Olemme hyviä valittamaan, mutta nihkeitä kiittämään. Erityisesti suomalaista terveydenhuoltoa muistamme moittia päivästä toiseen. Aloin pohtia, mitä kaikkea itse olen hyvinvointivaltioltamme viime aikoina saanut. Kolmetoista vuotta sitten minulta hoidettiin rintasyöpä niin hyvin, että olen edelleen oireeton. Maksoin kymmenientuhansien arvoisesta hoidosta alle tuhat euroa. Nyt olen menossa sairaalaan näyttämään otsaani ilmaantunutta, onneksi vaarattoman oloista pahkuraa, joka varmaan kuitenkin poistetaan varmuuden vuoksi.

Käyn joka toinen vuosi mammografiassa enkä vilauta siellä muita kortteja kuin Kelan myöntämää. Aikaa varatessani huomasin muuten ilokseni, että rintasyövän seulonta, tuo joka naisen paras henkivakuutus, on notkahduksen jälkeen noussut taas suureen suosioon.

Vähän aikaa sitten postilaatikosta löytyi yllätys: kakkatestinäytesetti. Ymmärsin päässeeni ikäni puolesta mukaan myös suolistosyövän seulontaan. Näytteen ottaminen oli vaivaannuttavaa, mutta helposti se silti onnistui. Ja sitten vain näyteputkilo palautuskuoreen ja kuori postiin.

Olen käynyt kahdesti virallisessa koronavirustestissä. Sielläkään ei maksua pyydelty. Eikä rokotuspisteillä, joissa olen vieraillut jo neljästi.

Lisäksi olen seurannut iäkkäiden vanhempieni tilannetta. Isän sairauskohtauksen hoito ja kuntoutus sujuivat ongelmitta, ja nyt heillä käy joka aamu hoitaja jumppauttamassa ja katsomassa, että lääkkeet on otettu ja kaikki muutenkin kohdallaan. Tästä kaikesta on todellakin syytä kiittää.