä ei ole, voi uida vapaammin.

– Kun vedestä nousee, iholle tulee hetkellinen lämmön tunne. Kylmällä säällä uinnista tulee vielä parempi fiilis.

Seija käy uimassa joka päivä ja mieluiten aamuisin.

– Olen aamuihminen ja kävelen tänne seitsemän kahdeksan aikoihin. Syön aamiaisenkin vasta uinnin jälkeen, ja silloin onkin hirveä nälkä. Siitä lähtee päivä hyvin käyntiin. En voisi kuvitella, että eläisin ilman talviuintia.

Seijalle talviuinti ei ole vain mieluisa harrastus, vaan ennen muuta keino lievittää selkärankareumasta aiheutuvia kipuja.

Hän oli 36-vuotias, kun hän sai diagnoosin vuonna 1995. On tyypillistä, että selkärankareuma todetaan nuorena, alle 40-vuotiaana. Joskus diagnoosin saaminen voi kestää, sillä oireet voivat sopia muihinkin vaivoihin.

Seija oli tuntenut kipua alaselässä, ja saunan jälkeen oli ikävä olo. Hän heräsi aamuöisin kipuun, selkä ikään kuin väsyi nukkuessa. Alaselässä tuntui outoa juilutusta, ja kipu säteili polvitaipeisiin. Kun hän käveli kymmenkunta minuuttia, se helpotti. Aamuisin selkä oli jäykkä.

Hänelle tehtiin reuma- ja kihtikokeita, mutta selkärankareuma ei näy veri­kokeissa. Sairaus löytyi varjoainekuvauksessa, jonka magneettikuvaus on sittemmin korvannut tutkimusmenetelmänä. Tauti saadaan myös varmistetuksi risti-­suoliluunivelten (SI-nivelten) röntgen­kuvilla, joissa näkyy tulehdusmuutoksia.

– Diagnoosin saatuani ajattelin, että olen muutaman vuoden päästä pyörätuolissa. Se oli kauheaa, vaikka tieto olikin helpotus. Alussahan en tiennyt, mitä tämä tauti tuo tullessaan.

Selkärankareuma on niveltulehdus selkärangassa. Sille altistaa perinnöllinen HLA-B27-kudostyyppi, joka on 95 prosentilla sairastuneista. Salmonella tai jokin muu infektio voi aiheuttaa taudin puhkeamisen.

– Diagnoosin yhteydessä todettiin, että kudostyyppini on herkkä tulehduksille. Tarvitaan laukaiseva tekijä, että selkärankareuma puhkeaa. En tänä päivänä tiedä, mikä sen minulla laukaisi, Seija kertoo.

Suomessa arvioidaan olevan noin 10 000 selkärankareumaa sairastavaa. Sairaus on yhtä yleinen miehillä kuin naisilla, mutta miehillä taudinkuva on vaikeampi. Tauti on lisäksi perinnöllinen.

Seija ei tiedä, että hänen suvussaan olisi sitä todettu, mutta tämä voi johtua myös siitä, ettei aikaisemmin tutkittu.

– Äiti kyllä valitteli selkäänsä, ja mummo oli köyryselkäinen. Molemmat oireet kuuluvat selkärankareumaan.

Säännöllinen liikunta ja voimistelu ovat tärkeä osa hoitoa. Ne ehkäisevät selän jäykistymistä ja oireiden pahenemista.

Seija oli jo valmiiksi liikunnallinen ihminen, käveli ja pyöräili paljon. Diagnoosin saatuaan hän lisäsi reilusti keskivartalon harjoitteita, sillä hänelle kerrottiin, että selkä- ja vatsalihasten pitää olla hyvässä kunnossa, jotta pärjää.

– Otin sairauden tosissani, hän sanoo.

Tammikuussa 2000 Seija pääsi Heinolan reumasairaalaan kolmen viikon kuntoutukseen. Luennoilla mainittiin talvi­uinnin hyvistä vaikutuksista reumasairauksiin, ja myös muut kurssilaiset kertoivat kokemuksistaan. Seija päätti kokeilla saman tien. Oli kova pakkanen.

– Kastauduin pienessä lammessa. Se oli rakkautta ensi uimisella! Jäin heti koukkuun. Kävin avannossa monta kertaa kuntoutuksen aikana ja heti palattuani Helsinkiin liityin talviuintiseuraan.

Seija harmittelee ainoastaan sitä, ettei ollut keksinyt talviuintia aikaisemmin, sillä hänellä oli ollut selkärankareuman kanssa huonompi vaihe.

– Huomasin avantouinnin vaikutuksen heti, kun olin sitä kokeillut. Sain selvästi apua.

Kylmä auttaa kipuun, tiedetään. Yksinkertaisimmillaan kylmähoito on jääpussi tai kylmä suihku. Avantouintia tai kylmän veden uintia on kuvattu kokonaisvaltaiseksi kylmähoidoksi. Reumaliiton verkkosivuilla suositellaan tiheitä, jopa päivittäisiä uintireissuja, jotta kivut lievittyisivät.

– Uskon, että olisin huonommassa kunnossa, jos en kävisi uimassa. Olo on parempi talviuintikaudella. En ole vielä tarvinnut reumalääkkeitä, ainoastaan tulehduskipulääkkeitä kuureina.

Seija lisää, että flunssat iskevät harvakseltaan. Senkin hän laskee talviuinnin ansioksi. Kylmässä vedessä karaistuu.

Seijan selkärankareuma on pysynyt toistaiseksi rauhallisena. Selkä ei ole luutunut, eikä hän ole painunut köyryyn. Ryssänkärjessä, talviuintiseura Humauksen kuusikulmaisessa mökissä, hän näyttää, miten vaivattomasti hän taivuttaa selän alas ja koskettaa kämmenillä lattiaa.

– Olen yliliikkuva, mikä on petollistakin, kun mietitään reumasairauksien tutkimista, hän tarkentaa.

Seija kertoo, että selkärankareuma on salakavala. Joskus kipu vetää lonkasta jalkaan. Selkä voi olla hyvin jäykkä aamulla, mutta se vertyy avannossa. Vanhemmiten kipu on siirtynyt hartioihin ja niskaan. Kantapäihin tulee helposti luupiikkejä. Yli 20 vuotta Seijalla on ollut molemmissa käsissä tenniskyynärpäät. Se, etteivät ne parane, liittyy reumaan.

– Joskus kolottaa enemmän, joskus vähemmän. Kivut ovat kroonisia eivätkä parane, mutta niiden kanssa oppii elämään.

Seijan mielestä sairaus on lopulta vaikuttanut elämään yllättävän vähän.

– Olen syntynyt hyvien tähtien alla. Olen tottunut kipuihin ja elämään sairauteni kanssa. Tietysti työntekoon on vaikuttanut, kun kyynärpäissä on ollut tulehduksia. Sen tiedän, että jos en ole liikkeessä, tulen kipeäksi.

Seija käy uimassa enimmäkseen Ryssänkärjessä, Humauksen talvi­uintipaikassa. Seura on perustettu vuonna 1957 ja toimi aiemmin Helsingin Humallahdessa. Ryssänkärki tuli käyttöön 1960-luvulla.

Vanhassa puutalossa on menneen maailman pukuhuoneet miehille ja naisille. Muita mukavuuksia ei ole kuin kemiallinen vessa. Täällä ei saunota eikä suihkutella kuin kesäisin, jolloin Helsingin kaupunki hommaa paikalle kesäsuihkun.

Seija tervehtii iloisesti nimeltä jokaista samaan aikaan paikalle sattuvaa. Hän on näet toiminut talviuintiseuransa sihteerinä vuodesta 2005. Humauksessa on 970 jäsentä, ja joukossa on muitakin reumaatikkoja kuin Seija.

Ryssänkärjessä käy uimassa kaiken­ikäistä väkeä, naisia hieman enemmän kuin miehiä. Nuoria on tullut lisää, koska laji on trendikäs.

– Talviuinti on hyvä harrastus. Siihen ei mene paljon aikaa, ja uimassa voi käydä silloin kuin haluaa. Välineitäkään ei tarvita, vaikka jotkut pitävät tossuja, hanskoja ja hattua, Seija kertoo.

Hän itse ei käytä näitä, sillä ne tuntuvat hänestä ahdistavilta. Sormet pitää kuitenkin uinnin jälkeen saada äkkiä lämpimiksi, ne tuppaavat jäätymään.

Seija on tänään päässyt uimaan aamulla, koska hänellä on vapaapäivä. Helsinkiin hän muutti työn perässä Himangalta Pohjois-Pohjanmaalta 1980. Hän teki pitkän työuran ravintolapäällikkönä henkilöstöravintoloissa. Vuosi sitten työ muuttui, kun koronapandemia siirsi työt vanhusten palvelutalojen keittiöihin. Samalla muuttui työnkuva: Seija tekee nyt töitä keittiössä, muun muassa kokin hommia.

– Koko elämäni olen tehnyt päivätöitä. Nyt työ on raskaampaa, ja olen töissä myös viikonloppuisin ja iltaisin.

Kun Seija sai diagnoosi vuonna 1995, hän ei uskonut, että voisi olla tämän ikäisenä työelämässä ja tehdä raskasta työtä.

Puna poskilla ja punainen pipo päässä Seija valmistautuu kävelemään kotiin. Kymmenen vuotta matkassa kulkenut miesystävä asuu eri osoitteessa.

– Tykkään omasta rauhasta. Olen tottunut olemaan yksikseni, sisaruksiakin on vain yksi velipuoli.

Toki Seija on houkutellut kumppaniaan Ryssänkärkeen kokeilemaan talviuintia, mutta mies pelkää kylmää vettä.

– Ei tule kuuloonkaan. Hullun hommaa, tämä sanoo.

Sitten Seija heittää repun selkäänsä ja hymyilee silmät nauraen.

Lähteet: Reumaliitto: Selkärankareuma ja aksiaalinen sponlydartriitti ja reumaliitto.fi.