Olen lurautellut pienestä pitäen aina menemään milloin missäkin juhlissa, mutta vasta aikuisena havahduin, että sen ympärille voisi rakentaa ammatin.

Vuonna 2005 perustimme duon ystäväni Jussi Tervaniemen kanssa ja sillä olemme keikkailleet jo 17 vuoden ajan eli paljon kauan ennen näyttelemistä tai teatteria. Kaikki lähti tästä duosta, laulaminen on poikinut elokuvat ja muut. Laulamme kaikenlaisia covereita espanjankielisistä suomalaisiin ja ruotsalaisiin klassikoihin. Olemme läsnäolevia ja otamme yleisöön kontaktia. On myös tahallista ja tahatonta tilannehuumoria.

Iloitsen siitä, että olen päässyt tekemään monenlaisia asioita, joissa minulla on annettavaa. Voice oli osaltani lyhyt mutta hieno kokemus. Oli hyvä saada sekin kortti nähtyä. Jouduin ennen ­ohjelmaa vakavaan auto-onnettomuuteen ja se pisti miettimään, miksi täällä ollaan. Siksi päätin osallistua Voiceen.

Olin nuorempana Backstreet Boys -fani, jossain vaiheessa diggailin myös Westlifea. Jotkut biisit lähtevät vieläkin ulkoa. Tanssitaitoni jääköön yleisön yllätykseksi. Sen verran voin sanoa, että tanssimukiin ei sylkäistä. Voi olla, kun ikää on jo nelkytplus, että jotain ratkaisuja joutuu soveltamaan. Emme plagioi ketään, vaan otamme vaikutteita niin poikabändeistä kuin Il Divosta. Vaatetuksellisesti yritämme olla oikean hengen mukaisia, mutta tässä iässä jo tiedetään, kuka on prinssi ja kuka kilvenkantaja.

Treenasin Bull Mentulan tiimiin kuuluvan valmentajan avulla, mutta en missään nimessä kovaa Iina Kuustoseen verrattuna. Kävin salilla monta kuukautta ja söin kuten entinen kehonrakentaja.

Taustastani oli se hyöty, ettei kuntoilun ja kuntosalin maaperä ollut täysin vieras. En ole unelmoija tai haaveilija, mutta ­yhtäkkiä vain huomasin seisovani ensi-­illassa Iinan kanssa. Kivojen tyyppien kanssa on ihanaa tehdä töitä, mutta sitten menen kotiin.

Meillä kaikilla on suhde ­ruokaan, liikuntaan myös. Yleensä se näkyy kuvasta, mikä kenenkin suhde ­niihin on. Elämäni on yhtä ”olet mitä syöt” -taistelua. Mutta olen puhunut paljon ruoasta ja painosta, joten en jaksa siitä hirveästi julkisesti puhua. Jokainen painon kanssa kamppaileva ymmärtää, että se on kipeä asia. Siksi pitää olla jokaisen oma valinta, haluaako siitä puhua vai ei.

Haluan yrittää olla välittämättä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Teen työkseni mitä teen ja toiset tykkää, toiset ei. Jotka eivät tykkää, voivat kääntää kanavaa. Maailma on nykyään siitä ihmeellinen, että se ei enää riitä vaan se pitää mennä huutamaan kanavan sivuille.

Suojelen itseäni sillä tavalla, että en etsi tai googlaa mitään. Hyvät palautteet kantautuvat kyllä korviini, huonot myös, ja ne ovat ihmisten mielipiteitä. On tavoiteltava tila päästä sille puolelle, ettei anna niiden määrittää, mutta se on vaikeaa.

Tällä alalla on jatkuvasti suurennuslasin alla. Niin kauan kun työ määrittää sinua, ollaan väärillä vesillä. Ykköseksi pitäisi saada elämä ja arki. Vasta sitten työ. Silloin on hyvät peruspilarit kasassa. Jos vain aina menee sen mukaan, miten onnistuu töissä, vastassa on hirveä kujanjuoksu. Siinä odottaa vain väistämätön epäonnistuminen, sillä kukaan ei vuole koko ajan timanttia.

Yritän huolehtia jaksamisestani harjoittelemalla kalenterin käyttöä – voisin olla siinä parempikin. Vapaapäivinä yritän olla sopimatta menoja, edes elokuvatreffejä tai parturia. Pyrin pitämään omalomapäiviä. Silloin ollaan vain ja ihmetellään, katsotaan miltä elämä tuntuu.

Olen hetkessä leijailija ja kun on osoitettu ovea, että haluatko kävellä tästä sisään, olen halunnut käydä kurkkaamassa. Yleensä se on ollut hyvä ratkaisu. Joskus kun kävelee ovesta sisään, se osuu naamaan, mutta jos ei uskalla edes kävellä, mitään ei tapahdu.

Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, olen ekstrovertti. Nuorena olen ollut paperitehtaassa sekä hostellissa töissä. Ehkä minua on aina kannatellut uteliaisuus elämää ja ihmisiä kohtaan. Myös kotiväen tuki on ollut korvaamatonta.

Ei minullakaan aina kaikki ole mennyt putkeen. Mutta sitten vain voi todeta, että: ”Tämmöistä tää ny o välillä. Ei muuta ku kotio ja sauna päälle.” Optimismini on kai tullut äidin ja isän perintönä.

Iltakukkuminen. Menen huonosti ajoissa nukkumaan, pelaan padilla biljardia tai frisbeegolfia puolille öin. No, joskus saattaa mennä kahteen tai kolmeenkin.