Siinä missä muiden alkoholinkulutus vähenee, eläkeläisillä tilanne on toinen.

– Ikäihmisten päihdekäyttö on ollut kasvussa 1980-luvulta lähtien, ja trendi jatkuu yhä, vahvistaa ylilääkäri Markus Partanen A-klinikalta. Tuorein Näin Suomi juo -tutkimus julkaistiin syksyllä 2018.

Alkoholia käyttävien 65–84-vuotiaiden naisten määrä on kasvanut parissakymmenessä vuodessa 38 prosentista 62 prosenttiin. Mieskäyttäjien osuus on samanaikaisesti vaihdellut 70–80 prosenttiin. Sukupuolten väliset erot ovat siis kaventuneet merkittävästi.

Vaikka työikäiset kuluttavat edelleen suurimman osan alkoholista, heidän kulutuksensa on vähenemään päin. Eläkeikäisillä samanlaista trendiä ei näy, päinvastoin. Tutkijat puhuvatkin jo yleisesti ”märistä senioreista”.

– Ilmiö ei ole varsinaisesti yllätys, sillä alkoholinkäyttö on koko ajan lisääntynyt ja vapautunut 1960–70-luvuilla aikuistuneiden suurten ikäluokkien elämässä, THL:n tutkija Christoffer Tigerstedt sanoo.

Alkoholinkulutus on myös arkipäiväistynyt ja kuuluu yhä useamman seniori-ikäisen jokapäiväiseen elämään.

– Senioreilla ei näy yhtä selvää eroa arjen ja viikonlopun välillä: kun työ ei säätele ajankäyttöä, se ei säätele myöskään juomista yhtä selvästi kuin työssäkäyvillä. Tissuttelu on monen eläkeläisen arkea, ja osa heistä juo rankastikin, Tigerstedt sanoo.

Muilla ikäluokilla alkoholia kuluu enemmän juhlien ja viikonloppujen aikana, mutta eläkeikäisillä kulutus jakaantuu tasaisemmin viikon kaikille päiville. Edes miesten humalajuominen ei osu selvästi viikonloppuihin.

Naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt selvästi. Mummit, mummut ja isoäidit ovat yhä useammin hiprakassa ja osa myös vahvassa humalassa.

Eläkeläismiehet juovat useammin ja kerralla enemmän kuin naiset, mutta seniori-ikäisten naisten juominen lisääntyy nopeammin. Käyrä on jyrkkä, mikä johtuu osin matalasta lähtötasosta. Aiemmin vanhemmat naiset olivat usein täysin raittiita. Nyt kulutus on ikään kuin tasa-arvoistunut eikä naisten alkoholinkäyttöä paheksuta samoin kuin ennen.

Ilmiö on sen verran uusi, että se herättää hämmennystä jopa terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisissa. Naisten juomista ei välttämättä tunnisteta edes silloin, kun haittoihin pitäisi havahtua. Vanhojen naisten juominen on edelleen tabu: herttaisen mummon ei kuuluisi haista viinalle. Siksi myös naisten itsensä on vaikeampi myöntää, että alkoholista on tullut ongelma.

Koti-illat ovat kosteita, sillä suomalaisten alkoholinkäyttö keskittyy yhä enemmän kotiin. Tavallisinta maisteluseuraa on oma puoliso. Huomattava osa, 29 prosenttia, ikämiesten alkoholinkäytöstä on yksin juomista.

Naisten juominen on sosiaalisempaa: viinilasillinen ystävättären kanssa on tyypillinen tilanne eläkeikäisen naisen alkoholinkäytölle. Tilastojen perusteella alkoholinkäyttötilanteiden lukumäärä on naisilla lisääntynyt selvästi.

Tutkimustulokset kertovat, että 50–69-vuotiailla naisilla sekä pienten että suurten annosmäärien kulutus on moninkertaistunut 1980-luvun puolivälistä lähtien. Miehillä muutos on selvästi pienempi.

Vuonna 1993 alkoholia käytti 65–84-vuotiaista naisista vähintään viikoittain vain 8 prosenttia, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin määrä on jo 24 prosenttia. Vaikka tällainen alkoholinkäyttö voi kuulostaa harmittomalta ja eurooppalaistyyliseltä, osalla naisista kulutus ei jää suinkaan yhteen viinilasilliseen.

– Ongelmaa ei vielä kunnolla tunnisteta. Ikäihmisiltä ei aina osata tai kehdata kysyä oikeita kysymyksiä. Kun mummoa huimaa, pitäisi muistaa myös alkoholi mahdollisena syynä, Markus Partanen sanoo.

Tutkijoilla on perusteltu näkemys seniori-ikäisten juomatapojen muutoksen syistä. Nyt eläkkeelle jäävä sukupolvi on todistanut valtavan muutoksen alkoholinkäytön vapautumisessa. Heidän nuoruudessaan 1970-luvulla alkoholi ostettiin tiskin takaa pyytämällä. Vielä 1980-luvulla oli vitsi vaatia keskiolutta R-kioskiin, kun se nyt on arkipäivää. Suurten ikäluokkien aikuisiän aikana alkoholinmyynti on arkipäiväistynyt myös esimerkiksi urheilutapahtumissa.

– Kun alkoholinkäyttöön on totuttu työiässä, se ei välttämättä vähene ikääntymisen myötä, ylilääkäri Partanen sanoo.

Yli 65-vuotiaat ovat myös aiempaa terveempiä ja varakkaampia. He matkustelevat ja harrastavat ja ovat aktiivisempia kuluttajia kuin edeltäneet sukupolvet – myös alkoholinkäytössä.

Tutkimuksista paljastuu myös, että säännöllinen juominen on alkanut yleistyä vanhemmalla iällä. Esimerkiksi 1980-luvun puolivälissä runsas 10 prosenttia 50–69-vuotiaista naisista käytti alkoholia vähintään viikoittain. Vuonna 2016 heidän osuutensa oli kasvanut noin kolmasosaan. Samanikäisten miesten vastaavat osuudet olivat 40 prosenttia (1984) ja 54 prosenttia (2016).

Eläkeikään liittyy usein suuria muutoksia, jotka osalla vaikuttavat myös alkoholinkäyttöön. Aikaa on enemmän, eikä työnteko rajoita tissuttelua. Käyttö saattaa lisääntyä huomaamatta: yksi paukku illassa muuttuu kahdeksi, ja iltaviiniä aletaan siemailla jo iltapäivällä.

Eläkkeelle jääminen voi olla pitkään odotettu palkinto pitkästä työurasta. Toisaalta se myös voi syöstä kriisiin, jossa tunne omasta arvosta ja merkityksestä romahtaa. Terveyden heikentyminen ja sosiaalisten suhteiden kuihtuminen osuvat usein samaan elämänvaiheeseen. Menetykset ja pettymykset voivat vallata mielen, kun työ ei enää täytä päiviä.

Moni lääkitsee itseään alkoholilla, koska kärsii yksinäisyydestä. Töistä pois jääminen saattaa aiheuttaa elämässä tyhjiön. Oman toimintakyvyn heikkeneminen ja elämänpiirin kapeutuminen altistavat masennukselle.

– Puolison sairastelu, leskeksi jääminen ja ystäväjoukon harveneminen aiheuttavat surua. Yksinäisyys koettelee monia: vaikka eläkeläisten kiireistä vitsaillaan, kaikilla ei ole kalenteri menoja täynnä, Partanen sanoo.

Iän karttuessa alkoholin sietokyky heikkenee ja haitat kasvavat – myös pienemmillä määrillä. Työikäisillä korkean riskikulutuksen rajana pidetään miehillä 24:ää, naisilla 16:ta annosta viikossa. Todellisuudessa nämä rajat alkavat olla liian korkeat jo silloin, kun ikä alkaa viitosella.

– Viisikymppisellä miehellä riskikäytön raja on jo 15 annoksessa, kuusikymppisellä kymmenessä annoksessa. Eläkeikäisellä riskiraja on seitsemän annosta viikossa eli yksi pullo keskiolutta päivässä, ylilääkäri Markus Partanen sanoo.

Iän myötä elimistön rasva- ja nestepitoisuuden suhde muuttuu. Kun nestepitoisuus vähenee, alkoholista tulee helpommin humalaan ja sen elimistölle aiheuttamat haitat lisääntyvät. Palamisnopeus heikkenee, jolloin alkoholi kuormittaa maksaa enemmän. Myös vaikutus keskushermostoon on suurempi kuin nuorempana.

– Ikääntyessä aistien toiminta ja koordinaatiokyky heikkenevät muutenkin, ja myös alkoholi haittaa niitä. Alkoholi pahentaa myös aivoverenkierron häiriöitä, jotka iän myötä lisääntyvät, Partanen sanoo.

Alkoholinkäyttö heikentää monien yleisten sairauksien, kuten diabeteksen, hoitotasapainoa, sillä alkoholi vähentää maksan sokerintuotantoa. Diabeetikolle voi seurata hypoglykemia, joka voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen tila.

– Runsas alkoholinkäyttö on myös suurin tunnistettu elintapariski dementialle, merkittävästi suurempi kuin vaikkapa diabetes, ylilääkäri Partanen muistuttaa.

Asiasta on julkaistu viime aikoina laajoja tutkimuksia. Muistisairaudesta kärsivän kognitiivisia kykyjä alkoholi heikentää huomattavasti.

Tapaturmat vievät senioreita usein päivystysvastaanotolle tai jopa sairaalahoitoon. Alkoholin osuus tapaturmien syynä on huomattava, sillä alkoholi heikentää tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Itä-Suomen yliopistosairaalassa tutkittiin hiljattain lonkkamurtumapotilaita: 28 prosentilla päivystykseen tulleista oli veressään alkoholia.

Alkoholin ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden yhteisvaikutus on vielä haitallisempi. Esimerkiksi kaatumisriski kasvaa nelinkertaiseksi, jos alkoholia nautitaan yleisesti käytettyjen unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden kanssa.

Alkoholiongelmaiset vanhukset näkyvät terveyden- ja sosiaalihuollon kaikilla tasoilla ja kaikissa toimipisteissä. Yksin asuvien vanhusten tilanne on kaikkein haavoittuvin, sillä neljän seinän sisältä heitä ei välttämättä tavoita kukaan. Vanhusten lisääntynyt alkoholinkäyttö kuormittaa myös valtavaa joukkoa omaishoitajia.

– Iäkkäiden alkoholinkäyttöön puuttuminen edellyttää ammattilaisilta hyvää pelisilmää. Oikeaan aikaan puuttuminen ja tuen tarjoaminen on paras tapa auttaa.

– Usein auttaa yksinkertaisesti oikealla hetkellä annettu tieto. On ehkä kuviteltu, että oma alkoholinkäyttö on harmitonta, mutta käsitys riskirajoista voi olla väärä. Se mikä sopii työikäiselle, ei todellakaan sovi ikäihmiselle, Markus Partanen sanoo.

Silti alkoholiongelman myöntäminen voi olla seniorille vielä vaikeampaa kuin nuorelle. Omassa kodissa yksin asuva vanhus voi peitellä ongelmaa pitkäänkin. Käsien tärinää selitellään asunnon kylmyydellä. Kaatumiset kuitataan kömpelyydellä ja muistiongelmat vanhuudella, vaikka oikeasti on kyse muusta.

– Sellainen tuntuma on, että vaikeimmat tapaukset jäävät edelleen katveeseen, vaikka alkoholiongelmien hoitoon on keskitytty todella paljon kaikilla tasoilla, Markus Partanen sanoo.

Mikä sitten auttaa muuttamaan omaa alkoholinkäyttöä, jos se on lipsahtanut korkean riskin puolelle?

– Tarvitaan motivaatiota raittiimpaan elämään. Yhdelle se voi olla hyvien suhteiden ylläpitäminen läheisimpiin ihmisiin, toiselle mieluisa harrastus, kolmannelle yksinkertaisesti terveysriskien tiedostaminen tai halu vähentää alkoholinkäytön haittoja. Hyvä syy panna korkki kiinni voi olla esimerkiksi se, että pystyy pitämään ajokortin, jotta voi käydä lastenlasten kanssa mökillä, Markus Partanen sanoo.