Agraari-Suomessa paskalla oli hyvä kaiku. Se sai pellot kukoistamaan ja toi pöytiin maittavaa luomua. Sitten Suomi kaupungistui ja ulosteen hyvät puolet unohdettiin.

Nyt lääketiede on löytänyt sen yllättävällä tavalla: kakka oikein käytettynä on tehokas hoitomuoto ihmiselle. Suomeenkin on jo saatu asianmukaisia pankkeja ”sen ihtensä” säilömiseen.

Ulosteensiirto kuulostaa inhalta hoitomuodolta, mutta se on yllättävän tehokasta. Sen ideana on, että terveen luovuttajan suolistobakteerit siirtyvät vastaanottajalle ja tasapainottavat sekaisin olevan bakteerikannan.

Suomessa menetelmää on käytetty kymmenen vuotta kliinisenä hoitomuotona. Virallisesti sitä käytetään toistaiseksi vasta yhteen sairauteen, mutta sitä suuremmalla menestyksellä.

– Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama antibioottiripuli saadaan 95 prosentin varmuudella paranemaan, toteaa dosentti Perttu Arkkila HYKSin Vatsakeskuksesta.

Antibioottiripuli voi olla hengenvaarallinen tauti, varsinkin vanhuksille. Vuosittain siihen sairastuu Suomessa noin 5 000 ihmistä, joskin vain pieni osa toistuvasti. Ulosteensiirtohoitoa saa noin 150 ihmistä vuodessa.

– Todennäköisesti se kannattaisi tehdä useammille – eli sen sijaan, että annetaan 3–4 antibioottikuuria, tehtäisiin jo toisen kuurin jälkeen siirto. Potilaita, joihin toistuvat antibioottihoidot eivät ole tehonneet, on tällä menetelmällä pystytty pysyvästi parantamaan, Arkkila sanoo.

Antibioottiripuli on yleistynyt 2000-luvulla yhtä matkaa antibioottien käytön kanssa. Antibiooteille vastustuskykyisimmät bakteerit viihtyvät nimenomaan suolistossa.

Ulosteensiirtoja tehdään kaikissa yliopistosairaaloissa ja useimmissa keskussairaaloissa. Niin sanottuja ulostepankkeja on vain yksittäisissä sairaaloissa, koska sopivia luovuttajia on vaikea löytää.

Pankin idea on kerätä ulostetallennuksia terveiltä ja tarkastetuilta luovuttajilta. Ne käsitellään ja pakastetaan, minkä jälkeen niitä voidaan jakaa sairaaloille.

– Ulostepankilla on vakituiset luovuttajat, jotka on testattu hyvin tarkasti, ettei heillä ole tarttuvia sairauksia. Yleensä näissä sairaaloissa luovuttaja tuo tietyin väliajoin ulostetta, Arkkila sanoo.

Pankin ”tallelokerossa” ei ole mitään erityisen eksoottista.

– Siirre on 30 grammaa ulostetta, joka sekoitetaan liuokseen ja laitetaan tavalliseen pakastearkkuun. Näytteen säilytyksessä on tarkkaa, että lämpötila pysyy vakiona, miinus 20 asteessa.

Kaupallisia pankkeja, joita on muun muassa Yhdysvalloissa ja Hollannissa, Suomeen ei ole haluttu, vaan siirteitä toimitetaan tarvittaessa sairaalasta toiseen.

Ulosteensiirto tehdään tähystimen avulla ohutsuoleen suun kautta tai paksusuolen tähystyksen yhteydessä. Kapseleistakin on puhuttu, mutta niissä on vielä ongelmansa.

– Suun kautta annettuna ne voivat vaikuttaa koko suoliston alueella ja muuttaa jopa liikaa suoliston bakteerikantaa. Uloste pitäisi myös käsitellä niin, että se säilyisi kapselissa, ja tutkia, annetaanko sitä päivittäin vai isompi erä kerrallaan, Arkkila sanoo.

Aiemmin suosittiin lähiomaisten ulosteita, mutta siitä on luovuttu, osittain eettisistä syistä.

– Lähiomainen ei esimerkisi välttämättä ole kertonut mahdollisista tarttuvien sairauksien riskistä. Toisaalta tietyistä perinnöllisistä sairauksista ei oikein tiedetä, onko kyse ulosteen vai kehon sisältämästä perimästä, Arkkila sanoo.

Tieto karttuu koko ajan. Ulosteensiirrossa näet olemme maailman eturintamassa.

– Suomi oli maailman ensimmäisiä maita. joissa hoidon teho ja turvallisuus osoitettiin isommassa potilasjoukossa. Täällä on tehty paljon tähän asiaan liittyviä tutkimuksia ja oltu laatimassa kansainvälisiä hoitosuosituksia ulosteensiirron käytöstä, Arkkila sanoo.

Lähdetäänpä siis tutkimustiedon lähteille.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) näytepankissa on kansainvälisesti haluttua tavaraa: 17 vuotta vanhoja uloste- ja verinäytteitä, joista kuultuaan amerikkalainen huippulaboratorio ilmoitti analysoivansa ne ilmaiseksi. Siinä säästyi rapiat 13 miljoonaa euroa.

Sydän- ja verisuonitauteja 30 vuotta ja sittemmin suoliston mikrobiomia tutkinut professori emeritus Veikko Salomaa ei hämmästele amerikkalaisten innostusta.

Kansanterveyslaitos eli nykyinen THL keräsi harvinaisen FINRISKI-aineistonsa vuonna 2002. Se on maailman ehkä suurin ja perusteellisimmin tutkittu näytekanta: yli 7 000 uloste- ja verinäytettä, joiden luovuttajien terveydentilaa on seurattu yli 15 vuoden ajan.

– Seurantatutkimuksilla saadaan parasta epidemiologista tietoa, kun seurataan, miten myöhemmin sairastuneiden tulokset eroavat terveistä, Salomaa sanoo.

Salomaa välittääkin kiitoksensa kaikille luovuttaneille. Nyt näytteiden anti vihdoin alkaa realisoitua.

Perinteisesti suoliston bakteereita on tutkittu bakteeriviljelyllä tai mikroskoopilla. Viljelyissä kasvaa kuitenkin vain 10–15 prosenttia bakteereista.

Tarkempaa tietoa oli tarjolla näyteputkissa, mutta aluksi tuli tenkkapoo.

– Näytteet olivat yli kymmenen vuotta pakastimessa, koska ei ollut keinoja niiden tutkimiseen ennen kuin dna:n sekvensointi tuli toimivaksi käytännöksi, Salomaa toteaa.

Sekvensointi on analyysimenetelmä, joka kehittyi geenitutkimusprojekti Human Genomen myötä ja laajeni sitten ihmisgeeneistä bakteerien geenien tunnistamiseen.

– Käytännön toteutus on vaatinut enemmän insinööri- kuin lääketiedettä. Kun tekniikka kehittyi ja hinnat halpenivat, geenien sekvensointi ja siitä syntyvä tiedon prosessointi on tullut mahdolliseksi.

Suolisto on osoittautunut melkoiseksi aarreaitaksi. Pian sen salaisuuksista tiedetään enemmän, sillä THL on hiljan saanut Yhdysvalloista massiivisen määrän laboratoriodataa näytteistään.

– Mikrobiomin raakadata on suuruudeltaan seitsemän terabittiä. Sen siirtäminen tietoliikenneyhteyksiä pitkin Atlantin yli kesti viikon. Se on aivan toista kuin ladata jokin YouTube-video muutamassa sekunnissa, Salomaa naurahtaa.

Tuloksista Salomaa ei vielä tässä vaiheessa pysty puhumaan ”suurella rintaäänellä”, mutta jotakin maailmalta on jo opittu pienempää aineistoa tutkimalla.

– Tiedetään, että ihmisen suolen mikrobiomi liittyy esimerkiksi lihavuuteen, painonnousuun, ja sitä kautta diabetesriskiin. Monista muista taudeista keskustellaan, kuten sydän- ja verisuonitaudit, suolitaudit, haavainen paksusuolentulehdus ja paksusuolen syöpä, Salomaa sanoo.

Tämä avaa mielenkiintoisia ikkunoita ulosteensiirtojen potentiaalisiin työkenttiin.

– Hieman yllättävänä asiana puhutaan suoli–aivoakselista, jonka mukaan suolen bakteeristo olisi yhteydessä aivotoimintaan ja monenlaisiin neurologisiin tai psykiatrisiin sairauksiin. Lapsilla on tutkittu myös autismia.

Virallisesti käypää hoitoa on Suomessa toistaiseksi tarjolla vain clostridium difficile -bakteerin aiheuttamaan suolistoinfektioon.

– Se tulee yleensä muiden antibioottikuurien seurauksena: antibiootti tappaa suuren osan normaalia bakteerifloraa ja niin sanottu opportunistinen bakteeri pääsee villiintymään, ja siitä ei joissakin tapauksissa ole tahtonut päästä eroon millään. Hoito tehoaa varsin hyvin, kun suoleen siirretään normaalia, tervettä bakteeristoa tilalle.

Bakteereita ei kannata aliarvioida. Niitä on ihmisessä valtava määrä, sekä hyviä että huonoja.

– Kun katsot aamulla peiliin, näet siellä olennon, joka on 46-prosenttisesti ihminen. Se tarkoittaa, että soluista vajaa puolet on ihmisen soluja ja yli puolet erilaisia mikrobien soluja, Salomaa sanoo

Ihmisen geenejä meissä on noin 20 000, mutta mikrobien geenejä 2–20 miljoonaa ”ja ne tekevät yhtä ja toista meidän kropassa”.

– Terveessä suolistossa on sata triljoonaa mikrobia, noin 5 000 eri lajia, ja kaikkia ei vielä edes tunneta. Suolen bakteerien paino on suurin piirtein sama kuin aivojen, ei siis ihan mitätön massa.

Mikrobien tuottamat pienimolekyyliset aineenvaihduntatuotteet pääsevät suolen limakalvon läpi verenkiertoon ja saavat aikaan monenlaisia vaikutuksia.

Ajatuksena on mikrobiomiin vaikuttamalla löytää uusia ennaltaehkäisy- ja hoitokeinoja keskeisiin kansanterveysongelmiin.

Mikrobistoon vaikuttavien pillerienkin saapuminen markkinoille on vain ajan kysymys.

– Ulosteensiirtoa kapseleilla tutkitaan, mutta niiden täytyy jollakin konstilla päästä mahalaukun läpi, joka on sen verran hapan, että se tappaa suuren osan bakteereista matkalla, Salomaa sanoo.

Nykyihminen elää haastavassa ympäristössä. Saasteet, yksipuolinen ja vähäkuituinen ravinto, antibioottikuurit ja monet muut asiat rasittavat mikrobistoa ja tuhoavat hyviä bakteerilajeja. Ulosteensiirto voi palauttaa lajikirjoa.

– Meidän mikrobistomme on täysin erilainen kuin kuitupitoisempaa ravintoa käyttävillä Afrikan tai Aasian kansoilla. Niiden erot eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin ovat hyvin isoja.

Ihmisen mikrobiomia voi muuttaa muun muassa ruokavaliolla ja liikunnalla. Suolistotutkimuksen terveyssuositukset ovat melko perinteisiä – kuitupitoisia, hitaasti imeytyviä kasvispohjaisia hiilihydraatteja, kokojyväleipää, viljatuotteita, hedelmiä.

– Maailmalla on monenlaisia firmoja, jotka näytteistä selvittävät määrätyt bakteerit ja antavat sitten ruokavalio- ja elämänohjeita. Se on vähän kyseenalaista bisnestä  toistaiseksi, Salomaa arvioi.

Mikrobiomin ympärillä on Salomaan mielestä nyt ylimääräistäkin hypetystä, mutta paljon uusia hoitokeinoja ja lääkekohteita mitä todennäköisimmin löytyy.

– Muutamat kansantaudit ja tietysti suolistotaudit ovat selvä kohde, mutta onko mikrobiomilla jotakin vaikutusta päähän ja psyykeen, sen taivas tietää. Se on kuuma aihe, Salomaa sanoo.

Vuosia on jo tiedetty, että hoikkien suolistobakteeristo on monipuolisempi kuin ylipainoisilla. Lihavuutta voisi siis ainakin teoriassa hoitaa ulosteensiirrolla.

– Eläinkokeista tiedetään, että kun bakteerittomissa oloissa kasvatettuihin hiiriin on siirretty lihavan ihmisen ulostetta, niistäkin tulee lihavia. Kuvittelisin, että lihavuuden ja kakkostyypin diabeteksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä tilannetta pystytään parantamaan.

Myös masentuneen ihmisen suolistomikrobien tiedetään vaikuttavan keskushermostoon.

– On villimpiäkin visioita, että wc-pönttöön tai peiliin asennetut anturit raportoivat ja antavat ohjeita päivän ruokavaliosta. Siinä mennään jo science fictionin puolelle, mutta toisaalta monet villeinä pidetyt asiat ovat toteutuneet, kuten kännykkä, Salomaa naurahtaa.