Lapsuuteni suuri haave oli saada jokin lemmikki. Rakastin eläimiä ja tykkäsin olla niiden kanssa. Ja lopulta sainkin: minulla oli koira, kissa ja kilpikonna. Mutta mikään ei minulle riittänyt. Olisin halunnut hevosenkin.

Teini-iässä ihailin erityisesti Huippumalli haussa -ohjelmaa ja toivoin olevani 180-senttinen.

Teini-iässä inhosin sitä, että aina jos oli ongelmia, sanottiin, että se johtuu siitä teini-iästä. Vähän niin kuin sivuutettiin se ihmisyys. Ajattele, jos aina kun sinulla olisi ongelmia, sanottaisiin vain, että no se johtuu siitä, kun olet keski-ikäinen.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun itsenäisyyspäivänä kuoro laulaa Finlandia-hymnin. Se on kyllä niin vaikuttava, että yleensä tulee kyynel silmänurkkaan. Jotenkin se yhdistyy rakkauteen kotimaata kohtaan. Kuoro on aina vaikuttava, koska se on niin voimakas. Olen perinteisesti käynyt Helsingin Vanhassa kirkossa.

Hermoni menevät, kun julkisissa liikennevälineissä ihmiset eivät käsitä, että ensin annetaan toisten tulla ulos, ja vasta sen jälkeen mennään itse sisään.

Viimeksi nauroin makeasti, kun ohjasin näytelmääni Järjen hedelmät, joka pyöri viime vuonna Q-teatterissa Helsingissä. Koko sen harjoitusjakson aikana nauroin joka päivä silmät kyynelissä.

Vihaan sydämeni pohjasta sotaa. Toivon, että Ukrainan sota loppuisi pian.

Haluaisin vielä kerran viettää koko kesän mökillä. Minulla ei ole omaa mökkiä, mutta perheellä on. Mökillä uin, käyn saunassa ja nautin siitä luonnon helmasta ja rauhallisuudesta.

Pelkään kuollakseni veden alle joutumista. En haaveile myöskään laskuvarjohypystä. Maan pinnalla on hyvä olla.

Jos elän yli satavuotiaaksi toivon, että voin yhä nauttia elämästä. Kyllähän eliniän odote koko ajan kasvaa.

Maahanmuuttajille haluan sanoa, että suomi ei ole mitenkään vaikea kieli. Minusta suomalaiset turhaan ajattelevat, että suomi on jotenkin erityisen vaikea kieli ja pitävät siitä kiinni. Kyllä suomea voi puhua, vaikka tekisi paljon virheitä. Suomea pitää voida puhua myös murtaen. Tähän ajatukseen emme ehkä ole tottuneet. Ajatellaan vaikka englantilaisia: he ovat varmasti ihan sairaan tottuneita siihen, että heidän kielellään takerrellaan ja puhutaan vaikka millä murteilla. Ei tarvitse osata kaikkia sijamuotoja.

Minuun jäi pysyvät jäljet pienellä paikkakunnalla ­asumisesta, vaikka nyt olen asunut suurimman osan elämästäni pääkaupunkiseudulla. Mutta se, että olen syntynyt ja kasvanut maaseudulla, ei koskaan lähde pois. Se on aina siellä taustalla. Mutta se on hyvä jälki, silloin ymmärtää molempia maailmoja.

Minun Jumalani ymmärtää ilon ja hauskuuden päälle. Eli ei ole mikään tosikko.

Ärsyynnyn aina, kun jokin tekninen laite rikkoutuu. Mutta sitä vain joutuu välillä kestämään.

Kadun yhä sitä, että lintsasin pienenä musiikinteorian ­tunneilta, sillä sen takia en koskaan oppinut ­kunnolla lukemaan nuotteja.