Liikahikoilua on kahta muotoa: primaaria ja sekundaarista eli ensi- ja toissijaista. Primaarinen liikahikoilu johtuu autonomisen hermoston säätelyhäiriöstä. Se saa aikaan lisääntyneen hien erityksen pienten hikirauhasten kautta. Sekundaarisen liikahikoilun taustalla voi olla erilaisia sairauksia tai lääkityksiä. Esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta tai naisilla vaihdevuodet voivat oirehtia liikahikoiluna.

Pieniä hikirauhasia on eniten kainaloissa, kämmenissä ja jalkapohjissa. Nämä ovatkin tyypillisesti oireilevat alueet. Pahimmillaan kainaloiden liikahikoilu kastelee paidan ja joskus jopa päällystakin. Jalkojen liikahikoilu taas kastelee sukat ja kengät. Käsistä liikahikoilu tekee nihkeät ja kosteat. Tavallisesti hikoilu on symmetristä eli molemmat kainalot, jalkapohjat ja kämmenet ovat hikiset. Joillakin hikoilua on vain yhdellä alueella, osalla usealla. Jos myös pää, kasvot ja ylävartalo hikoavat, kyse on yleistyneestä primaarista liikahikoilusta.

Primaari liikahikoilu alkaa usein murrosiän kynnyksellä ja jatkuu pitkälle aikuisuuteen. Diagnoosi on noin viidellä prosentilla väestöstä, mutta todennäköisesti määrä on suurempi, koska kaikki eivät ole hakeutuneet hoitoon. Kynnys mennä lääkäriin on monesti korkea, koska moni häpeää hikoilua. Jotkut myös pelkäävät, että vaivaa vähätellään.

Tosiasiassa primaari liikahikoilu on kaikkea muuta kuin vähäpätöinen ongelma. Se heikentää suuresti elämänlaatua. Jos hikoilu on kovaa, vaatteet voi joutua vaihtamaan kesken päivän. Tämä vaatii ennakointia ja vaihtovaatteiden kantamista mukana. Kämmenet voivat olla niin märät, että esimerkiksi kätteleminen, paperien käsitteleminen, tietokoneen näppäimistön käyttö tai soittimien soittaminen voi olla jopa mahdotonta.

Lisäksi liikahikoilu voi aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten ihon hautumista ja siihen liittyviä bakteeri- tai sieni-infektioita. Se saattaa myös altistaa pitkäkestoiselle psyykkiselle kuormitukselle, kuten ahdistukselle ja masennukselle. Sosiaaliset tilanteet ja jännittäminen usein pahentavat hikoilua. Seurauksena hikoilija voi alkaa vältellä sosiaalisia rientoja ja eristäytyä muista.

Lievään liikahikoiluun kannattaa kokeilla antiperspirantteja. Ne ovat tehokkaampia kuin deodorantit. Antiperspiranttien sisältämät alumiinisuolat tukkivat hikirauhasten tiehyen, jolloin hiki imeytyy takaisin elimistöön. Antiperspirantteja voidaan käyttää kainaloihin, jalkapohjiin tai kämmenien alueelle. Saatavilla on suihkeita ja voiteita.

Mikäli antiperspiranteista ei ole hyötyä tai ne ärsyttävät ihoa, on syytä mennä lääkäriin. Mitä pikemmin haet apua, sitä todennäköisemmin säästyt liikahikoilun pitkäaikaishaitoilta.

Kainaloiden primaaria liikahikoilua voidaan hoitaa glykopyrroniumia sisältävällä voiteella. Sitä laitetaan kainaloihin kuukauden ajan päivittäin, minkä jälkeen siirrytään ylläpitohoitoon. Se tarkoittaa yleensä voiteen käyttöä parina päivänä viikossa. Tutkimustulosten perusteella voiteesta näyttäisi saavan hyvän avun.

Kämmenten ja jalkapohjien liikahikoilussa voidaan käyttää iontoforeesilaitetta, jolla niihin johdetaan heikkoa sähkövirtaa. Laitteen voi saada lainaksi ihopoliklinikalta muutamaksi kuukaudeksi, minkä jälkeen sen voi halutessaan hankkia itselleen. Hinta on noin 600 euroa.

Pitkäkestoisimmat tulokset kainaloiden ja kämmenten liikahikoilun hoidossa on saavutettu botuliinipistoksilla. Ensimmäisen hoidon voi saada sairaalan ihotautipoliklinikalla, ja sen jälkeen hoito lääkeaineineen maksaa yksityislääkärissä noin 400 euroa. Osalle riittää yksi hoito vuodessa, osa tarvitsee kaksi. Hoidosta saa Kela-korvauksen ja sairaskuluvakuutukset yleensä korvaavat sen.

Yleistynyttä liikahikoilua hoidetaan lääkkeellä, joka vaikuttaa hikirauhasten toimintaan. Mielialaoireissa apua kannattaa hakea esimerkiksi koulu- tai työterveyspsykologilta tai mielenterveystoimistosta.

Liikunta on suositeltavaa, vaikka se lisää hikoilua – ja siksi liikahikoilusta kärsivä voi vältellä sitä. Jumppapaikoilla hikoileminen kuuluu kuitenkin asiaan, eikä siihen ei kiinnitetä huomiota. Liikkeelle kannattaa lähteä pelkästään siksi, että liikunta piristää mielialaa.

Lisäksi liikunta tukee painonhallintaa. Se on tärkeää, koska ylipaino voi pahentaa liikahikoilua.

Ikääntyessä primaari liikahikoilu usein helpottuu, kun autonomisen hermoston toiminta rauhoittuu. Myös sietokyky kasvaa: kolmekymppisenä poikkeavan runsas hikoilu ei välttämättä tunnu yhtä katastrofaaliselta kuin herkässä murrosiässä.

Asiantuntija LT, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Erika Wikström, Mehiläinen, Pihlajalinna, Ihoterveys Oulu