Migreenipäänsärky alkoi jo teini-iässä. Kohtauksiin liittyi myös auraoreita: näkö sumeni ja silmissä iski salamoita. Kari Takamäki kuitenkin pärjäsi vaivansa kanssa, joten siihen ei kiinnitetty kummempaa huomiota.

Vasta parikymppisenä särky alkoi olla niin kovaa, että se sai hänet kivusta kaksinkerroin. Takamäki työskenteli tuolloin automekaanikkona Yleisradiossa, ja välillä hänen piti juosta vessaan oksentamaan.

Esimies lähetti Takamäen neurologille. Pään oireisiin suhtauduttiin työpaikalla vakavasti, sillä Takamäen työkaveri oli vastikään kuollut aivokasvaimeen.

Takamäki oli toki käynyt lääkärissä aiemminkin. Hampaiden amalgaamipaikat oli poistettu ja vaihdettu, koska niitä oli epäilty päänsäryn aiheuttajaksi. Oli myös arveltu, että särky voisi olla seurausta niskajumista, joka on automekaanikolle tyypillinen vaiva. Särky kuitenkin jatkui ja paheni koko ajan.

Nyt lääkäriä mietitytti, voisiko särky johtua nuoruuden päävammoista. Pää kuvattiin, mutta mitään hälyttävää ei löytynyt. Tutkimukset jatkuivat, ja lopulta diagnooseiksi varmentuivat krooninen migreeni ja Hortonin neuralgia. Jälkimmäinen on äärimmäisen kivulias päänsäryn muoto. Noin 15 prosentilla sitä sairastavista on myös migreeni.

– Olin lähdössä silloisen vaimoni kanssa risteilylle Ruotsiin. Lääkäri soitti juuri ennen laivalle lähtöä ja kertoi, että sinulla on tämmöinen ja tämmöinen. Horton ei sanonut minulle mitään, eikä tuolloin ollut nettiä, josta olisi voinut hakea tietoa. Lähdimme matkaan hämmentyneinä. Minulla oli jokin ikävä sairaus, josta en ilmeisesti pääsisi koskaan eroon, Kari Takamäki, 53, muistelee.

Hortonin neuralgiaan ei ole täsmälääkitystä. Sitä hoidetaan useilla erilaisilla lääkkeillä, joiden vaikutus on yksilöllinen. Tarvittaessa kohtaushoitona voidaan käyttää myös lääkkeellistä happea. Migreeniin on täsmä- ja estolääkkeitä, jotka toimivat valtaosalla hyvin. Kari Takamäki ei kuitenkaan kuulu tähän joukkoon.

– Kaikki mahdollinen ja mahdoton on vuosien aikana kokeiltu. Tulos on yleensä ollut heikko. Nykyisin käytän migreenin täsmälääkettä nenäsuihkeena ja kipukohtauksen iskiessä tuikkaan reiteeni kipupiikin. Joskus olen joutunut menemään ensiapuun ja turvautumaan tippaan. Onneksi minulla on julmettu kipukynnys ja sietokyky.

Takamäelle on ollut alusta asti selvää, että migreeni ja Horton eivät määrää häntä, vaan hän määrää niitä. Toki hän makaa niiden takia joskus sängyssä, mutta vain niin kauan kuin on ihan pakko.

Työnteon lopettamista Takamäki ei ole edes harkinnut, vaikka automekaanikon ammatti on kaikkea muuta kuin ideaali päänsärkypotilaalle. Työpaikka on täynnä triggereitä – hajuja, valoja ja meteliä –, jotka voivat laukaista säryn. Kun niin tapahtuu, hän vetäytyy pimeään pukuhuoneeseen lepäämään.

– Sain yhdestä paikasta kenkää päänsäryn takia, mutta nykyisessä työpaikassani Autotaitajat Motomerissa siihen suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Omistaja ja työkaverit tietävät tilani. He ovat nähneet minun ryntäävän vessaan oksentamaan ja ovat välillä tarjonneet kyydin kotiin. Sairauspäiviä on muutama joka kuukausi.

Migreeni on usein alkupala, jonka päälle iskee Horton. Silloin miestä viedään. Heti kun kipukohtaus on ohi, Takamäki kääntää sille selkänsä.

– En voi kivulle mitään, mutta en anna sille valtaa. Ajattelen, että se on ruumiista poistuvaa heikkoutta. Lääkäriin menen vasta pakon edessä. Taskussani on silloin koirankakkapussi oksentamisen varalta.

Parhaiten kipu unohtuu, kun suunnistaa tallille. Se on kodin läheisyydessä sijaitseva ”miesluola”, jossa Kari Takamäki viettää lähes kaiken vapaa-aikansa autoja rakentaen. Omia menopelejä on neljä, ja lisäksi tallissa on kavereitten autoja.

– Autojen rakentaminen on minulle elämäntapa. En ole koskaan omistanut yhtään tavallista autoa, vaan heti uuden saatuani olen tuhonnut sen.

Harrastus sopii migreeni- ja Horton-potilaalle yhtä huonosti kuin Takamäen työ. Se kuitenkin merkitsee hänelle henkireikää, jonka takia aamuisin kannattaa herätä. Jos kipukohtaus iskee auton kimpussa touhutessa, hän saattaa nukkua hetken takapenkillä.

– Auton rattiin ei pitäisi kipukohtauksen aikana kiivetä. Täytyy tunnustaa, että olen joskus ajanut, vaikka pää on ollut halkeamaisillaan. Kerran poliisi pysäytti minut, ja oksensin hänen saappailleen. Hän luuli, että olin humalassa, mutta puhallusmittari näytti nollaa. Myös naapurit ovat kuvitelleet minun olevan juovuksissa, kun olen joskus tullut hoiperrellen kotiin.

Tosiasiassa Takamäki juo alkoholia vain pari kertaa vuodessa. Alkoholi ei yleensä sovi migreenikoille, koska se laukaisee herkästi kohtauksen.

– Olen silti nähnyt kuvia, joissa migreeniä mukamas sairastavat heiluvat siideritölkkien kanssa. Ne ovat samaa porukkaa, joka voivottelee ja valittaa netin päänsärkypalstoilla. Minut itseni pitää pystyssä hurtti huumori. Lääkäri kysyi kerran, olinko miettinyt itsemurhaa Hortonin takia. Tokaisin, että kipu on niin kovaa, etten pysty painamaan liipaisinta. Keskustelu päättyi siihen.

Haastavinta Takamäestä on sovittaa yhteen migreeni, Horton ja perhe-elämä. Särky tekee joskus pahantuuliseksi, ja silloin hän saattaa sanoa ikävästi. Vaimo ja tämän teini-ikäinen tytär eivät aina ymmärrä, että kiukku johtuu kivusta.

Perheen kahta koiraa isännän sairaudet eivät haittaa, sillä Takamäki vie ne ulos särystä huolimatta. Muuta liikuntaa hän ei harrasta, joten koirat huolehtivat hänen peruskunnostaan. Vaimo puolestaan pitää huolta säännöllisestä syömisestä, mikä on tärkeää migreeniä sairastavalle.

– Säännöllinen elämänrytmi on muutenkin hyväksi, joten pyrin nukkumaan joka yö kuusi tuntia. Särky häiritsee unta, mutta onneksi lyhyt uni riittää minulle. Kun aurinko nousee, minäkin nousen.

Viime vuonna Takamäellä oli 298 särkypäivää. Säryttömät päivät alkavat olla niin harvinaisia, että herätessään ilman kipua hän ajattelee ”jaaha, olen delannut”. Takamäki ei silti pelkää ja murehdi tulevaa.

– Miksi murehtisin? Elämässäni paistaa aurinko, koska minulla on autot, kaverit, koirat ja vaimo. Kun herään aamulla, olen tyytyväinen mies.

Migreeni on kohtauksellinen, osittain geenien säätelemä neurologinen sairaus, jonka kaikkia mekanismeja ei vielä tunneta. Sitä esiintyy yhdellä kymmenestä aikuisesta, naisilla kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä.

Naisten hormonikierto on tavallisimpia migreenin laukaisevia tekijöitä. Muita ovat stressi, valot, hajut, sään vaihtelut, nälkä, alkoholi ja erilaiset ruoka-­aineet.

Migreenikohtaus voidaan jakaa neljään osaan: ennakko-oireisiin, auraan, särkyvaiheeseen ja jälkioireisiin. Ennakko-oireita voivat olla mielialan vaihtelut, ajattelun, tarkkaavuuden, sanojen löytämisen ja muistiin palauttamisen vaikeudet sekä makeanhimo, väsyminen tai haukottelu. Oireet ilmestyvät jopa ­vuorokautta ennen kivun alkamista.

Auraoireita, kuten näkökenttään ­ilmestyviä sahalaitoja ja näkökenttäpuutoksia, on vain 10–15 prosentilla. Migreenikohtaus voi joskus ilmaantua pelkkänä auraoireena ilman sitä seuraavaa päänsärkyä.

Migreenikipu on tavallisesti toispuoleista, jyskyttävää, kohtalaista tai kovaa. Särkyvaihe voi kestää neljästä tunnista kolmeen vuorokauteen. Kipuun liittyy usein pahoinvointia tai oksentamista, suoliston toiminnan lamaantumista, ­hikoilua, palelua sekä verenpaineen ja pulssin muutoksia.

Jälkioireet ovat samankaltaisia kuin ennakko-oireet. Lisäksi pää voi tuntua aralta ja niska jäykältä.

Migreenidiagnoosi voidaan antaa, jos aurattomia kohtauksia on ollut viisi tai aurallisia kaksi. Kroonisesta migreenistä puhutaan, kun päänsärkyä on vähintään 15 päivänä kuukaudessa.

Lievä kohtaus voi mennä ohi levolla. Se voi helpottua myös lämpimässä suihkussa, rentoutumisharjoituksella tai muilla ei-lääkkeellisillä keinoilla. Usein tarvitaan kuitenkin särkylääkkeitä. Jos niiden teho ei riitä, voidaan käyttää migreenin täsmälääkkeitä. Niitä voidaan ottaa suun kautta, nenäsuihkeena tai pistoksena.

Jos migreeniä esiintyy kuukaudessa neljä kertaa tai useammin, harkitaan ­estolääkitystä. Tavoitteena on, että ajan mittaan kohtausten määrä tai kipu puolittuu. Migreeniä voidaan ehkäistä myös terveillä elintavoilla.

Lähteet: migreeni.org, Lääkärikirja Duodecim (2016).