Haukiputaalaisen omakotitalon portailla seisoo tyylikäs nainen korkokengissä ja kauniissa nutturakampauksessa. Hänellä on iloiset silmät, ja hän puhua pulputtaa lähes tauotta.

Kumpulan Maija on elellyt Haukiputaalla lähes 30 vuotta. Sitä ennen hän asui Paltamossa ja opetti siellä käsitöitä koulussa sekä kansalais­opistossa.

– Kasvoin kolmetoistalapsisen perheen toiseksi vanhimpana Hyrynsalmella. Opin pienestä pitäen niin lypsy- kuin heinätyötkin. Käsitöistä pidin eniten ja opin ompelemaan jo neljävuotiaana. En tiedä, mistä sen taidon perin, sillä äitini ei tehnyt käsitöitä lainkaan, Maija kertoo.

Vuonna 1984 hän lopetti palkkatyöt ja perusti vaate­ateljeen, jossa ompeli itse suunnittelemiaan vaatteita. Kun Maija jäi leskeksi kahden lapsen äitinä, hän muutti Haukiputaan keskustaan. Nykyisin myös hänen yrityksensä Maijan Putik sijaitsee kodin pihapiirissä. Maija on ommellut monta asua myös Linnan juhliin.

– Vaatteiden suunnittelu ja tekeminen on niin ihanaa! En itsekään tiedä, miten mielikuvitusta riittää aina vain uusien asujen suunnitteluun.

Maijan puoliso Erkki Kumpula, 70, on kattanut keskustelun aikana kahvipöytää. Pari tapasi vuonna 1993 Kajaanissa hotelli Kajanuksen naistentansseissa.

– Mieheni kuolemasta oli tuolloin kulunut reilu vuosi. Erkki oli katsellut minua koko illan ja odottanut, että haen häntä tanssimaan. Kun en hakenut, hän haki minua itse toiseksi viimeiseen tanssiin. Siitä se alkoi.

Maija on aina pitänyt hyvää huolta itsestään, kävellyt paljon ja tehnyt kehonhuoltoa. Hoikka nainen on pysynyt samassa painossa koko aikuisikänsä.

– Olin 46-vuotias, kun eräs tuttava pyysi mukaan Naisten kympille. Juoksin sen aivan kylmiltään ja tulin kolmantena maaliin. Aikaa meni 42 minuuttia, Maija muistelee.

Erkki oli ollut nuorena aktiivihiihtäjä ja toiminut Haukiputaan Veikot -urheiluseuran puheenjohtajana. Hän ihmetteli vaimon hyvää juoksuaikaa.

– Meni kuitenkin kymmenisen vuotta, ennen kuin aloin lenkkeillä Erkin kanssa. Päätin, että juoksen elämäni ensimmäisen maratonin.

Maija oli 58-vuotias, kun hän juoksi toukokuussa 2005 puolimaratonin, noin 21 kilometriä. Hän oli harjoitellut kaksi kuukautta, ja matka taittui alle kahdessa tunnissa. Silloin hän innostui.

– Juokseminen on niin hienoa. Kun lapsena juoksin sisarusten kanssa, välillä tuntui, etteivät jalat käy maassa. Nyt sain saman tunteen uudestaan.

Erkki osallistuu aktiivisesti vaimonsa harjoitteluun ja yrittää estää Maijaa vetämästä itseään liian piippuun. Maija sanookin, ettei Erkki oikeastaan ole hänen valmentajansa, vaan jarrumies.

– Voitin aikuisurheilijoiden Suomen mestaruuden kuusikymppisenä, kun osallistuin SM-ratajuoksukisoihin ensi kertaa. Sen jälkeen olen käynyt kilpailuissa joka vuosi. Matkani ovat 100, 200, 400 ja 800 metriä. Mielimatkani on 400 metriä, jolla olen juossut puoli sekuntia vaille 75-vuotiaiden maailmanennätyksen. Onnistun kyllä sen vielä rikkomaan!

Maija osallistui aikuisurheilijoiden MM-kisoihin ensimmäisen kerran Brasilian Porto Alegrossa vuonna 2013. Hän voitti siellä kaksi kultamitalia. Viime kesänä hän sai Tampereen MM-kisoissa kuusi mitalia, kaksi kultaista ja neljä hopeista. Maija kuuluu Oulun Pyrintöön ja käy seuran treeneissä, jossa toiseksi vanhin juoksija on 45-vuotias, kaikki muut alle kolmekymppisiä.

Maistelemme emännän tekemää piirakkaa ja pullaa. Maija leipoo kaiken itse.

– Emme osta leipää, sillä pyöräytän joka viikko 80 pikkurieskaa. Rieskan päällä pitää olla paksusti oikeaa voita. Kevyttuotteita emme käytä.

Pariskunta ei syö mitään lisäravinteita. Kummallakaan ei ole lääkityksiä eikä kodista löydy edes särkylääkkeitä.

– Kun ei niitä ole laatikossa, niitä ei myöskään tarvitse. En ole koskaan sairas enkä pelkää sairauksia. Jos niitä alkaa miettiä, sittenhän ne iskevät!

Pariskunta hakee vitamiinit metsästä. Viime kesänä Maija ja Erkki keräsivät sata litraa mustikoita. Pakastimessa on myös puolukoita ja tyrniä.

Maijan energia ja hyvä tuuli tarttuvat. Mistä kaikki elinvoima tulee?

– Juoksusta, vaatteista ja perheestä. Saan iloa myös kodin sisustamisesta ja pihamme suunnittelusta.

Maijan unirytmi on melko poikkeuksellinen.

– Olen aina nukkunut hyvin vähän, muutaman tunnin kerrallaan. Saatan herätä aamuyöllä hyvin varhain ja venytellä, tehdä lihashuoltoa ja ehkä lukea jotakin. Sen jälkeen minulla alkaa ”toinen yö”, eli nukun vielä uudestaan jonkin aikaa, hän kertoo.

Maijalla on paljon hyviä ystäviä. He pistäytyvät usein piha-ateljeessa juttelemassa. Joku tunnustikin vastikään, että hän tuli hakemaan Maijan seurasta energiaa.

– Rentoudun parhaiten, kun on neule kädessä ja istun sohvalla katsomassa sisustus- tai puutarhaohjelmaa. Seuraan paljon myös urheilua.

Maijan elämässä on ollut myös vastoinkäymisiä. Kun hänen ensimmäinen puolisonsa kuoli, lapset olivat nuoria aikuisia, 18- ja 20-vuotiaita.

– Onneksi olivat, sillä Paltamossa kukaan ei tullut kysymään, miten pärjäämme. Olimme hyvinvoivan ja menestyvän perheen maineessa, ja joku ehkä saattoi olla jopa vahingoniloinen. Päätin, että selviämme.

Hän kertoo suhtautuvansa vastoinkäymisiin nykyisin niin, että miettii hetken asiaa, mutta hakee sitten hyvää oloa jostakin tekemisestä, kuten lenkkeilystä tai kodin sisustamisesta.

– Media on täynnä ohjeita elämänhallintaan. Mielestäni näitä opastuksia ja ohjaajia on liikaa. Usein riittää, että kuuntelee omaa sisintään.

Hänen it-alalla työskentelevä tyttärensä Katariina on asunut jo 20 vuotta Dallasissa Yhdysvalloissa. Poika Mirko on insinööri ja asuu Oulussa. Mirkolla on yksi poika, Katariinalla kaksi.

Kun valokuvaaja haluaa ottaa vielä muutaman treenikuvan Maijasta, tämä vaihtaa asua. Poissa ovat hieno nuttura ja korkokengät. Tilalle tulee tyttömäinen poninhäntäpää urheiluasussaan.

– Aion juosta vielä satavuotiaana. Juoksemisessa kiehtoo ihana olo, joka siitä tulee. Kilpaillessa tunnen myös tietynlaista esiintymisen iloa: katsokaapa vaan, miten minä juoksen!