Tinkimätön taiteilija, monella saralla lahjakas Herra Ylppö ei pelkää epäonnistumista. Huonoista elintavoista kärsinyt, nestehukan ja vatsakatarrin selättänyt taiteilija muistaa nykyään jopa juoda vettä. Seesteisyyttä ja naurua elämään on tuonut myös vuosi sitten syntynyt ­kuopus.

Tosi huonot elintavat, kärsin vatsakatarrista ja tosi huonot on välillä ollut ohjelman jälkeenkin. Tietoisuus kasvoi, joten ymmärrän, ettei kaikkea ole pakko tehdä väärin.

Ongelmani ei ollut pelkästään se, että olisin syönyt huonosti, vaan että en syönyt lainkaan. Saatoin pärjätä aamukahvilla iltaseiskaan asti, joskus join limsaa. Se alkoi hajottaa vatsaani.

Myös veden juominen oli unohtunut vuosien varrella täysin ja kärsin nestehukasta. Nyt yritän olla päästämättä nälkää jättimäiseksi, koska muuten sitä kävelee ensimmäiseen ravintolaan ja ottaa täyttävän, rasvaisen safkan. Siinä taistelee ­biologiaa, ei mielihalua tai tahdonvoimaa vastaan.

Palautuminen kaikesta on hitaampaa, mutta kävin hiljattain verikokeessa ja olen iloinen siitä, että arvoni ovat hyvät.

En juuri juokse enkä urheile, mutta tykkään tehdä pitkiä metsä­lenkkejä. Jos alan tuntea itseni huonovointiseksi ja ahdistuneeksi, ymmärrän, että liikunta ja ruokavalio ovat menneet retuperälle. Silloin muistutan itseäni menemään metsään. Tässä iässä tärkeintä minulle on tärkeää olla luotettava perheenisä.

Taiteen saralla mitään ei ole jäänyt piippuun. Teen aika paljon kuvataidetta ja kaikki teokseni menevät ­kaupaksi. Olen kuvataiteilija, mutta aiemmin musiikki vei kaiken aikani. Nyt olen palannut kuvataiteeseen, lisäksi viimeistelen kokopitkää elokuvaa. Kirjoitan myös kirjaa, että en voi valittaa. Taiteilijana siinä on täyskäsi. Tanssia en osaa!

Pidän hetkistä, joissa ollaan epävirallisuuden äärellä ja olen aina ollut luonteeltani boheemi. Olen autismikirjoon kuuluva ihminen, joten alkoholi helpottaa sosiaalisia tilanteita aika paljon.

En ole ihminen, joka liputtaisi abso­lutismin puolesta. Se sopii jollekin, mutta jos menen vaikka tuottajan kanssa saunomaan, tykkään ottaa pari bisseä. En ­tarkoita humalan juomista, vaan sitä ­tunnetta, kun avaa ensimmäisen bissen.

Se vaikuttaa suomalaiseen mieheen niin, että ilmapiiri muuttuu välittömästi epäviralliseksi. On eri asia, jos maataan kolme päivää darrassa, kun alkoholi alkaa haitata arkea tai terveyttä. Olen perheellinen ihminen, joten ihan edesvastuutonta, boheemia elämää en voi edes elää.

Projekti sai alkunsa vitutuksesta. Oli pari rumaa esinettä ja ne ärsyttivät minua. Junttien asioiden diggailu otti päähän.

Miksi Suomessa on muka jotenkin epärehellistä diggailla syvällistä taidetta? On oltava kansanmies ja diggailtava turhapuroja, muuten leimataan joksikin keikariksi tai elitistiksi.

Pahimmillaan se on sitä, ettei edes uskota, jos sanoo diggailevansa unkarilaista taide-elokuvaa, ikään kuin sellaista katsoisi vain, jotta voi olla jotenkin muiden yläpuolella. Mutta kun mä diggaan oikeasti niitä leffoja. En luokkakokouksia. Sitten menin kapakkaan, jossa eräs ihminen valitti, miten hän ei yhtään pidä omasta nimestään. Itsehän olen vaihtanut omani, joten neuvoin häntäkin vaihtamaan.

Niinpä päätin kirjoittaa dogmit, joiden mukaan kannattaisi elää. Kirjoitin kaikki ohjeet noin ­kolmessa päivässä ja pidin niitä pitkään puhelimessa, ennen kuin aloin julkaista niitä.

Jo ensimmäinen ohje sai somessa järjettömän suosion, joten päätin vain antaa mennä. En ole ennenkään pelännyt ­taiteessa mitään. Lopulta ohjeista kasvoi ilmiö, joten nyt koostan niistä tyylikästä coffee table -kirjaa.

Seison jokaisen takana, mutta ­myönnän, että en ole onnistunut itsekään jokaista noudattamaan. Epäonnistun ­jatkuvasti muun muassa ota kestokassi kauppaan -ohjeessa.

Vauvan kanssa oleminen on hauskaa, nauran koko ajan! Hän aiheuttaa täysin hallitsemattomia naurukohtauksia, en ole ikinä nauranut näin paljon.

Vauvan ilo tarttuu ja vaikuttaa minuun henkisesti tosi voimakkaasti positiivisesti. Minulle lastenhoito ei ole hirveän vaikeaa, sillä olen lopulta varmaan enemmän kotona kuin päivätöissä käyvä ihminen, keikkareissut poislukien.

Onneksi minulla on hyvä puoliso, joka ymmärtää ammattini haasteet.

Taiteilijuuden hyvä puoli on se, että voi valita omat työaikansa. Jos lapsi sairastuu, voin mennä toiste maalaamaan.

Lapsiperhearki ei muuta rock’n’roll -tyyppiä vässykäksi. Päinvastoin, saan energiaa lapsista. Heissä on hyvä fiilis. Olen myös iloinen, että vanhemmat ­lapseni tykkäävät tulokkaasta.

Olen järjettömän intohimoinen ja ­fanaattinen F1-fani.

Se on monella tasolla täysin älytön laji, mutta jostakin syystä se kiehtoo minua. Sehän on kuin Kauniit ja rohkeat: kaikki draaman ainekset ovat hirveän voimakkaasti läsnä, mutta totta ja paljon parempi!