Maustetyttöjen Kaisa Karjalainen: ”Kateellisena katson, kun muut artistit ovat suositumpia kuin me”
Jatka lausetta
Maustetyttöjen Kaisa Karjalainen: ”Kateellisena katson, kun muut artistit ovat suositumpia kuin me”
Maustetytöt-yhtyeen kosketinsoittaja Kaisa Karjalaiselle toisten yhtyeiden menestys on herkkä paikka, mutta kiitokset saavat hänet tunteelliseksi: ”Saatan joskus liikuttua ja itkeä vuolaastikin saatuani positiivista palautetta sanoituksistani”.

Minun olisi pitänyt syntyä tammikuussa 1994, mutta synnyin keskosena joulukuun alussa. Olin silti aivan normaalipainoinen vauva.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla laulajaksi. Lapsuuden muistokirjassani lukee, että ilmoitin tavoitteistani ollessani viisivuotias. Haaveilin toisaalta myös lääkärin ja eläintenhoitajan ammatista.

Teini-iässä ihailin erityisesti… hävettää myöntää, mutta Johnny Deppiä. En osaa sanoa, mikä hänessä vetosi, mutta nähtyäni Pirates of the Caribbeanin tunsin ihastuneeni ensimmäisen kerran.

Teini-iässä inhosin erityisesti kaloreita. En halua avata asiaa sen enempää, mutta sellainen on kaiketi aika ­tyypillistä monelle teini-ikäiselle.

Viimeksi nauroin makeasti, kun saimme valmiiksi uuden albumimme Maailman onnellisin kansa. Kun on ollut usean kuukauden ajan nysvännyt yhtä ja samaa asiaa, alkaa tilanne tuntua väkisinkin absurdilta.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun… saatan joskus liikuttua ja itkeä vuolaastikin saatuani positiivista palautetta sanoituksistani. Varsinkin silloin, kun sitä antavat läheiseni tai arvostamani henkilöt.

Vihaan sydämeni pohjasta epä­johdonmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi koronarajoitukset ärsyttivät tosi paljon. Niissä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Myös se ärsyttää, jos ­lautapeleissä keksitään kesken omia sääntöjä.

Kateellisena katson, kun muut artistit ovat suositumpia kuin me. Mielestäni on ihan tervettä tunnistaa omat negatiiviset tunteensa.

Join pääni täyteen kauan aikaa sitten. En oikeastaan osaa enää juoda. Puolikkaan viinipullon jälkeen väsyttää jo niin paljon, että on pakko mennä nukkumaan. Yritän kyllä kovasti, mutta ei siitä mitään tule.

Sukurasitteeni on paksut jalat. Äidiltä olen ne perinyt.

Hermoni menevät, kun saan kehitysideoita teksteistäni. Pyydän palautetta, mutta suutun, jos se ei ole ­pelkästään positiivista. Sitten syyttelen muita ja ryven itsesäälissä.

Minun jumalassani mukavinta on varmaankin se, että hän antaa minun olla rauhassa. Emme ole vielä tavanneet.

Maahanmuuttajille haluan sanoa, että Suomi on hieno maa, toivottavasti tykkäätte.

Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta puolet ihmisistä. En ole keksinyt muutakaan ratkaisua tähän ekokatastrofiin.

Jos olisin mies, olisi verhotangon asentaminen ollut eilen varmaankin helpompaa. Nyt pitää etsiä tapettia, että voin paikkailla ylimääräiset reiät seinästä.

Annoin viimeksi lahjan siskolleni Annalle jouluna. Kyseessä oli Peter von Baghin Kaurismäki-kirja Akin omistuskirjoituksella. Ei hän sitä mitenkään kommentoinut.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut kirjoittamaan hittejä. Maustetyttöjen eka single Tein kai lottorivini väärin pärjäsi ihan hyvin. Sen jälkeen on ollut yhtä alamäkeä.

4 kommenttia