Jokainen makeanhimosta kärsivä tietää, kuinka vaikea sokerista on päästä eroon. Hallitsematon syöminen onkin usein merkki ruoka-aineriippuvuudesta. Mutta voiko sokerikoukkua verrata päihderiippuvuuteen? Asiasta kiistellään, mutta Avominne-klinikalla ruoka-aineriippuvaisten tukiryhmiä vetävän kouluttaja Marja Kanun mielestä vastaus on kyllä. Hän soveltaa sokeriin päihderiippuvuuden hoidossa käytettyä määritelmää:

”Kyse on riippuvuudesta, kun syömme tai käytämme jotain ainetta siitä huolimatta, että tiedämme, että sen haitat ovat ilmeiset.”

Ja terveellisestä ravinnostahan meillä on tietoa vaikka kuinka. Siitä huolimatta sokerin, rasvan ja vehnäjauhon yhdistelmää on monen vaikea vastustaa.

”Ruoka-aineista sokeri, sokerinkaltaiset aineet ja viljatuotteet ovat yleisimpiä koukuttajia.”

Riippuvuus ruoka-aineisiin ei synny yhtä nopeasti kuin päihteisiin, vaan se on usein vuosia kestävä prosessi. Opimme jo lapsena tiettyihin makuihin ja haemme ruuasta elämyksiä.

”Ongelma syntyy, jos syömistä ei pysty lopettamaan. Kontrollin menettäminen aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Sokeririippuvaisia yhdistääkin tyytymättömyys itseen. He kokevat itsensä kelvottomiksi.”

Äiti ryövää lasten karkkikätköjä

Ruoka-aineriippuvuus ei välttämättä tarkoita ylipainoa.

”Sokerikoukussa oleva saattaa kompensoida syömistään jollain tavoin, esimerkiksi urheilemalla pakkomielteen lailla.”

Riippuvuuden puolesta puhuu myös, jos salailee syömistään.

”Muuten rationaalisesti toimiva perheenäiti saattaa löytää itsensä ryöväämästä lasten karkkikätköjä.”

Riippuvuuden merkki on myös, jos jättää sokerin pois ja tuntee vieroitusoireita, päänsärkyä tai pahoinvointia.

”Onneksi sokerista luopuminen alkaa nopeasti palkita aiempaa virkeämpänä olona.”

Paras tapa päästä sokerikoukusta on luopua riippuvuutta aiheuttavista ruoka-aineista kokonaan.

”Sokerin kohtuukäyttö ei ole kaikille mahdollista, mutta onhan muitakin tapoja herkutella”, Kanu sanoo.

Avominne-klinikan maksuttomat luennot ruoka-aineriippuvuudesta: www.avominne.fi